Vaiheessa

Kaikki on vähän vaiheessa.

Kenttä:

Uppopumppu on ystävä kun salaojat ovat vielä jäässä ja sulamisvedet tahtovat mennä kiellettyihin osoitteisiin

Paskaralli: 

Minkä hevonen taakseen jättää, sen omistaja edestään löytää

Arki:

Halusin ratsastaa, mutta perheen toinen aikuinen oli yrjötaudissa. Se tietää sitten tallihommia tälleen. Kuvasta puuttuu yks neljävee jolla on koko ajan äitille asiaa.

Pena ite:

Kiropraktikko kävi taikanäppeineen pari viikkoa sitten ja oli jumia siellä sekä täällä. Lanneselässä jälleen eniten. Sen jälkeen ei sitten olla juuri päästykään tekemään mitään järkevää, sillä jätin viime kengityksessä tilsakumit jo pois mutta eihän se kevät vielä ole tahtonut tulla. Penalle on jäänyt tilsoja ja ne ovat paineneet sen verran anturaa että liike on ollut kipittävää ja varovaista.


No se motivaatiokin:

Halusin mennä ekoihin harkkakisoihin jo 15.4., mutta koska kevät ei halua tulla, pidetään ko. kisat maneesissa, joka on kovin pikkuinen ja siellä kisattavat radat meille epäsuotuisia. Ulkona olisi saanut ajella pitkän radanohjelmat heB:3 ja siihen päälle heA FEI:n CCI/CIC kenttäkilpailuohjelman jotka olisivat olleet tähän vaiheeseen aika kivat, mutta koska kisat päätettiin pitää maneesissa, on tyrkyllä lyhyen radan ohjelmat KN Special ja HeA10 joista en nyt tässä reenivaiheessa tykkää. Joten plääh näillekin suunnitelmille joiden piti nostaa omaa treenimotivaatiota.

Sosiaalinen elämä:

Oli kuulemma jotkut messut. Vissiin kivat. Ainakin facen uutisvirrassa oli paljon kivoja kuvia sieltä. 
Mää mätin kotona tarhasta paskaa. Yksin. Rai rai.

Mitä ajattelin tänään?

- Jokin on muuttunut, ja parempaan suuntaan, havahduin tajuamaan kun poistuin Penan kanssa pihasta rennosti pitkin ohjin ja tein alkukäynnit pihatiellä koskematta ohjiin sen kummemmin. Tällä lailla me vaan päästään pihasta pois eikä möröt huuda ihan joka oksan takaa.

- Jiii-haaa! kun laskettelin jo aika reipasta laukkaa radalla ihanassa hangessa ja Pena meni pääsääntöisesti enemmän eteen- kuin ylös- tai sivullepäin.

- Hammasrintamalla hetken hengähdystauko. Penan syömiskäytös on raspauksen jälkeen normalisoitunut, enää se ei uita heiniään vesikipossa ja syökin siivommin. Karies ei sieltä mihinkään ole kadonnut, mutta todennäköisesti nämä oudot oireet johtuivat piikkien aiheuttamasta epämukavuudesta eikä niinkään karieksesta. Vielä.

- Pikkuhiljaa taas kohti kehonhallintaa. Tämä talvi on ollut liikkumisen kannalta vähän semmoista vapaampaa, on humputeltu radalla ja pellolla ja treenattu eteenpäin työntäviä lihaksia ja isoja askeleita. Tällä viikolla olen kahdesti ratsastanut kentällä koulua ja palautellut Penan mieliin suoruutta ja rintakorin kantamista. Eka kerta oli aikamoista seilaamista, tänään jo prosessoidumpaa. Kovin tyytyväisenä Pena pärskii jumpan aikana, joten kai se ihan hyvältä tuntuu.

- Kiropraktikko olis pop ja hänpä saapuu maaliskuun lopulla Penaa niksauttamaan. Pena on taas todella banaanina vasempaan, mihin viime kesän kirohoidosta oli merkittävää hyötyä, joten jostain aion nipistää eurot hoitoon.

- Älä vedä, älä purista, mieti missä kroppa menee. Oma mantrani hevosen selässä tällä hetkellä. Pitää toistaa n. kolmen askeleen välein koska ihminen (minä) nyt vaan todella mielellään puristaa ja vetää ja jää ratsastamaan jotenkin liikaa aktiivisilla avuilla ja liian vähän aktiivisella tunteella.

- Pics or it didn't happen. Edes niitä kännykkäkuvia.

Pihatiellä meni lastenvaunut härreguuuuuuuuud

(No en tiedä kaipaako juuri tämmöisiä kännykkäkuvia kukaan.)

Niks naks, eli kiropraktikon käsittelyssä

Keskiviikkona Penalla kävi kiropraktikko. Sain vahvistuksen tuntemuksilleni ja havainnoilleni - Penan ranka on kiertyneenä vasemmalle, takaa, lantion alueelta. Samoin sen kaularanka taipuu helpommin vasempaan. Oikealle joutui enemmän käsittelemään nikamia ennen kuin etuosan taipuminen oli symmetristä molemmin puolin.

Nikama...

... nikamalta...

... koko kaula notkeaksi oikealle

Selän osuudessa kireydet löytyivät ristin alueelta; vasemman puolen SI-nivelestä sekä ristiluun pään kohdalta. Lihaksissa oli kireyttä samassa kohtaa kuin mistä hierojakin ne jokunen aika sitten löysi, lanteen alueelta vasemmalla puolella. Kiropraktikko ei kuitenkaan pitänyt näitä sellaisina että ne olisivat aiheutuneet traumasta (kaatuminen tms.), vaan kyse on "luonnollisesta vinoudesta" jota kuitenkin voidan käsittelyillä hoitaa. Kiropraktikko suositteli uusintakäsittelyä n. kuukauden päästä ja kertoi, että yleensä ylläpitäväksi hoitoväliksi valitaan 3 kk, toisilla hevosilla yli sen ja toisilla alle.

Etsi kuvasta akupunktioneulat

Penan käytöksestä huokui, että hoito tuntui siitä hyvältä. Sen naama oli ajoittain niin rento että alahuuli oli pudota ja ohut kuolavana valui huulien välistä... Ja ammattilaisen työskentelyä on ihana seurata! Miten tarkasti kädet lukivat hevosen kehoa. Kiropraktikko käsitteli koko hevosen läpi - kaikki jalkojen nivelten liikeradat tuli tarkistettua, koko selkäranka niskasta häntään ja myös leuassa olevat nikamat!

Niska käsittelyssä

Otsikosta huolimatta taisin kuulla vain yhden "naksautuksen", eli ulospäin kuultavan napsahduksen nikamasta käsittelyn aikana. Kiropraktikko työskenteli käsillään ja kehonsa painolla (plus käytti akupunktioneuloja alkuun), muita apuvälineitä ei näkynyt.

Hoidon jälkeen käskettiin pitää hoitopäivä ja seuraava päivä vapaata - ei seisomista vaan vapaaehtoista liikettä. Laitumella tämä toteutui ihan ilman ihmisvoimia. Huomenna Roosa tulee ratsastamaan, joten vasta huomenna sunnuntaina päästään havainnoimaan, onko jokin muuttunut Penan liikkumisessa.