Jotain violettia ja ihanaa

Kuinka onnelliseksi ihminen voi tullakaan loimesta?

Olin ennen sitä mieltä että loimi kuin loimi, kaikkihan ne kinnaavat hevosen päällä ainakin vähän ja ovat märkinä veemäisiä nostella kuivumaan - painavat ja kuivumiseen menee pieni ikuisuus. Sitten ostin puolivahingossa alesta ensimmäisen Horsewaren loimeni ja tajusin olleeni väärässä monessa asiassa. Horsewarea seurasi yksi Weatherbeeta, ja nyt olen ajautunut outoon merkkiuskollisuuteen enkä enää usko että muun merkkisiä kannattaa katsellakaan. Näillä kahdella mennään.

Minä halusin Pena tarvitsi tulevaan loimituskauteen yhden uuden ja hyvän "yleisloimen". Suurimman osan syys-talvi-kevätkaudesta on lauhaa ja kosteaa mikäli aiemmat merkit paikkansa pitävät, joten istuvia, vettäpitäviä, nopeasti kuivuvia, ei-superpaksuja loimia olisi syytä olla henkarissa. Meillä on tähän tarkoitukseen Horsewaren Mio 200 g vuorilla, mutta koen että se on klippaamattomalle hevoselle vähän liian paksu syksyisiin plussakeleihin. Lauhaan talvisäähän se on oikein passeli. Miosta sivuhuomautuksena sen verran, että loimi on ihanan kevyt käsitellä ja istuu Penalle kuin hansikas, mutta halvalla ei saa parasta - Mio on Horsewaren halpismalli ja loimen pintamateriaali on haurasta. Yksi talvi teki jo yhden palkeenkielen kun on raaputettu kaulaa puuhun. Mutta tällä oli hyvä lähteä koukuttamaan itsensä merkkiuskollisuuteen, sillä Horsewaren hyvät puolet kyllä löytyy, ja sitten kun latoo lisää taaloja tiskiin, alkaa pintamateriaalikin vahvistua.

Alkoi vimmattu täydellisen loimen metsästys. Sen piti olla joka HW tai WB. Harkitsin hetken myös Mastan loimea, mutta ajattelin että se saattaa kuitenkin olla malliltaan liian leveä Penalle, joka ei nyt ihan tuulenvietävä ole mutta ei mikään järjetön mörssärikään. Loimelle asetettiin merkin lisäksi seuraavat kriteerit: fullneck (nimenomaan kiinteällä kaulaosalla) ja toppausta maksimissaan 150 g, mieluiten 100 g.

Ei muuten ollut helppo juttu! Löytyy kahtasataa grammaa ja nollaa grammaa mutta ei välimuotoa. Nolla grammaa on liian vähän, sillä vaikka Penalla näennäisesti on karvat, se on kuitenkin talviturkissaankin melko kalju. Ja kaksisataa meillä jo on.

Kun en Suomen verkkokaupoista löytänyt (paitsi, hetkinen, pienen hetken uskoin että minä haluan Pena tarvitsee HW Rambo Optimon jota yksi kauppa möi pelkänä satagrammaisena kuorenakin - hintaa vaatimattomasti 285 e. Linerien kanssa 399 e!), siirryin ulkomaille, ja johan aukesi. Tänään meille sitten purjehti Briteistä asti tämmöinen ihanuus:

Malli: "Olisin mieluummin iltaheinillä"

En minä nyt tuosta väristä oikein tiedä, mutta muut speksit ovat sitä mitä pitikin. 100 g vanuvuorilla Weatherbeetan lite/medium sadepuku, jonka päällyskankaan pitäisi kestää suunnilleen haiden ja leijonien hyökkäys ja pitää vettä hamaan tappiin saakka. Ainakin sille myönnettiin kolmen vuoden takuu!

Pena ulkoilee paljon ja talvikauden käytännössä aina loimitettuna, koska on paleltuvaa sorttia. Loimen pitää istua ja olla miellyttävä päällä. Nyt kun olen päässyt jyvälle siitä miltä hyvät loimet tuntuvat, en enää katsokaan huonoja päin. Ja tunnetusti köyhälle ei ole varaa ostaa halpaa, ja yleensä hyvällä on hyvän hinta.

Tosin tästä ostoksesta köyhdyin yllättävän vähän: tilasin loimen seka LeMieuxin bootsit Penalle, ja paketti saapui Briteistä kotiovelle saakka hiukan reilulla 120 eurolla. Ei ollenkaan paha.

Töttöröö

Täällä ollaan ja pelataan taas arjen mosaiikkipeliä ja yritetään ehtiä joka asiaan ja silti jää paljon puolitiehen. Lyhyt katsaus kuitenkin siihen mitä on ja mitä on ollut:

- Hepat laiduntavat edelleen aamusta iltaan ja yöksi tulevat heinän ääreen sisään. On varmaan ennätysvuosi tämä, yleensä olen kerännyt hevoset talvitarhaan aiemmin. Nyt on ollut kuivaa ja kaunista niin mikäs siellä ollessa. Ja minusta liki olemattomiin syödyn ison laitumen kiertäminen ja miniruohon nyppiminen on mitä parhainta painonhallintaa kesäpulskille otuksille. Koko ajan on fiilis että syö mutta ravinnonsaanti on todellista slowfeedingiä. Nyt kun yöt alkavat olla aika vilpoisia niin sokeririski täytyy huomioida, mutta toistaiseksi vielä näin. Järjestelyyn saattaa vaikuttaa myös se, että talvitarhassa on traktori parkissa, aidat maassa monesta kohtaa, katoksenlaajennus suunnitteluvaiheessa ja pohjanparannukset kesken. Viime tippaan menee mutta eikös kiire ja paniikki ole parhaat motivaattorit...?

- Viikko sitten tömähdin tantereeseen Penalta. Oli kyttäyspäivä ja juuri kun olin saanut ponin alkuverryttelyssä relaamaan ja siirsin mörköpäädyssä käyntiin, hyppäsi kissa puskassa pöllin päältä heinikkoon myyrän perään ja avót! Pena heitti takajalkapiruetin ja minä jäin siihen. Tai en aivan - rutistin ohjia rystyset sinisinä ja sihisin etten aio päästää irti. Pena peruutti vetäen minua perässään persluisua pari metriä, mutta pysähtyi sitten. Eikä päässyt irti. Vauriot: henkiset + saappaat täynnä hiekkaa + seuraavana päivänä hellä kankku. Kun ratsastaminen lisääntyy, lisääntyy näköjään töyssytkin. Tämä oli kolmas tippumiseni tälle vuodelle. Se on enemmän kuin edeltäneinä viitenä vuotena yhteensä! Mutta eipä ole edeltäneinä vuosina ollut tällaista määrää ratsujakaan alla.

- Starttasin elämäni ensimmäisen helpon A:n ja vieläpä kangilla. Tuloksella ei paljon tuuletella koska reenaaminen oli painottunut estehyppelöön ja esim. kokeilin ensi kertaa verkassa, pysähtyykö ratsuni laukasta (no ei kovin hyvin) ja osaako se peruuttaa (no ei kovin hyvin). Mutta tuli takaosakäännökset, raviväistöt ja vastalaukat ja jotain etäisesti keskiaskellajeja muistuttavaa myös, ja näin on yksi peikko selätetty. Ehkä uskallan joskus uusiakin tämän.

- Mikä on ilahduttanut:

Tämä ja moni muu este tämän valkoisen tuhmeliinin kanssa. Näissä kuvissa kolmoissarjan c-osa 100 cm. Ja minä ajattelen: vau, hui, ja lisää tätä! 

- Mikä on vihastuttanut:

Tämä.

Tässä se läski joka saa vain 5 kg heinää/vrk. Ihan hevoskokoinen eläin. 

Olkoon hevonen kuinka "läski" tahansa, niin 5 kg punnittua kuivaa heinää vuorokaudessa on liian vähän. Se on shetlanninponin annos! Voi olla että kohta ei ole läski vaan on mahahaava. Ellei jo ole. Ja vaikka olisi "läski" niin tietty tapakulttuuri on olemassa ja asiat on tapana yrittää ilmaista jotenkin korrektisti tai neutraalisti. Tämän kyltin kohtaamisesta on jo jonkin aikaa mutta yhä vaan meinaa tulla huutokiukku kun ajattelen miltä tuntui antaa yli 160-senttiselle hevoselle yöksi 2 kiloa heinää. Jos ette ole koskaan punninnut heiniä, niin kokeilkaa millainen nöttönen se 2 kg on ja arvioikaa, onko siinä tarpeeksi pitämään vatsahapot kurissa liki 12 h. 

Lihat ja lihat

Törmäsin Facebookissa tällaiseen kuvaan:

Kuvassa näkyy, mihin oikein liikkuva hevonen tekee lihasta, ja minkä muotoinen on hevonen joka työskentelee toistuvasti väärillä lihaksilla. Eikö vähän tekisikin mieli laittaa tuolle alakuvan hevoselle lisää valkuaista ruokintaan, jotta se "saisi massaa"? Mutta hevosen lihavuuskunto on vallan optimi, ellei jopa hieman liian tuhti. Lihakset ovat vaan väärissä paikoissa.

Kyseistä kuvaa jakoi ainakin Anna Kilpeläinen ja kirjoitti julkisessa fb-päivityksessään näin:

Hevosen keho kertoo. Hevosen lihaksisto, asento ja tapa liikkua vapaana kertoo nopeasti, miten se työssään liikkuu. Kannattaa seurata lihaksiston kehittymistä, se kertoo kuinka onnistunutta työskentely on.

Omasta hevosesta kannattaa ottaa säännöllisesti kuvia, muuten muutoksille lihaksiston ja lihavuuskunnonkin suhteen helposti sokeutuu.

Sekin kannattaa muistaa, että lihaksistossa tapahtuu näkyviä muutoksia jo muutamassa viikossa. Ei siis kannata odottaa vuosia, vaan korjata kurssia nopeasti, jos toivottua tulosta ei synny.

Erittäin havainnollinen kuvapari!

Hevosia täytyy katsoa ja kehittää samalla omaa silmää näkemään, mikä on hyvää ja toivottua ja mikä ei. Sama pätee mielestäni hevosen ilmeisiin (joista niistäkin Anna Kilpeläinen on viime aikoina kirjoittanut älyttömän hyvin, tsekkaa esim. tästä). Miltä näyttää hevosen ilme, kun se työskentelee? Entä kun se työskentelee tietyn ratsastajan kanssa? Kaikki me tiedämme, että hevonen voi liikkua teknisesti puhtaasti ja näyttävästi ja olla silti tyytymättömän ja ahdistetun näköinen. Minä olen väsynyt nimien kumartamiseen, minä haluan katsoa hevosta, sen lihaksistoa, olemusta ja ilmettä ja päätellä siitä, onko koulutus arvostettavaa ja hyvää.