Rehunhakureissu Strömsön hengessä

Suunnitelma:
pikavisiitti ipanan kanssa paikalliseen K-maatalouteen ennen sen sulkemisaikaa hakemaan säkki kivennäistä ja mashia.

Toteutus:
Oltiin n. tunti ennen lähtöä katseltu ikkunasta että sataa reippaanlaisesti vettä ja että Sisse seisoo uudessa katoksessa, ai miten kiva että katos kelpaa! Mutta missäköhän Pena on kun sitä ei näy ollenkaan. En uhrannut tälle ajatukselle sen enempää aikaa, koska tarhan joka kolkkaa ei näe ikkunasta kuitenkaan. Kuinkas sitten sattuikaan että kun olimme ipanan kanssa lähdössä maatalouskauppaan, kävinkin kurkkaamassa tarhaan vielä uudestaan. Ja siellähän se Pena oli, aidan väärällä puolella...

Havaintoa seurasi rämpimistä korkkarit jalassa vesimärässä tarhassa ja epätoivoinen vuoropuhelu hevosen kanssa, joka seisoo jumissa ryteikössä jossa on kaadettuja pajupuita, tukkeja ja ties mitä puusilppua.
- Mitä ihmettä sinä siellä teet??
- ...
- Älä nyt mene minnekään tai sää rikot ittesi, tule nyt tänne! Samasta lävestä takaisin kun tulitkin! (sisältää epätoivoista kiskomista loimen kaulakappaleesta koska hevosella ei luonnollisestikaan ole riimua päässään, sekä voimakasta akrobatiaa ojan yli, samaan aikaan kannatellen aitalankoja ylhäällä. Huom. edelleen korkokengät jalassa)
- ...
- Nyt perkele! Sinneniin!

Epäilemättä sukellustaktiikalla oli tarhasta poistuttukin, koska voimasanan lisääminen vuoropuheluun aiheutti sen että Pena laski päänsä, luimisti korvansa ja loikkasukelsi ojan yli ja kannattelemieni lankojen ali takaisin tarhaan ja poistui takakengät vilkkuen rikospaikalta. Analysoin vauriot: kolmesta aitalangasta vain alin oli poikki. Kaksi ylempää lerpatti. Kaksi tolppaa huojui ja heilui, n. kaksisataakuusikymmentä eristintä oli vääntynyt ja/tai poikki. Ja juu, langassa ei ole ollut sähköä koska en ollut ehtinyt/viitsinyt vielä hakea paimenta laitumen reunalta, koska hyvinhän ne siellä pysyy ilmankin. Niin, kunnes karkaavat.

Korjausoperaatioon meni tunti. Vettä satoi, ipana ilmoitti että "kaadoin vähän hiekkaa kissan päälle", ipana tuli luvatta tarhaan, aina puuttui joku työkalu ja piti juosta, Pena kävi pällistelemässä kättensä jälkiä, korkkarit oli litimärät ja siistit kauppareissuvaatteet hailakka muisto vain. Lopulta oli aita kunnossa ja paimen viritetty ja päästiin lähtemään reissuun.

Eikä se sen paremmin mennyt siellä K-maataloudessakaan. Halusin Krafftin Miner Blå -kivennäistä ja Krafftin Mashia, enkä saanut kumpaakaan. Ensin unohdin lompakkoni autoon, sitten kassa sanoi että juu on Miner Blåta, maksoin ja kun katsoin kuittia niin sinne olikin lyöty joku Speedexin kivennäinen. Kun sitten setvin tilannetta maatalousmyyjän kanssa, selvisi ettei Miner Blåta ole vaan pitää tilata, eikä ole sitä Mashiakaan. Lähdin kotiin Black Horsen Mashin kanssa ettei ihan hukkareissu tullut, ja ipanakin sai maatalousmyyjän pöytälaatikosta lakritsia. Ja kotona hevoset olivat molemmat tarhassa, ja katoksessa sadetta paossa, eikä niitä huvittanut lähteä sieltä sisään vaikka huutelin.

Ehkä kuitenkin plussan puolella, tämä päivä.

Ratsastuskentän uudet aidat

Tovi sitten kerroin, miten majavahevosemme söivät kentän aitaan reiän. Pikapatentilla suljin mahdollisen pakoreitin ja estin samalla norkoilun siinä parhaassa (järsintä)paikassa, joten majavahevoset päättivät korostaa viestiään ja syödä reiän vielä toiseenkin kohtaan. Sitten meni hermo ja heposet saivat siirtyä takaisin tarhan mutaan (no ei aivan, yksi tarha on ollut käyttämättä tämän syksyn ja on pohjaltaan toistaiseksi vain märkä, ei mutainen, ja sinne hevoset sijoitin).

Uutta aitaa ruvettiin tekemään kukkaronnyörit piukalla, koska ylimääräistä rahaa ei juuri nyt vain ole. Tässä siis tällainen säästävän tekijän laskelma, koitan mainita myös ne kohdat joissa olisi voinut tehdä paremmin ja kalliimmin.

Meidän kenttä on iso, 64 x 28 m. Toisella pitkällä sivulla on lato, n. 16 m. Portinpaikkoja on kaksi, varsinainen kulkuportti sekä portti josta pääsee tarhan varaportille. Halusin tehdä kentälle sähkölanka-aidan, jotta majavakäytökselle ei olisi edellytyksiä sikälimikäli tulee taas sellaiset kura-ajat, että haluan tarhata hevoset kentällä. Aidan tulisi olla riittävän korkea jotta irtojuoksutustilanteessakaan ei tekisi mieli ponkaista yli, ja jos joskus tulee lunta niin siltikään aidan yli ei pääsisi astumaan. Täällä peltojen keskellä myös tuulee aina, joten leveä nauha olisi vaatinut vielä tiuhemman tolpituksen jotta lepatus ja venyminen olisi saatu haltuun. Tässä pohjustus tehdyille materiaalivalinnoille. Totta kai kokovalkoinen lauta-aita on se Oikea Kentänaita, mutta näillä vaatimuksilla, tällä käytettävissä olevalla rahalla ja ajalla sekä vuodenaika huomioon ottaen en nyt lähtenyt sellaista toteuttamaan.

Tolpat meillä oli ennestään. Puiset lankkutolpat joista olisi saanut pitkäikäisemmät, mikäli ne olisi kyllästetty ja niiden pystytykseen olisi käytetty tolppakenkiä. Nyt tolpat lyötiin maahan sellaisenaan (teroitettu kärki oli). Toisaalta, vaikka tolpat tähän kentänaitaprojektiin maksoivat nolla euroa, niin joku muu puutolppaa vaativa projekti tulee sitten maksamaan vähän enemmän, koska tähän meni kaikki varastossa olleet tolpat (42 kpl) ja pari piti sahata lisääkin. Tolpat lyötiin maahan 4,5 metrin välein. Valkoisen maalin ne saavat ensi kesänä.

Uusi aita otettiin n. 40 cm sisään vanhasta aidasta, jotta olisi vähän vähemmän töitä siimaleikkurille kesällä...

Älkää antako kuvien auringonpaisteen hämätä - hommaa tehtiin vähintään yhtä monesti kaatosateessa ja sellaisessa tuulessa että jos ote herpaantui jostain tavarasta, sen sai noutaa naapurista.

Eristimiksi valitsin halvat. Niillä oli myös hauska nimi, vimpulaeristin. Johan siinä on tarpeeksi perusteluja, eikö! Nauloja meillä oli iso looda ennestään, joten niillekin tähän laskelmaan nolla euroa.

Eristimet ja tarvikkeet

Siinä hän nyt on

Vanhan aidan purku oli yllättävän helppoa. Pari paukautusta vasaralla ja lautajuoksut tippuivat tolpista. Tolpatkin irtosivat märästä maasta tosi vähällä kiroilulla. Roskalaudan poisvienti oli paskamaisin osuus. 

Romulaudat pois. Toisilla Avantti, toisilla Nissani

Sähkölangaksi valikoitui 4 mm köysi. Olisin voinut ottaa kestävämpää ja kalliimpaa kuusimillistä, mutta se ei olisi mahtunut halpoihin eristimiin joten piti tyytyä tähän. Langan halusin kolmeen juoksuun, ylin 140 cm maasta, keskimmäinen 95 cm maasta ja alin 50 cm maasta. Jos joskus haluaa hifistellä niin väleihin voi vielä lyödä laudat ja sutia sitä valkoista maalia. Köyden menekiksi laskin 184 m * 3 (kentän ympärys ilman ladon osuuden vähentämistä kertaa kolme) eli 552 m.

Agrimarket palveli

Pääkulkuporttiin ostin venyvät kuminauhaveräjät, ja koska olin pihi, ostin niitä vain kaksi vaikka lankajuoksuja on kolme. Funktiona tässä taas mahdollisimman vähän lepattavia ja roikkuvia osasia.

Kustannukset:

Aitaköysi 2 * 300 m rulla yht. 62,20 e
Vimpulaeristimet 100 kpl laatikko 9,30 e (kotivarastoista kulmatolppiin paremmat eristimet 12 kpl)
Veräjänkahvat 2 kpl yht. 5,80 e (aivopieru tässä kohtaa, piti ostaa kolme mutta ostinkin vain kaksi, onneksi kotivarastoista löytyi täydennys)
Veräjäeristin 4 kpl laatikko 6,70 e (siis ne mihin portin kahva tulee kiinni)
Elastinen veräjä 2 kpl yht. 44,60 e

Hankinnat yhteensä 128,60 e

Laskelmasta puuttuu vielä ensi kesän maalit sekä kentän kirjaimet, ja mahdolliset lautajuoksut.

Työtunteja tähän projektiin meni kahdella ihmisellä aivan liikaa, mutta meillä olikin jaloissa yksi ahkera alle kaksivuotias, joka joko varasti mittanauhan, heitteli eristimet jorpakkoon, istui vesilammikkoon, hukkasi hanskansa, hävisi näkyvistä tai muuten vaan hankaloitti piristi työntekoa. Sanotaanko näin että jollain viikolla aloitettiin ja jonain toisena lopetettiin.

Mutta nyt on valmis! Aita on siisti, joskaan nelimillinen lanka ei oikein näyttäydy valokuvissa vaan häipyy taustaan. Pena tyyppasi kentän irtojuoksemalla heti tuoreeltaan ja hyvin pysyi aitain sisäpuolella. Ylin lanka oli tarpeeksi korkealla joten ärsyttävää aidan yli notkumista ei esiintynyt. Sähköähän tässä ei normioloissa kierrä, mutta jos sille on tarve, ei tarvitse kuin vetää yhdistävä rautalanka tarhasta niin jo räpsyy.