Jokaisella on rajansa. Toiset ovat viisaampia niiden hahmottamisessa ja toiset eivät opi sitten millään, vaikka ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun niitä rajoja käydään kokeilemassa.
Minä väsyin.
Minulla on huima motivaatio opiskella ja tehdä ja kehittyä ja päästä eteenpäin, mutta kun jaksaminen loppuu, se loppuu. Olen painanut hurjia päiviä koulussa ja hoitanut siihen päälle kodin ja lapsen ja hevoset kotona. Sitten tuli viikon loma jonka nukuin, nukuin, nukuin. Yhden ainoan kerran jaksoin ratsastaa Penalla, vaikka se jos mikä on minulle tärkeää. Ja kun olisi pitänyt palata takaisin kouluun elpyneenä ja virkistyneenä, sain sydämentykytystä ja ahdistusta - ei en jaksa, ei en selviä.
Lääkäriltä tuli kolmen viikon sairaslomalappu. Nyt minä sitten huilaan lääkärin määräyksellä kun en muuten osaa tai pysty. Ehkä tämä tästä taas iloksi muuttuu.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairasloma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairasloma. Näytä kaikki tekstit
torstai 18. elokuuta 2016
lauantai 19. syyskuuta 2015
Kantapallohaava ja sen paraneminen
Pena polkaisi 10.7. kesäkengällä vasemman etusen kannan halki hyvin vaatimattoman kompuroinnin seurauksena.
Tässä vielä kuvakertaus tuon haavan e-r-i-t-t-ä-i-n hitaasta paranemisprosessista. Mitään takapakkeja ei tullut, Pena söi yhden pönikän Oriprimia ja muuten mentiin paikallishoidolla. Eläinlääkäriä ei konsultoitu.
Haavan umpeutumiseen ilman mitään tulehdusta tai takapakkia meni siis huikeat 70 päivää! Se tarkoittaa liki 2,5 kuukautta.
Alkuun Pena oli pari päivää koppilevossa, sitten pari viikkoa vain yöt ulkona tarhassa yhden kaverin kanssa (kärpästen takia yöt eikä päivät) ja sitten vähitellen yöt laitumella lauman kanssa. Helteiset kelit osuivat haavanparanemisaikaan jolloin joka tapauksessa koko lauma oli päivät sisällä, sinällään päästiin siis aika vähällä puljaamisella.
Aluksi haava oli sidottuna koko ajan, pesin ja puhdistin sen 2 krt/vrk. Sitten hieman myöhemmin se oli sidottuna vain sisälläoloajan, jotta turvetta ei menisi haavaan. Sidoksessa käytin erinomaiseksi osoittautunutta Sorbact-verkkoa (ihmisten tuote apteekista, imee bakteereja ja haavaeritettä) pienen palan suoraan haavan päälle, sitten sidetaitos ja sitten sideharsoa mahdollisimman ohuelti, mutta kuitenkin niin että sidos pysyi ruununrajassa paikallaan. Sideharson päälle pari tarkkaan aseteltua suirua jesaria auttamaan paikallaanpysymistä ja hidastamaan kosteuden nousua maasta/kuivikkeista.
Päivittäisistä pesuista luovuin parin ensimmäisen viikon jälkeen. Pääasiassa pesin vedellä ja lopuksi huuhtelin laimennetulla Betadinella, ja kun haava oli jo jonkin verran umpeutunut (ei enää onkaloita), laitoin siihen Jodopax-geeliä pesun päätteeksi.
Sairaslomaa Pena piti haavan vuoksi 3 viikkoa. Se ei ontunut, mutta syvää haavaa oli mahdoton pitää tarpeeksi puhtaana kentällä ja ohjattu liikunta olisi saattanut tuottaa kipua. Sitten kun taas ruvettiin liikkumaan, oli haavan päällä sidos + bootsi, myöhemmin enää vain bootsi - enkä muuten enää aio ratsastaa ilman bootseja etusissa!
Tässä vielä kuvakertaus tuon haavan e-r-i-t-t-ä-i-n hitaasta paranemisprosessista. Mitään takapakkeja ei tullut, Pena söi yhden pönikän Oriprimia ja muuten mentiin paikallishoidolla. Eläinlääkäriä ei konsultoitu.
 |
| 1 vrk |
 |
| 6 vrk |
 |
| 14 vrk |
 |
| 22 vrk (päällä likaa ja rupea) |
 |
| 27 vrk, paluu töihin |
 |
| 45 vrk |
 |
| 63 vrk |
 |
| Ja viimein, 17.9., 70 vrk ja kokonaan ummessa |
Alkuun Pena oli pari päivää koppilevossa, sitten pari viikkoa vain yöt ulkona tarhassa yhden kaverin kanssa (kärpästen takia yöt eikä päivät) ja sitten vähitellen yöt laitumella lauman kanssa. Helteiset kelit osuivat haavanparanemisaikaan jolloin joka tapauksessa koko lauma oli päivät sisällä, sinällään päästiin siis aika vähällä puljaamisella.
Aluksi haava oli sidottuna koko ajan, pesin ja puhdistin sen 2 krt/vrk. Sitten hieman myöhemmin se oli sidottuna vain sisälläoloajan, jotta turvetta ei menisi haavaan. Sidoksessa käytin erinomaiseksi osoittautunutta Sorbact-verkkoa (ihmisten tuote apteekista, imee bakteereja ja haavaeritettä) pienen palan suoraan haavan päälle, sitten sidetaitos ja sitten sideharsoa mahdollisimman ohuelti, mutta kuitenkin niin että sidos pysyi ruununrajassa paikallaan. Sideharson päälle pari tarkkaan aseteltua suirua jesaria auttamaan paikallaanpysymistä ja hidastamaan kosteuden nousua maasta/kuivikkeista.
Päivittäisistä pesuista luovuin parin ensimmäisen viikon jälkeen. Pääasiassa pesin vedellä ja lopuksi huuhtelin laimennetulla Betadinella, ja kun haava oli jo jonkin verran umpeutunut (ei enää onkaloita), laitoin siihen Jodopax-geeliä pesun päätteeksi.
Sairaslomaa Pena piti haavan vuoksi 3 viikkoa. Se ei ontunut, mutta syvää haavaa oli mahdoton pitää tarpeeksi puhtaana kentällä ja ohjattu liikunta olisi saattanut tuottaa kipua. Sitten kun taas ruvettiin liikkumaan, oli haavan päällä sidos + bootsi, myöhemmin enää vain bootsi - enkä muuten enää aio ratsastaa ilman bootseja etusissa!
torstai 23. heinäkuuta 2015
Ei kavioo, ei hevosta
Voi murhe noita Penan kavioita!
Kaikki on ihan hyvin niin kauan kun on a) hyvä kengittäjä ja b) ei satu mitään eli kengät voi pitää jalassa ja ne myös pysyy siellä.
Nyt meillä on ihan kelpo tuuraava kengittäjä, jonka löysin "pompun kautta" eli yksi hutilyöntikenkääjä mahtui väliin. Isompaa vahinkoa ei saatu aikaan vaikka tällainen lipsahdus sattui mukaan. Ongelma on nyt kohdassa b, kun on vähän sattunut sitä ja tätä.
Penan etukaviot ovat kurjasti kahden kenkäkoon välistä. Nollan kenkä on hiukan ehkä pieni, ykkösen kenkä hiukan iso. Kokeiltiin tuuraavan kengittäjän kanssa n. kuukausi sitten laittaa eteen ykkösen kengät. Ne kestivät laitumella rallittavaa Penaa pari viikkoa, sitten katosi toinen ja parin päivän päästä toinen. Ok, ajattelin, etukaviot kestää olla ilman kenkiä kun poni ei juuri muuta tee kuin laidunna. Takakaviot ovat ne meidän todellinen murhe, ne kuluvat todella vinoon jos eivät ole asianmukaisesti kengitetty.
No, sittenhän kävi niin kuin kävi: Pena polki etuselleen ja repäisi koko kantapallon halki. Päivää myöhemmin se (tai joku laumakaveri) oli tallannut takakengälle niin että kenkä oli siirtynyt sivuun ja käänne uponnut anturasta sisään. Poistin tämän takakengän itse, jäljelle jäi yksi takakenkä, muut jalat olivat kengättömiä. Kengittäjä kävi tarkastelemassa tilannetta ja otettiin se viimeinenkin takakenkä pois jonkinsortin tasapainon saavuttamiseksi. Jäätiin odottamaan tilanteen kehittymistä: etupäätä ei voinut kengittää ammottavan haavan takia (jalasta ei saisi kunnon otetta), takajalkaan saattoi tulla paise tai saattoi olla tulematta.
Pena oli kengättä puolitoista viikkoa. Tämän ajan se seisoi sisällä kaikki päivät ja oli nurmipohjaisessa pienehkössä tarhassa yöt. Ei liikuntaa, ei taluttelua, ei mitään.
Tänään haavan tilanne alkoi olla kohtuullinen eikä paiseestakaan toistaiseksi ole ollut merkkejä, joten kengittäjä pääsi tekemään työnsä. Päivän motto oli laitetaan nyt nää kengät kiinni tänne mitä täällä on kaviota jäljellä ja korjataan asentoa sitten kun siihen on taas varaa. Puolessatoista viikossa ollaan taas jouduttu siihen tilanteeseen että takakaviot ovat onnettomat vinot pienet nysät joita täytyy kikkakolmosilla korjailla, ettei hevonen mene rikki kun koko sen paino lepää kavion ulkosyrjällä, joka kuluu silmissä olemattomiin. Etukavioissakaan ei ollut hurraamista mutta niiden tilanne ei ole niin surkea kuin takasten.
Tämmöisinä hetkinä minun tekisi mieli ravistella niitä jotka huurupäinä huutelevat että kengättömyys on ainoa oikea vaihtoehto ja sopii joka konille.
Penan kaviolaatu ei varsinaisesti ole huono - sen kaviot eivät ole sillä tavoin hauraat että ne lohkeaisivat, irtokengät eivät vie mukanaan puolta kaviota ja kaviot kasvavatkin (onneksi!) ihan kiitettävää tahtia. Kavioaines ei vain kestä vänkyröiden jalka-asentojen aiheuttamaa epätasaista kulutusta ilman kengän tuomaa suojaa. Kengät on oltava. Ja ne on oltava jalassa oikein. Ja niiden soisi pysyä siellä jalassa ihan koko kengitysvälin ilman mitään tällaisia ylimääräisiä kommervenkkejä. Mutta sano se hevoselle joka normaalioloissa laiduntaa laumassa, päästää laumakaveri-kolmevee-jättiläisen nyhjäämään ihan perskarvoihinsa kiinni ja kohlaa muutenkin menemään sellaisin askelein että saa ylläolevien kuvien kaltaista jälkeä aikaan kesäkengällä...
Itse kengitystapahtuma oli taas hankala, kun takakaviot olivat arat. Reuhtomista, nyppimistä ja potkimista. Kiitos ja anteeksi, ihana kengittäjä! Ja taas mennään pienellä riskillä, takakengät levitettiin niin paljon yli kavion reunasta kuin suinkin uskalsi, jotta kavio ja sitä myöten koko jalka saisi tukea. Riskinä on se, että joku toinen hevonen (tai Pena itse) polkee kengän päälle ja kenkä irtoaa, eikä niin nyt vain yksinkertaisesti saisi tapahtua ennen kuin kavio on kasvanut vähän.
Kengittäjä lupasi soitella omalle mentorilleen ja kysyä, auttaisiko Penaa rengaskenkä takakavioissa. Sillä saisi painetta pois sieltä kavion ulkosyrjältä. Toisaalta rengaskengän irtipolkemisriski on vielä suurempi kuin tällaisen väljästi sovitetun tavallisen ja/tai levikekengän.
Sairastupa jatkaa haavanpesua ja kavioidenvahdintaa, mitäpä sitä muutakaan parhaaseen ratsastusvuodenaikaan tekisi.
 |
Kaikki on ihan hyvin niin kauan kun on a) hyvä kengittäjä ja b) ei satu mitään eli kengät voi pitää jalassa ja ne myös pysyy siellä.
Nyt meillä on ihan kelpo tuuraava kengittäjä, jonka löysin "pompun kautta" eli yksi hutilyöntikenkääjä mahtui väliin. Isompaa vahinkoa ei saatu aikaan vaikka tällainen lipsahdus sattui mukaan. Ongelma on nyt kohdassa b, kun on vähän sattunut sitä ja tätä.
Penan etukaviot ovat kurjasti kahden kenkäkoon välistä. Nollan kenkä on hiukan ehkä pieni, ykkösen kenkä hiukan iso. Kokeiltiin tuuraavan kengittäjän kanssa n. kuukausi sitten laittaa eteen ykkösen kengät. Ne kestivät laitumella rallittavaa Penaa pari viikkoa, sitten katosi toinen ja parin päivän päästä toinen. Ok, ajattelin, etukaviot kestää olla ilman kenkiä kun poni ei juuri muuta tee kuin laidunna. Takakaviot ovat ne meidän todellinen murhe, ne kuluvat todella vinoon jos eivät ole asianmukaisesti kengitetty.
No, sittenhän kävi niin kuin kävi: Pena polki etuselleen ja repäisi koko kantapallon halki. Päivää myöhemmin se (tai joku laumakaveri) oli tallannut takakengälle niin että kenkä oli siirtynyt sivuun ja käänne uponnut anturasta sisään. Poistin tämän takakengän itse, jäljelle jäi yksi takakenkä, muut jalat olivat kengättömiä. Kengittäjä kävi tarkastelemassa tilannetta ja otettiin se viimeinenkin takakenkä pois jonkinsortin tasapainon saavuttamiseksi. Jäätiin odottamaan tilanteen kehittymistä: etupäätä ei voinut kengittää ammottavan haavan takia (jalasta ei saisi kunnon otetta), takajalkaan saattoi tulla paise tai saattoi olla tulematta.
Pena oli kengättä puolitoista viikkoa. Tämän ajan se seisoi sisällä kaikki päivät ja oli nurmipohjaisessa pienehkössä tarhassa yöt. Ei liikuntaa, ei taluttelua, ei mitään.
|
| Haava 14 vrk |
 |
| Haava 14 vrk |
Tänään haavan tilanne alkoi olla kohtuullinen eikä paiseestakaan toistaiseksi ole ollut merkkejä, joten kengittäjä pääsi tekemään työnsä. Päivän motto oli laitetaan nyt nää kengät kiinni tänne mitä täällä on kaviota jäljellä ja korjataan asentoa sitten kun siihen on taas varaa. Puolessatoista viikossa ollaan taas jouduttu siihen tilanteeseen että takakaviot ovat onnettomat vinot pienet nysät joita täytyy kikkakolmosilla korjailla, ettei hevonen mene rikki kun koko sen paino lepää kavion ulkosyrjällä, joka kuluu silmissä olemattomiin. Etukavioissakaan ei ollut hurraamista mutta niiden tilanne ei ole niin surkea kuin takasten.
Tämmöisinä hetkinä minun tekisi mieli ravistella niitä jotka huurupäinä huutelevat että kengättömyys on ainoa oikea vaihtoehto ja sopii joka konille.
Penan kaviolaatu ei varsinaisesti ole huono - sen kaviot eivät ole sillä tavoin hauraat että ne lohkeaisivat, irtokengät eivät vie mukanaan puolta kaviota ja kaviot kasvavatkin (onneksi!) ihan kiitettävää tahtia. Kavioaines ei vain kestä vänkyröiden jalka-asentojen aiheuttamaa epätasaista kulutusta ilman kengän tuomaa suojaa. Kengät on oltava. Ja ne on oltava jalassa oikein. Ja niiden soisi pysyä siellä jalassa ihan koko kengitysvälin ilman mitään tällaisia ylimääräisiä kommervenkkejä. Mutta sano se hevoselle joka normaalioloissa laiduntaa laumassa, päästää laumakaveri-kolmevee-jättiläisen nyhjäämään ihan perskarvoihinsa kiinni ja kohlaa muutenkin menemään sellaisin askelein että saa ylläolevien kuvien kaltaista jälkeä aikaan kesäkengällä...
Itse kengitystapahtuma oli taas hankala, kun takakaviot olivat arat. Reuhtomista, nyppimistä ja potkimista. Kiitos ja anteeksi, ihana kengittäjä! Ja taas mennään pienellä riskillä, takakengät levitettiin niin paljon yli kavion reunasta kuin suinkin uskalsi, jotta kavio ja sitä myöten koko jalka saisi tukea. Riskinä on se, että joku toinen hevonen (tai Pena itse) polkee kengän päälle ja kenkä irtoaa, eikä niin nyt vain yksinkertaisesti saisi tapahtua ennen kuin kavio on kasvanut vähän.
Kengittäjä lupasi soitella omalle mentorilleen ja kysyä, auttaisiko Penaa rengaskenkä takakavioissa. Sillä saisi painetta pois sieltä kavion ulkosyrjältä. Toisaalta rengaskengän irtipolkemisriski on vielä suurempi kuin tällaisen väljästi sovitetun tavallisen ja/tai levikekengän.
Sairastupa jatkaa haavanpesua ja kavioidenvahdintaa, mitäpä sitä muutakaan parhaaseen ratsastusvuodenaikaan tekisi.
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Kun yksi ei riitä
Kun yhden jalan hoitaminen käy liian helpoksi/nopeaksi/mitävaan, rikotaan seuraava!
Eilen aamulla Pena tuli laitumelta tahmeasti sisään haavanhoitoon. Syy selvisi äkkiä: se oli polkenut takakenkänsä niin että kenkä oli siirtynyt kriittiset kaksi senttiä vinoon ja toinen sivukäänne uponnut kokonaan kavion pohjasta sisään. Eipä tullut mieleen ottaa näystä valokuvaa vaan revin kengän kaviosta irti ja vikkelään, ja oli muuten tiukassa!
Kaksi kääröä jaloissa tiesi koppilepoa. Tänään kävi kengittäjä ja hänen kanssaan mittailtiin vahinkoa. Kolo kaviossa on syvä ja tänään Pena myös ontui jalkaa vähän, tosin vielä kaviossa ei juuri ollut puristusarkuutta. Saattaa tulla paise tai saattaa olla tulematta, nyt kengittäjä kuitenkin vuoli kolon suun selvemmin auki ja ruutattiin ruiskulla ja katkaistulla injektioneulalla betadinea sinne onkalon perukoille asti. Teoriassa sieltä pitäisi nyt olla mahdollisella mädällä hyvä väylä ulos, mutta mistä näistä koskaan tietää.
Penalla oli jäljellä enää yksi takakenkä ja otettiin sitten sekin pois. Kunhan etujalan haava paranee sen verran että jalka kestää käsittelyä (ja jos takakavioon ei kehity paisetta), kengitetään kaikki jalat ensi viikolla. Tämä nykyinen varakengittäjä on onneksi osoittautunut hyväksi tyypiksi ja asiansa osaavaksi! Tänään Pena pääsi pieneen ruohopohjaiseen tarhaan vähän ulkoilemaan, sen hermo oli vinkuvan piukalla vuorokauden karsinalevon jälkeen... Nyt sitten kiitos riittää nämä vauriot!
Eilen aamulla Pena tuli laitumelta tahmeasti sisään haavanhoitoon. Syy selvisi äkkiä: se oli polkenut takakenkänsä niin että kenkä oli siirtynyt kriittiset kaksi senttiä vinoon ja toinen sivukäänne uponnut kokonaan kavion pohjasta sisään. Eipä tullut mieleen ottaa näystä valokuvaa vaan revin kengän kaviosta irti ja vikkelään, ja oli muuten tiukassa!
Kaksi kääröä jaloissa tiesi koppilepoa. Tänään kävi kengittäjä ja hänen kanssaan mittailtiin vahinkoa. Kolo kaviossa on syvä ja tänään Pena myös ontui jalkaa vähän, tosin vielä kaviossa ei juuri ollut puristusarkuutta. Saattaa tulla paise tai saattaa olla tulematta, nyt kengittäjä kuitenkin vuoli kolon suun selvemmin auki ja ruutattiin ruiskulla ja katkaistulla injektioneulalla betadinea sinne onkalon perukoille asti. Teoriassa sieltä pitäisi nyt olla mahdollisella mädällä hyvä väylä ulos, mutta mistä näistä koskaan tietää.
Penalla oli jäljellä enää yksi takakenkä ja otettiin sitten sekin pois. Kunhan etujalan haava paranee sen verran että jalka kestää käsittelyä (ja jos takakavioon ei kehity paisetta), kengitetään kaikki jalat ensi viikolla. Tämä nykyinen varakengittäjä on onneksi osoittautunut hyväksi tyypiksi ja asiansa osaavaksi! Tänään Pena pääsi pieneen ruohopohjaiseen tarhaan vähän ulkoilemaan, sen hermo oli vinkuvan piukalla vuorokauden karsinalevon jälkeen... Nyt sitten kiitos riittää nämä vauriot!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)