Tusina!

Siis daa, synttärit etkä edes leipää tuonut?? Haist' ite sit vaan,
t. Pena 12 v.

Synttärit ja kesäkuulumisia

Paljon onnea tänään 11-vuotias punainen paholaiseni!!

Kesä on roihahtanut täyteen loistoonsa ja blogin päivittäiminen on jäänyt vähemmälle. Tuntuu ettei ole juuri mitään kerrottavaa, kun ratsastusvastuu on nyt siirtynyt kokonaan apukuski Roosalle. Minulla on raskausviikkoja 28 ja olen ollut pois hevosen selästä kaksi viikkoa. Kroppa olisi ehkä vielä mennytkin, ja mieli myös jossain määrin, mutta ehkä se on se äidinvaisto joka sitten kehotti jo jättämään hommat muille.

Laidunvieraat saapuivat, samat kaksi hevosta kuin viime kesänäkin. Lauman muodostuminen kesti muutamia päiviä, ensin hevoset liikkuivat tiukasti "omissa porukoissaan", Pena ja Sisse yhtenä porukkana ja nämä toisilleen tutut tamma ja ruuna omana porukkanaan. Nyt ne ovat jo sulautuneet yhdeksi laumaksi ilman draamaa. Laumaa on ihana katsella! Porukan tuoma turva, vuorottaiset lepohetket ja vartiovuorot, pyrähdykset ja vaeltelu isolla alalla. 

28.6.2017

Pena on kesäläski, mutta en ajatellut stressata siitä. Se liikkuu kevyesti ihmisten ehtimisen ja jaksamisen mukaan, ja laidun sekä seura toki liikuttavat sitä myös. Minä olen tehnyt työskentelyä liinassa ja ohjasajanut ja Roosa on käynyt ratsailta jumppaamassa vähän kaikkia lajeja - koulua, puomi-kavaletti -juttuja ja hyppyjä. Minulla on taas vähän sopeutumista siihen etten ole itse yksinvaltiaana hevoseni selässä, mutta toisaalta on myös superkiinnostavaa nähdä Pena toisen ratsastajan alla. Kaikki vieraskoreus on jo ehtinyt Penasta karista. Se on esittänyt Roosalle aimo repertuaarin tuhmailujaan älyttömästä kyttäämisestä napakoihin säikähdysryntäyksiin, jumittumiseen sekä köyrypukkisarjoihin ihan vaan siksi kun on niin pinkeä, elinvoimainen, tuhma tai pollea omasta osaamisestaan. Toistaiseksi apukuskin huumori on riittänyt... Penan kimpoilut kertovat minulle osaltaan myös siitä, että Pena luottaa ratsastajaansa. Se osaa olla niin herranterttuna vieraassa tilanteessa, kujeilu tulee esiin vasta kun yhteisiä kilometrejä kertyy. Ja tavallaan iloitsen myös siitä, että samat "ongelmat" esiintyvät myös toisen ratsastajan kanssa, minä en siis aiheuta sitä hörhökäytöstä...

28.6.2017

28.6.2017

Eilen oli herranterttu-päivä, kun Roosa kävi puomeilemassa. Pena oli unelias ja jotenkin alkuun tosi kankea. Vatsanseutu näytti juuri siltä kuin voi olettaa uudelle lohkolle siirtymisen jälkeen, ja vaati jonkun aikaa rentoa, avaavaa verryttelyravia ja -laukkaa ennen kuin pöhötys väheni ja liikkuminen alkoi näyttää sulavammalta. Tehtävinä oli puomiviuhka ravissa ja suhteutettu kaareva kavalettilinja 17,5 m, jota tultiin kuudella ja viidellä laukalla. Penan moottori alkoi hyrrätä toistojen myötä ja kuuteen askeleeseen sitä joutui jo todella ottamaan kiinni. Kuuliaisuus kuitenkin löytyi lopulta ja sitten sai tulla pari kertaa linjan isommin laukaten viidellä askeleella. 

28.6.

Näissä tunnelmissa kesää eteenpäin. Leppeitä päiviä myös kaikille lukijoille!

Täyskymppi!

Kuraposki, riivinrauta, punainen paholaiseni.

On ollut ylämäkeä ja alamäkeä ja itkua ja hammastenkiristystä

ja huikaisevaa iloa ja ylpeyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta myös.

Vuodet ovat salakavalasti juosseet eteenpäin niin ettei minulla enää minkään laskukaavan mukaan ole nuorta hölmöä hevosta, 

vaan ihan aikuinen, yhä vaan hölmö hevonen.

Toivon meille paljon vuosia tästä eteenpäinkin, 

hyviä ja huonoja ja kaikenlaisia, 

täysiä vuosia. 

29.6.2016

  Paljon onnea Pena 10 vuotta!!

Synttärisankarin kurainen ahteri ja kesäkaverit aamusumussa

Pena 7 v.

Seitsemänvuotias Pentti tervehtii!

Meille ei kuulu kertakaikkiaan mitään. Olin vajaan viikon lomalla ulkomailla enkä ennen reissuun lähtöäkään tehnyt Penan kanssa mitään mainitsemisen arvoista. Ollaan siis molemmat lomailtu ja lepäilty. Kun hevosia tekee työkseen niin välillä on vaan todella ihanaa olla jossain ihan muualla eikä ajatella kopukoita lainkaan.

Viime yönä palattiin reissusta ja tänään menin vähän kampaamaan Penaa ja muitakin omiani laitumelle. Kovasti poni oli huomionkipeänä!

Pena avustaa valokuvaamisessa

Korvat

Jälleen yksi syy pitää turvakenkiä hevostellessa

En lakkaa ihmettelemästä, mikä Penan tukkaan menee kesäisin. Talvella se taittuu melko sopuisasti (keskellä olevaa pyörrettä lukuun ottamatta) vasemmalle puolen kaulaa. Nyt tukka näyttää tältä:

Vasen

Oikea

Ostin sokkona Penalle kakkossatulan (kun halvalla sain). Katsotaan, sopiiko se ollenkaan sitten kun se joskus saapuu. Jos ei sovi niin myyn eteenpäin. Yritys on siis kova päästä vielä joskus ratsastamaan...

Ruoho on aina vihreämpää väärällä puolen aitaa

Penan posse (laumaan kuuluu vielä neljäskin, jota ei tällä lailla huolita porukoihin)

Synttärit!

Suihkunraikas kuusvee

Onnea Pena! Tänään on Penan syntymäpäivä, Pena täyttää kuusi vuotta. Onhan se aika junnu vielä, miksi aina toisinaan unohdan sen ja alan olettaa siltä enemmän kuin mihin sen henkinen kypsyys vielä riittää?

Synttäripäivä oli kuitenkin ihan normi työpäivä, tosin edelleen mentiin varsankoulutusasenteella, ei kummoisia ratsastuksellisia vaatimuksia. Tänään saldo oli isosti plussan puolella, ei yhtään paniikkipaskaa talliin eikä kentälle! Pienestä on oltava iloinen.

Laitoin Penalle kokeeksi korvahupun, jossa tosin korvanpaikat ovat ehkä kolme kertaa Penan ponikorvien kokoiset. Todennäköisesti hupun vaikutus oli lähinnä psyykkinen (minulle), Pena säikkyy yhtä paljon silmillään kuin korvillaankin, eikä huppu vaimenna kuin ehkä hiukan tuulen suhinaa. Mutta huppu ei myöskään haitannut menoa, joten tulipa kokeiltua sekin.

Kentälle olin laittanut kaksi puomia, ja lisäksi sinne oli ilmestynyt laidoille tussatut ämpärit markkeeraamaan ratsastuskentän kirjaimia. Kierrettiin ensin maasta käsin tönimässä ja haistamassa jokainen ämpäri, eivätkä ne sitten yllättäen olleet selästäkään käsin niin pelottavia kuin uumoilin. Taas oli lempeänletkeää työtä vuorossa, tavoitteena rento ja eteenpäin liikkuva hevonen joka ei sätkyile, muodosta viis. Ja täytyy sanoa, että Pena oli oikein hyvä! Ei todellakaan tehty muuta kuin ravattiin pitkänä ympyröitä ja puomien ylityksiä, käveltiin hetki ja tehtiin samaa laukassa molempiin suuntiin. Laukkakin oli oikein hyvää, eteneväistä ja rytmikästä, ja maltoin mieleni olla korjaamatta kaarteissa kaatuvaa hevosta. Tuli pitkästä aikaa hyvä mieli ratsastamisesta, ja taas sain todeta, että aito tyytyväisyys välittyy kyllä hevoseen ilman kehujakin - toki myös kehuin Penaa, mutta sen olemuksesta vain huokuu se, miten tyytyväinen sekin on itseensä kun se on osannut sen mitä olen pyytänyt.

Osasin lopettaa ajoissa, siitä pisteet kotiin. Paksulle ponille tuli hiki joten siirryimme suihkuun, ja sitten piti ottaa valokuvia synttärisankarista. Mutta eihän sitä sitten hymyilyttänyt. Ei yhtään.

Ei naurata.

Ei sitten yhtään!

Lahjoin ponia leivällä josko se suostuisi vähän poseeraamaan. Laihoin tuloksin.

Tänne sitä namia.

Nom nom.

Yksi ihan hyvä kuva saatiin ja sitten kyllästynyt valokuvamalli pääsi laitumelle piehtaroimaan ikävän suihkun jäljet pois.