Ei kavioo, ei hevosta

Voi murhe noita Penan kavioita!

Kaikki on ihan hyvin niin kauan kun on a) hyvä kengittäjä ja b) ei satu mitään eli kengät voi pitää jalassa ja ne myös pysyy siellä.

Nyt meillä on ihan kelpo tuuraava kengittäjä, jonka löysin "pompun kautta" eli yksi hutilyöntikenkääjä mahtui väliin. Isompaa vahinkoa ei saatu aikaan vaikka tällainen lipsahdus sattui mukaan. Ongelma on nyt kohdassa b, kun on vähän sattunut sitä ja tätä.

Penan etukaviot ovat kurjasti kahden kenkäkoon välistä. Nollan kenkä on hiukan ehkä pieni, ykkösen kenkä hiukan iso. Kokeiltiin tuuraavan kengittäjän kanssa n. kuukausi sitten laittaa eteen ykkösen kengät. Ne kestivät laitumella rallittavaa Penaa pari viikkoa, sitten katosi toinen ja parin päivän päästä toinen. Ok, ajattelin, etukaviot kestää olla ilman kenkiä kun poni ei juuri muuta tee kuin laidunna. Takakaviot ovat ne meidän todellinen murhe, ne kuluvat todella vinoon jos eivät ole asianmukaisesti kengitetty.

No, sittenhän kävi niin kuin kävi: Pena polki etuselleen ja repäisi koko kantapallon halki. Päivää myöhemmin se (tai joku laumakaveri) oli tallannut takakengälle niin että kenkä oli siirtynyt sivuun ja käänne uponnut anturasta sisään. Poistin tämän takakengän itse, jäljelle jäi yksi takakenkä, muut jalat olivat kengättömiä. Kengittäjä kävi tarkastelemassa tilannetta ja otettiin se viimeinenkin takakenkä pois jonkinsortin tasapainon saavuttamiseksi. Jäätiin odottamaan tilanteen kehittymistä: etupäätä ei voinut kengittää ammottavan haavan takia (jalasta ei saisi kunnon otetta), takajalkaan saattoi tulla paise tai saattoi olla tulematta.

Pena oli kengättä puolitoista viikkoa. Tämän ajan se seisoi sisällä kaikki päivät ja oli nurmipohjaisessa pienehkössä tarhassa yöt. Ei liikuntaa, ei taluttelua, ei mitään.

Haava 14 vrk

Haava 14 vrk

Tänään haavan tilanne alkoi olla kohtuullinen eikä paiseestakaan toistaiseksi ole ollut merkkejä, joten kengittäjä pääsi tekemään työnsä. Päivän motto oli laitetaan nyt nää kengät kiinni tänne mitä täällä on kaviota jäljellä ja korjataan asentoa sitten kun siihen on taas varaa. Puolessatoista viikossa ollaan taas jouduttu siihen tilanteeseen että takakaviot ovat onnettomat vinot pienet nysät joita täytyy kikkakolmosilla korjailla, ettei hevonen mene rikki kun koko sen paino lepää kavion ulkosyrjällä, joka kuluu silmissä olemattomiin. Etukavioissakaan ei ollut hurraamista mutta niiden tilanne ei ole niin surkea kuin takasten.

Tämmöisinä hetkinä minun tekisi mieli ravistella niitä jotka huurupäinä huutelevat että kengättömyys on ainoa oikea vaihtoehto ja sopii joka konille.

Penan kaviolaatu ei varsinaisesti ole huono - sen kaviot eivät ole sillä tavoin hauraat että ne lohkeaisivat, irtokengät eivät vie mukanaan puolta kaviota ja kaviot kasvavatkin (onneksi!) ihan kiitettävää tahtia. Kavioaines ei vain kestä vänkyröiden jalka-asentojen aiheuttamaa epätasaista kulutusta ilman kengän tuomaa suojaa. Kengät on oltava. Ja ne on oltava jalassa oikein. Ja niiden soisi pysyä siellä jalassa ihan koko kengitysvälin ilman mitään tällaisia ylimääräisiä kommervenkkejä. Mutta sano se hevoselle joka normaalioloissa laiduntaa laumassa, päästää laumakaveri-kolmevee-jättiläisen nyhjäämään ihan perskarvoihinsa kiinni ja kohlaa muutenkin menemään sellaisin askelein että saa ylläolevien kuvien kaltaista jälkeä aikaan kesäkengällä...

Itse kengitystapahtuma oli taas hankala, kun takakaviot olivat arat. Reuhtomista, nyppimistä ja potkimista. Kiitos ja anteeksi, ihana kengittäjä! Ja taas mennään pienellä riskillä, takakengät levitettiin niin paljon yli kavion reunasta kuin suinkin uskalsi, jotta kavio ja sitä myöten koko jalka saisi tukea. Riskinä on se, että joku toinen hevonen (tai Pena itse) polkee kengän päälle ja kenkä irtoaa, eikä niin nyt vain yksinkertaisesti saisi tapahtua ennen kuin kavio on kasvanut vähän.

Kengittäjä lupasi soitella omalle mentorilleen ja kysyä, auttaisiko Penaa rengaskenkä takakavioissa. Sillä saisi painetta pois sieltä kavion ulkosyrjältä. Toisaalta rengaskengän irtipolkemisriski on vielä suurempi kuin tällaisen väljästi sovitetun tavallisen ja/tai levikekengän.

Sairastupa jatkaa haavanpesua ja kavioidenvahdintaa, mitäpä sitä muutakaan parhaaseen ratsastusvuodenaikaan tekisi.