Maneesissa

Tänään käytiin naapuritallilla maneesissa. Kerta oli meille yhdessä ensimmäinen enkä tiedä, onko Penaa varsinaisesti koskaan ratsastettu sisätiloissa (tuskin).

Matkaan pääseminen oli tällä erää hankalaa, Penaa ei napannut lastautuminen yhtään ja se änki vain koko ajan sillalta ohi ja hermostuttuaan alkoi pyrkiä pystyyn. Sitten kun se uskaltaa laittaa takajalkansa sillalle, se tulee ilman mutinoita perille saakka. Niin kävi nytkin ja lopulta päästiin matkaan hiukan myöhässä. Lastaamiseen meni ehkä 15 min joka ei nyt varsinaisesti ole kauan, mutta en tykkää siitä että hevosen autoon saaminen on tälla lailla epävarmaa - se tekee aikatauluttamisesta niin hankalaa, kaikkialla ei voi olla tuntia etuajassa ja toisaalta myöhästyminen mistä vaan on ikävää ja epäkohteliasta.

Reissussa mukana meillä oli kirjava pikkuponiystävä joten ihan yksin Pena ei joutunut kohtaamaan jännittävyyksiä. Taluttelin sitä maneesissa hetken ennen selkäännousua, mutta vaikka Pena oli skarppina niin se ei tuntunut siltä että aikoisi singahtaa johonkin. Peileistä piti omaa naamaa tiirailla mennen tullen ja molempiin suuntiin, ja kummasti keskittyneisyys aina herpaantui peilin kohdalla. Aikamoista luksusta semmoiset, itsekin huomasin katselevani itseäni ja hevosen liikkumista vähän turhankin kanssa!

En tehnyt ratsastuksellisesti juuri mitään, kunhan kävelin ja ravailin molempiin suuntiin ja yritin pitää Penan rentona ja hyvällä mielellä. Jännittäminen vei siltä eteenpäinpyrkimyksen lähes kokonaan ja tuntui että sain puskea sitä liikkumaan. Meillä on myös videotodisteita tästä:

Positiivista: Pena pysyy mukavasti melko matalana ja pitkänä, mutta eihän se juuri mihinkään etene, jalat laahaa maata ja tahti on hiiiiiiidaaaaas. Mutta sitten taas, jos tämä on sen ensimmäinen ratsastuskerta (melko pienessä ja matalassa) maneesissa, niin olen tyytyväinen että se kuitenkin meni seinien vieressä eikä saanut kertaakaan paniikkikohtausta mistään.

Laukatkin nostin, mutta niissä etenkin tahmeus korostui. Laukannostot ovat muutenkin taas aika karmealla tolalla mutta nyt ne olivat erityisen rumat. Todisteita tästäkin, ensin oikea:

Kiihdytyksen kautta ja peilin kohdalla menee taas pasmat sekaisin ja tippuu raville. Kuskikaan ei oikein tiedä istuako kevyessä istunnassa vai takapuoli penkissä ja lopputulos on könöttämistä siltä väliltä, hyi minua!

Ja sitten vasen laukka jonka nosto on ihan yhtä nätti ja hallittu, tosin itse laukka taitaa hiukan paremmin pyöriä eteen:

Kivaa on nähdä videolta miltä oma meno näyttää! Pena on hetkittäin ihan kivan näköinen, onneksi! Välillä alkaa epäillä itseään että meneeköhän se oikeasti yhtään sinnepäin kuin miltä se satulan läpi tuntuu.

Kotimatkalle päästiin hiukan sujuvammin kuin tullessa, pari kertaa piti koittaa punkea sillasta ohi mutta sitten kuitenkin päätettiin mennä sisään. Pena oli kovin mietteliään ja rauhallisen oloinen ratsastuksen jälkeen, taas on pienelle ponille hetkeksi ihmeteltävää ja sulateltavaa.

Hyvä reissu, voisin ottaa tänne meillekin maneesin - en niinkään siksi että pääsisi sääsuojaan vaan siksi, että olisi jokin paikka jossa pohja pysyy vakikuntoisena koko ajan. Jos vain pysyisi koko ajan lumi niin meidänkin kentänpohja olisi hyvä, mutta tällainen sulaa - pakastaa - tuiskuttaa - sulaa - pakastaa aiheuttaa hiukan harmaita hiuksia.