Superlyhyt treeni

Eilen tuli viesti: Tunnille huomenna aamupäivällä?

Nopea tilannetsekkaus: lapselle hoitaja: jes, muuta sovittuna: ei, hevonen jolla ratsastaa: jes, ja olisko se peräti Penan vuoro, jes!

Edellisen kerran valvova silmä on meidän menoamme mittaillut vissiin syyskuussa, Emmin selässä olen keikkunut valmennuksessa pari kertaa sen jälkeenkin.

Hartaasti harjasin ja laitoin kuntoon ja lähdin kentälle, sopiva keli ja kaikkea. Ehdin kävellä ja ottaa puoli kentällistä ravia, kun ope kysyy oliko Penalla toi haava tossa...

Ei perkele sillä ollut mitään haavaa missään, juurihan minä sen kävin huolella ja rakkaudella läpi. No nyt oli, vasemmassa etusessa toinen kantapallo kokonaan halki, verta tuli lammikoksi hiekalle ja sitä oli lentänyt roiskeiksi takajaloillekin. Ne oli ne reenit siinä sitten.

Vuoto tyrehtyi kylmällä vedellä melko pian mutta haava on todella ruma, melkoisen syvä, siinä kaikkein veemäisimmässä paikassa suojaamisen kannalta. Vaikka olin kunnolla letkuttanut haavaa ja olevinaan saanut sen puhtaaksi, vedin sieltä kuitenkin vielä puhdistusvaiheessa ruohonpätkän ja hiekkaa. Voi kilinkellit sanon minä, heinäkuu ja kärpäset ja sateesta liejuuntuvat laidunpolut ja mun hevosellani tuollainen vekki tuollaisessa paikassa.

En tajua miten Pena onnistui noin häijysti repimään jalkansa, se taisi ihan pienesti kompuroida kerran, ilmeisesti siinä vaiheessa ei sitten ollut etujalka ehtinyt takajalan alta pois. Ei se ole hokeillakaan saanut noin inhaa jälkeä aikaiseksi vaikka aikamoisen kohelo onkin. Ei auta itku markkinoilla, onneksi on kaapissa sulfaa valmiina, ja sitten vaan pesua ja käärintää ja pesua ja käärintää ja kaikki raajat ristiin ettei tuu tulehdus. Jos on huippuvinkkejä kantapallon sitomiseen niin että kestää ja pysyy niin ilolla otan vastaan.