Askartelin ja vastailin

Sain Anulta aikapäiviä sitten monessa blogissa kiertäneen kuvahaasteen, kiitos!


KUVAHAASTEEN SÄÄNNÖT
→ Valitse neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen sekä todellisuus.
→ Neljän kuvan jälkeen valitse yksi vapaavalintainen kuva sekä valitse siihen kuvaa parhaiten kuvaava sana.
→ Haasta kuvahaasteeseen viisi blogia, joissa bloggaajalla on oma hevonen. Yksinkertaista ja helppoa!


Luottamus

Ilman satulaa ja kuolaimia

Onnistuminen

Olisin voinut valita tähän jonkun kuvan jossa Pena liikkuu hyvässä muodossa ja näytetään näteiltä. Mutta valitsinkin kuvan Noorasta ja Penasta heidän ensiratsastuksensa päätteeksi. Nooran kasvoilta paistaa aito ilo ja tyytyväisyys, ja kun mietin viime aikojen onnistumisia niin tärkeimmäksi nousi se, että olen onnistunut rakentamaan Penasta hevosen josta joku muukin tykkää.

Epäonnistuminen

Kuva lokakuulta 2014, videolta kaapattu. Siinä minä olen menettänyt hermoni ja kiskon Penaa suusta. Ei tekosyitä tai selityksiä tai lieventäviä asianhaaroja. Jos jotain hyvää, niin tuo videolle päätynyt hetki on palanut verkkokalvoilleni ja toivottavasti pysyy siellä pitkään. Minä en halua ratsastaa noin.

Todellisuus

Ehkä se on tää. Käytävällä tulossa tai menossa, monttusaappaat ja tuulihousut jalassa, hepan jalat näköjään huuhdottu kurasta eli eletään jotain kuningasvuodenaikaa, lievää säätöä kamojen kanssa ja kirsikkana kakun päällä kuva on teknisesti huono (ihanaa silti muru kun kuvaat). Kunpa olisi vielä saatu näkyviin kuvaajan selän takaa jälkikasvu lastenrattaissa sekä yks ikiviluinen koira takissaan ja yks perskärpäskoira, joka on aina jotenkin vähän liian liki.

Oma sana & kuva:

Ylpeys

Tämä josta askartelin blogiin uuden bannerinkin. Ylpeys ei kohdistu atk-osaamiseeni vaan siihen, miltä Pena tässä kuvassa näyttää. En väsy katsomaan tätä kuvaa, koska näen siinä treeniemme tuloksia. Pena on levollisen ja tyytyväisen näköinen ja liikkuu upeasti. 

Nopeammat toteuttajat ovat tainneet jo haastaa mieliblogini moneen kertaan, mutta neljä haastettavaa keksin silti:

Elina
Laura
Liza
Sissi

Liebster award

Kiitos Anulle haasteesta! Tarkoituksena on löytää uusia blogeja joissa on alle 200 lukijaa.

Ohjeet:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Anu kysyi seuraavanlaisia kysymyksiä: 

1. Miksi kirjoitat blogia?

Koska se on kivaa! Olen ammatiltani kirjailija (tai no, en minä sillä elä mutta olen julkaissut useampia teoksia ja minut on teosteni perusteella hyväksytty ammattiliittoon, mikä Suomessa yleensä katsotaan kirjailijuuden määreeksi) ja kirjoittaminen on minulle luonteva tapa pohtia ja analysoida. Blogi on apuna muistamisessa, kehityksen seuraamisessa ja treenien purkamisessa. Ja kun pääasiassa harrastan yksin, ovat blogitutut minulle tosi tärkeitä, tallikaverien korvikkeita suorastaan! 

2. Jos saisit 1000 euroa, mitä tekisit sillä?

Ostaisin estesatulan (toim. huom. ostin jo!). Ei, tekisin tarhan pohjalle jotain. Ei, ajaisin pikku-E:n ja ostaisin edullisen trailerin. Ei, ostaisin kunnollisia urheiluvaatteita ratsastamiseen, uuden kypärän, Emmille ja Penalle uudet suojat, muutaman satulahuovan. Ei, lähtisin jollekin viikonloppukurssille. Ei, uusisin kentän aidat. No, jos saisin oikeasti ylimääräisen tonnin niin todennäköisesti kuitenkin se menisi pienemmissä erissä pankille tai ruokakauppaan tai heinämiehelle tai kengittäjälle. Rahankäyttökohteet ei helpolla lopu.

3. Vahvuutesi ja heikkoutesi hevosten kanssa?

Vahvuuksiani on hyvä hevossilmä. Näen kaukaa jos jokin on huonosti ja aika usein epäilykseni osuu oikeaan. Osaan lukea hevosta hyvin. En panikoidu yllättävissä tilanteissa ja pystyn ajattelemaan sekä tekemään päätöksiä nopeasti, silti hosumatta. 

Heikkouksien myöntäminen onkin hankalampaa. Olen toivonut että olisin uskaltanut puuttua toisen henkilön ratsastukseen/hevosenpitoon/käsittelyyn, kun olen nähnyt ettei hevonen voi hyvin. Toisaalta en ole itsekään mikään pyhimys - välillä oma huono tuuli purkautuu huonostikäyttäytyvään hevoseen eikä oma käytökseni ole kuin oppikirjasta.

4. Missä aloitit ratsastamaan?

V. 1994 kotikyläni ratsastuskoulussa, jota en enää ole olemassakaan. Ostin Mikun sieltä v. 2001 kun talli lopetti toimintansa. 

5. Onko hevosellasi/hevosillasi vuokraajia tai hoitajia, vai oletko kenties itse hoitaja/vuokraaja? Millaiset sopimukset teillä on, mitä tehtäviin kuuluu jne

Penalla ei ole ja tuskin tuleekaan, se on mamman mussu ja silmäterä! Emmiä käytän edelleen satunnaisesti opetukseen ja sille olisi haussa myös vuokraaja, koska Emmi tykkää tehdä töitä ja minä en vain repeä kaikkeen. 

6. Mikä saisi sinut lopettamaan hevosharrastuksen?

Tämä on vaikea kysymys. Haluaisin sanoa että ei mikään, mutta jos yksinkertaisesti rahat loppuisi niin... Aika pitkälle pystyy keplottelemaan ja tekemään väliaikaisia ratkaisuja jos tulee tosi huono aika, joten en ole ihan varma olisiko rahakaan sellainen tekijä joka lopettaisi hevosharrastuksen kokonaan. Oma tai lapsen vakava sairastuminen/loukkaantuminen voisi olla inhorealistinen mahdollisuus hevosharrastuksen päättymiseen. Toisaalta monessa vaikeassakin tilanteessa on tärkeää tehdä niitä asioita jotka lisäävät omaa hyvinvointia ja jaksamista, joten olisiko sitten sairaus tai vammakaan syy lopettaa...?

7. Paras hevosiin liittyvä muistosi?
Tämä oli vaikea. Mieleen on ainakin jäänyt se kun v. 2005 Immu ja Miku asuivat Keski-Suomessa pienellä saaressa sijaitsevalla tallilla, ja koska oli kunnon talvi ja ympäröivät järvet jäässä, pääsi jäälle ratsastamaan. Laukkasin silloin varmaan ainutta kertaa Immun kanssa niin kovaa kuin se halusi mennä, ja niin pitkään kuin se halusi mennä - edessä oli ainakin 13 kilometriä jäätietä eikä pelkoa yllättävistä kaarteista tai vastaantulijoista. Oli pimeää ja kuutamo, ja vain minä ja hevonen ja loputtomalta tuntuva vauhti joka sulatti meidät yhdeksi olennoksi.

Toisaalta mieleeni on jäänyt myös tällaiset hetket viime syksyltä, itse asiassa päivälleen vuosi sitten! (järkyttävän huonolaatuinen video, sori)


Tuosta laumasta ei ole enää hengissä kuin Emmi ja Pena, kaikkien muiden maallinen taivallus päättyi tuona syksynä. Mutta tämä lauma tuli aina kun vihelsin. Koskaan niitä ei tarvinnut hakea kaukaa, aina ne tulivat. 

8. Osaatko irrottaa hevoselta kengät ja lyödä irtokengän paikalleen?

Osaan ja välineetkin on. Penalla ja Emmillä on tosin molemmilla sen verran spesiaalia työstettävää kavioissaan että niihin en irtokenkiä lyö. Immun ja Mikun ollessa kengättömiä vuolin ne aina itse.

9. Kuinka usein puhdistat hevosesi varusteet?

Varmaan liian harvoin! Kesäaikaan tulee pyyhittyä suitsia useammin, jos hevonen on hikoillut. Talvisin putsaan joskus kun iskee joku vimma, en mitenkään säännöllisesti. Satulaa en putsaa muuten kuin jos ollaan menossa joihinkin kinkereihin, vastinhihnat saatan kura-aikaan pyyhkäistä. 

10. Osallistutko erilaisiin hevostapahtumiin? (Kilpailut, näyttelyt, ravit...)

Nyt olen käynyt katsomassa lähialueen kisoja useammin kuin ennen, mutta kovin aktiivinen kävijä en ole. 

11. Kuulutko johonkin ratsastusseuraan ja oletko aktiivinen seuratoimija?

Kuulun seuraan, jotta voin kilpailla sen kerta vuoteen. Haluaisin vaihtaa seuraa, en koe oikein kuuluvani mihinkään porukkaan, enkä siis ole ollenkaan mukana seurani touhuissa.



Tämä haaste on tainnut jo kiertää kaikki lukemani blogit joten en tee kysymyksiä enkä haasta ketään. Jos joku haluaa tämän vielä poimia niin Anun hyviä kysymyksiä voi käyttää!

Kuvahaaste

Takaisin lähtöruutuun -blogi haastoi kuvahaasteeseen:

Onnellisuus

kesä 2015

Rauhallisuus

Lauma kesällä 2014

Ystävyys

Kevättalvi 2013

Muistot

Immu, Miku ja minä v. 2003

Yritteliäisyys

Ei taidolla vaan tyylillä... Kesä 2013

Oma sana: Alku

Maaliskuulta 2012, kun oltiin Penan kanssa varsin alkutaipaleella

Jätän haasteen avoimeksi niille jotka eivät sitä vielä ole tehneet (Anu? Taru? SD-team?)

Kesäkuvia

Sain Enniltä haasteen:

"Säännöt: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama."

Olen käyttänyt kameraa hävyttömän vähän kuluneena kesänä, katsotaan jos saan seitsemän kuvaa kokoon. Haastetta en laita eteenpäin koska se näkyy kiertäneen jo melkein jokaisessa suosikkiblogissani. Tosi kiva näitä on ollut katsella, joten jos joku tahtoo vielä tehdä niin rohkeasti vaan!

Lauma

Huoli

Budapest

Hymy

Satula

Suru

Muutos

Haasteita

Sain haasteen sekä Enniltä että Anulta. Haaste kuuluu seuraavasti:

"Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa. 

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 
Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen. 
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 
Haasteeseen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa. 

Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 
Ei takaisin haastamista!"


11 faktaa minusta: 

1. Nälkäkiukku. Olen aivan kammottavan kiukkuinen kun verensokerini laskee ja olen nälkäinen. Pahinta on, etten aina edes tunne nälkää, alan vain kiukutella. Näen sen, kuulen sen, mutta en vain voi estää sitä. Yritän tietoisesti välttää kaikkia sosiaalisia kontakteja nälkäisenä, etenkin vieraampien ihmisten kanssa. Ongelman vakavuudesta kertonee se, että kun lähdin puolisoni kanssa ensimmäiselle yhteiselle ulkomaanreissulle, äitini lähes ainoa ohje oli "syötä Sannaa säännöllisesti ettei mene reissu pilalle".

2. Sanna ja 3D. Minulla on onnettoman huono kolmiulotteinen hahmotuskyky. Ja oikeastaan kaksiulotteinenkin.

3. Elän eläintarhassa. Tai ainakin siltä se välillä tuntuu. Meillä on pihassa tällä hetkellä 12 hevosta, joista kolme on minun omiani ja loput täysihoitoasiakkaita. Lisäksi minulla on kaksi koiraa (Boris ja Igor), kaksi sisäkissaa (Valo ja Nuka) ja kaksi ulkokissaa (Pilli ja Pulla).

vas. Igor ja oik. Boris

Ylemmällä portaalla Nuka ja alemmalla Valo

Pilli, Pullasta ei ollut yhtään edustavaa kuvaa

4. Minulla on oikeassa korvalehdessä halkaisijaltaan 6 mm lävistys.

5. Inhoan tulla aliarvioiduksi kykyni suhteen tehdä "miesten töitä". Meinasin repiä pelihousuni joskus kerrostalossa asuessani ja pesukoneen ostettuani, kun kuljetusfirman poika soitti ovikelloa ja kysyi ensimmäiseksi, onko talossa miestä auttamaan koneen lykkäämisessä kolmanteen kerrokseen. Näytin hauistani ja kysyin, mihin sinä miestä tarvitset...

"If I don't do this by myself, nobody will"

6. Olen tosi huono nauttimaan alkoholia, sillä hetipian nousuhumalan jälkeen minulle tulee niin voimakas hikka että oloni käy huonoksi ja tukalaksi. Hikka menee hetkeksi ohi kun juon vettä lasin väärältä reunalta paljon ja nopeasti, mutta on sitkeä vieras ja palaa kerran tultuaan aina uudelleen ja uudelleen. Yleensä ainoa ratkaisu on mennä äkkiä nukkumaan kun hikka hetkeksi taukoaa.

7. Tykkään kokata ja leipoa. Olen myös vähän fanaattinen ruuan suhteen, joka päivä pitää syödä "kunnon ruokaa" ja ahdistun jos menee useampi päivä niin että syödään vaan jotain einespohjaista. Minulta tilataan toisinaan kakkuja juhliin joten en ehkä ole kovin huono leipuri!

8. Laihduin 15 kiloa puolessa vuodessa talliyrittäjäksi ryhdyttyäni. Olin sitä ennen kymmenisen vuotta kasvissyöjä. Yrityksen perustamisen jälkeen painonputoaminen alkoi lähteä lapasesta ja minun tuli toistuvasti sellainen olo, etten jaksa sillä mitä syön. Minun myös alkoi tehdä mieli lihaa, joten vähitellen olen ottanut lihat takaisin ruokavaliooni, saanut painonputoamisen hallintaan ja alkanut voida ja ennen kaikkea jaksaa paremmin.

9. Hyvää musiikkia on esimerkiksi tämä, tämä ja tämä.

10. Äitini hoitaa meillä kaikki istutukset kesäkukkia myöden. Äiti ajelee sadan kilometrin päästä tänne "puutarhalomalle" johon sisältyy armotonta kuokkimista ja istuttamista (ja minulle marmattamista kun en jaksa kastella/nyppiä/perata). Minulla pysyy hengissä anopinkieli ja muovikasvit. Anopinkielenkin on istuttanut ja lahjoittanut äiti.

11. Lapsena minulla oli hoitolehmä nimeltä Kaneli.



***



11 kysymystä Enniltä:

Millainen on tyypillinen arkipäiväsi?

Joka päivä on arkipäivä, yrittäjänä minulla ei ole viikonloppuja. Työskentelen viikon jokaisena päivänä aamusta iltaan. Herään klo 7.30, menen suoraan talliin koirien ja miehen kanssa. Aamutallin jälkeen aamupala ja päivän oma hetkeni, kahvikuppi ja netin selaamista. Talliin menen yleensä kymmenen aikoihin uudestaan ja työpäivä jatkuu siitä siivouksen ja ruokintojen merkeissä puolillepäivin, jonka jälkeen koitan pitää ruokatauon. Iltapäivällä lisää töitä tallissa, päivästä riippuen myös tunninpitoa, joskus enemmän joskus vähemmän. Omat hevoset hoidan jossain välissä, koitan ratsastaa ei-ruuhka-aikaan eli aamupäivästä tai heti puolenpäivän jälkeen, mutta aina se ei onnistu. Päivän ohjelman sotkee pakolliset kaupassakäynnit pari kertaa viikossa, tuntuu että näissä töissä on niin kiinni että kauppaan irrottautuminenkin vaatii jonkinlaista organisointia. Päivän päättää iltatalli siinä 20-21 aikaan. Mieheni tekee iltatöitä joten yhteistä aikaa meillä on käytännössä vain klo 22 jälkeen, ja yleensä jo klo 23 molemmat ovat ihan valmista kauraa nukkumaan...

Silloin kun mun jättiläsimörkökoirani oli vielä pieni käntty vain!

Ajatteletko että olisit onnellisempi, jos sinulla olisi enemmän rahaa?

Jossain määrin kyllä. Minulla on aivan tautisen paljon velkaa tästä tilastani ja kyllähän se vähän turvaa toisi, jos ei ihan kädestä suuhun joutuisi elämään ja pelkäämään koko ajan että jokin menee pieleen. Raha tuo turvallisuutta.

Onko sinulla tällähetkellä jokin tavoite mihin pyrit ja miten ajattelit sen saavuttaa?

Yksi tavoite on vihdoin vaihtaa auto farmarista pakettiautoon ja ajaa pikku-e, traikkuhan mulla jo on mutta ei vetopeliä eikä lupaa vetää!

Mikä elämän "pieni asia" tekee sinut onnelliseksi?

Irtokarkkitarjous kaupassa, uudet perunat, Spider-pasianssi jota pelaan kännykällä aina iltaisin ennen nukahtamista.

Mikä on hauskin kuva joka sinusta on otettu? Minkälainen se on? Kuvaile jos et voi jakaa.

Kaivoin tähän muutaman kuvan joista tulen hyvälle mielelle, en tiedä ovatko ne varsinaisesti hauskoja kuvia.

Tukka hyvin

Kylppärissä kaikki tarpeellinen

Aito muuttoahdistus

Mikä on parasta kussakin vuodenajassa?

Kevät on paras ja keväässä parasta valo, tuoksut, muuttolinnut, luonnon herääminen. Kesässä myös valoisuus, ilta ei tule ikinä. Syksyssä taas tuoksut, luopuminen, siirtyminen johonkin, muutokset. Talvessa lumi, hiljaisuus, pysähtyneisyys, pimeä.

Onko olemassa jotain mitä haluaisit tehdä, mutta et rohkene?

On ja ei. Ajattelen monista asioista, että niiden aika ei ole vielä ja siksi en tee niitä vielä. Luulen että joskus vielä haluan palata asumaan Helsinkiin - olen asunut siellä vuoden mutta aivan väärään aikaan, en soputunut millään ja voin koko ajan huonosti. Mutta huomaan kaipaavani toisinaan ihan toisenlaiseen elämään kuin omani, urbaanimpaan. Haluaisin antaa kaupungille uuden mahdollisuuden minussa.

Mikä ajattelit, että sinusta tulee isona silloin kun olit pieni?

Ajattelin että minusta tulee tallinpitäjä ja ratsastuksenopettaja. Tylsää.

Ketä ihailet? Miksi?

Ihailen sellaisia ihmisiä joilla on luonnollisesti karismaa ja jotka ovat siitä huolimatta aidosti vaatimattomia. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat ponnistelleet ja saavuttaneet, eivätkä pysähdy siltikään. Sellaisia, joista paistaa läpi aito nautinto tekemisestään, ja pakoton osaaminen. Että on vaan aivan helvetin hyvä siinä mitä tekee. Hevospuolelta esim. Kyra.

Minkä kirjan olet viimeksi lukenut? Millainen se mielestäsi oli?

Häpeäkseen kirjailija tunnustaa, että elää nyt kautta jolloin lukee minimaalisen vähän tai ei ollenkaan. Viimeksi kesken on ollut Virginia Woolfin Oma huone.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

Tähän on vaikea vastata. Olen sen ikäinen naisihminen että seuraavaan viiteen vuoteen mahtuu luultavasti paljon isoja elämänmuutoksia joista en oikeastaan ole kovin halukas julkisesti kertomaan.

**

11 kysymystä Anulta:

1. Aikaisin hevosmuistosi

Kotikylän syysmarkkinoilta talutusratsastuksesta, isolla ruskealla hevosella jonka nimeä muistelin monta päivää, luultavasti se oli Tonto.

2. Suurin menetyksesi

Mietin tätä pitkään. Toki on ollut menetyksiä, suuriakin, mutta en koe että olisi jotain sellaista, josta ei olisi seurannut jotain uutta asiaa, suoraan tai välillisesti. Minun elämäni ei olisi tällainen jos en olisi saanut ja menettänyt niitä asioita jotka olen. En muistele mitään sillä lailla katkerana, että osaisin nimetä jonkin suurimmaksi menetyksekseni.

3. Jos jostain vuodenajasta pitäisi luopua, mikä se olisi ja miksi?

Inhottava kysymys! Luopuisin huonosta syystalvesta. Siis siitä kun ei enää ole hyvällä tavalla syksy mutta ei vielä myöskään kunnolla talvi.

4. Koira vai kissa? Perustelut

Minulla on molempia enkä ehkä osaisi olla ilman kumpiakaan. Luulin olevani kissaihminen kunnes hankin koiran. Huomasin olevani myös koiraihminen.

5. Lempimatkakohteesi

Olen matkustanut melko vähän ulkomailla enkä ole käynyt missään paikassa kahdesti (eiku olenpas lapsena rantalomakohteessa, mutta sitä ei lasketa). Praha oli kiva, tänä kesänä kokeillaan Budapest.

6. Kamalin kisamuistosi

Ensimmäiset kisat varhaisteininä Immulla, kun se ei osannut muuta kuin vasemman laukan, ja menin tuurilla kokeilemaan, kävisikö kisoissa ihme ja oikeakin laukka nousisi. Ei noussut. Hävetti aika lailla. Kyseisissä kisoissa myös arvioin luokkien keston ihan pieleen ja tönötin hevosen kanssa verryttelyssä kolme tuntia. Kolme! Puhumattakaan siitä, että kuukautiseni sattuivat alkamaan (siis ihka ensimmäistä kertaa) juuri silloin. Äh, kärsin vieläkin kun muistelen sitä päivää!

7. Oletko tavannut minut oikeassa elämässä?

En usko.

8. Tavoitteesi ratsastuspuolella tällä kaudella?

Minulla on päässäni mielikuva, jonka mukaiselta haluaisin Penan näyttävän liikkuessaan. Haluaisin vakiinnuttaa sille pidemmän, ylälinjastaan laajemman muodon lyhyen virkkuukoukun sijaan. Kisatulokset ym. ovat siinä sivuseikka. Haluaisin myös kyetä siirtämään tämän muodon, jota välillä näen ja tunnen kotona, myös vieraisiin paikkoihin. Se tosin ei ehkä vielä tällä kaudella tapahdu.

9. Osaatko vaihtaa autoon renkaat?

Osaan.

10. Ikävin luonteenpiirteesi?

Nalkuttaminen.

11. Harrastatko muuta kuin hevosia?

Olen harrastanut koirien kanssa paljonkin (tokoa, agilityä, pk-lajeista jälkeä), nyt ajanpuutteen takia vähemmän.


**

En haasta yhtätoista, haastan Ennin tavoin ne joiden vastauksista olen oikeasti kiinnostunut!

Haaste menee siis Elinalle, Helille, Ruuhkavuosiratsastajalle eli Anniinalle , Nooralle ja Amalialle.

Kysymykseni:

1. Pisin aikasi ilman hevosharrastamista?
2. Jos saisit 500 euroa ylimääräistä joka kuukausi tässä elämäntilanteessa, kuinka käyttäisit sen?
3. Miten suhtaudut autoosi?
4. Kuva joka on sinulle erityisen tärkeä?
5. Oletko merkkiuskollinen hevos-/ratsastusvarusteiden suhteen?
6. Millä satulalla ratsastat?
7. Pahin onnettomuutesi/loukkaantumisesi hevosten kanssa?
8. Kuvaile luonnettasi kolmella sanalla.
9. Jos voisit muuttaa yhden asian hevosessasi, mitä muuttaisit?
10. Mikä olet koulutukseltasi ja teetkö nyt koulutustasi vastaavaa työtä? (ei pakko vastata jos ei halua paljastaa)
11. Onko sinulla lemmikkejä?

Ratsastus huono, haaste hyvä

Johan se olisi ollut ihme jos kaksi päivää olisi säilynyt muikea fiilis. Eilinen Marin tunti meni tosi kivasti (miinus laukat, ne on niin karseenhirveet), tänään ei sitten oikein mikään ottanut sujuakseen. Pohja oli liukas ja kova ja Pena varovainen ja hidas ja kaatuili sisään eikä tukeutunut ohjaan ja oli lyhyt ja kaikkea. Ja minä olin jännittynyt ja hermostunut ja kärsimätön ja tyytymätön. Ei sitten tehty oikein mitään siitä mitä olin suunnitellut, mutta ei se haittaa, tulee vielä parempiakin päiviä.

Ja koska ratsastuksesta ei ole mitään selostettavaa, vastaan haasteeseen jonka sain jo aikaa sitten kaimahevosen omistajalta Heliltä. Haasteen saapi varastaa jos siltä tuntuu, en nyt haasta ketään erikseen.

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Päiväkirjaksi. Motivaatioksi. Siksi etten unohtaisi mistä on lähdetty ja mihin päädytään. Ja siksi että kirjoittaminen on minulle luontaisin tapa ajatella. 

2. Oletko kilpaillut/millä tasolla kilpailet?
Melko vähän, joskus kauan sitten ratsastuskouluaikoina kilpailin joitain helppo C ja helppo B -luokkia seuratasolla. Olen ratsastanut raa'alla hevosella lähes koko harrastusaikani ja kilpailutaso on määrittynyt hevosen mukaan. 

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Olen aloittanut ratsastuksen vuonna 1994 eli tänä vuonna tulee 19 harrastusvuotta täyteen. 

4. Koulu vai esteet?
Kouluratsastus. Olen pilkunviilaaja ja nössö! Mutta hyppään myös, siihen liittyy pelkoa ja epävarmuutta mutta kierolla tavalla pidän siitä silti. 

5. Valmennus vai kilpailut?
Valmennus. Tykkään tietää mitä teen ja miksi, tykkään kehityskaarista ja jatkuvuudesta. En ole tarpeeksi kilpailuviettinen harrastaakseni pelkän kilpailemisen takia. Kisat ovat tavoitteiden asettamista varten, motivaattoreita, mutta työ tehdään kotona. 

6. Poni vai hevonen? Perustele.
En tiedä! Vaisto sanoo että hevonen mutta omistan silti kaksi ponia? Ihailen isoja puoliverisiä ja haluaisin sellaisen vielä joskus. Silti nykyisen elämäni hevospersoonat ovat tuommoista keskikokoa, ja sitten on ihan aito pieni kääpiöponi 97 cm. Pidän näyttävyydestä ja siitä että hevosen katsominen herättää kunnioitusta. Siksi ehkä ennemmin hevonen. 

Se minun ihan oikee poni-poni!

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Omia hevosia on nyt, niitä ennen on ollut hoitohevosia, joista tärkeimmästä tuli myöhemmin eräänlainen vuokrahevonen ilman vuokranmaksua. Sellainen jonka kanssa sai enemmän vastuuta ja vapautta tehdä niin kuin haluaa. 

8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
Olen, ihan maastoesteradallakin joskus 15 vuotta sitten, ja sitten satunnaisia luonnonesteitä normaalin maastoratsastuksen ohessa. 

9. Lempihevosrotusi?
Pidän jostain syystä ihan mahdottomasti friisiläisistä. Tuskin tulen koskaan sellaista omistamaan, koska se ei vastaa sitä käyttötarkoitusta johon hevosen haluaisin (tavoitteellisempi kouluratsastus), mutta on ne vaan sykähdyttävän komeita eläimiä. 

10. Korkein hyppäämäsi este?
No se ei ole kovin korkea se! Olisinkohan joskus hypännyt 90 cm, en ole tästä ihan varma. Minusta kaikki yli 70 cm näyttää tautisen suurelta ja alkaa jonkun verran ahistaa. 

Ekoja hyppyjä Penalla