Kun yksi ei riitä

Kun yhden jalan hoitaminen käy liian helpoksi/nopeaksi/mitävaan, rikotaan seuraava!

Eilen aamulla Pena tuli laitumelta tahmeasti sisään haavanhoitoon. Syy selvisi äkkiä: se oli polkenut takakenkänsä niin että kenkä oli siirtynyt kriittiset kaksi senttiä vinoon ja toinen sivukäänne uponnut kokonaan kavion pohjasta sisään. Eipä tullut mieleen ottaa näystä valokuvaa vaan revin kengän kaviosta irti ja vikkelään, ja oli muuten tiukassa!

Kaksi kääröä jaloissa tiesi koppilepoa. Tänään kävi kengittäjä ja hänen kanssaan mittailtiin vahinkoa. Kolo kaviossa on syvä ja tänään Pena myös ontui jalkaa vähän, tosin vielä kaviossa ei juuri ollut puristusarkuutta. Saattaa tulla paise tai saattaa olla tulematta, nyt kengittäjä kuitenkin vuoli kolon suun selvemmin auki ja ruutattiin ruiskulla ja katkaistulla injektioneulalla betadinea sinne onkalon perukoille asti. Teoriassa sieltä pitäisi nyt olla mahdollisella mädällä hyvä väylä ulos, mutta mistä näistä koskaan tietää.

Penalla oli jäljellä enää yksi takakenkä ja otettiin sitten sekin pois. Kunhan etujalan haava paranee sen verran että jalka kestää käsittelyä (ja jos takakavioon ei kehity paisetta), kengitetään kaikki jalat ensi viikolla. Tämä nykyinen varakengittäjä on onneksi osoittautunut hyväksi tyypiksi ja asiansa osaavaksi! Tänään Pena pääsi pieneen ruohopohjaiseen tarhaan vähän ulkoilemaan, sen hermo oli vinkuvan piukalla vuorokauden karsinalevon jälkeen... Nyt sitten kiitos riittää nämä vauriot!