perjantai 29. kesäkuuta 2012

Synttärit!

Suihkunraikas kuusvee

Onnea Pena! Tänään on Penan syntymäpäivä, Pena täyttää kuusi vuotta. Onhan se aika junnu vielä, miksi aina toisinaan unohdan sen ja alan olettaa siltä enemmän kuin mihin sen henkinen kypsyys vielä riittää?

Synttäripäivä oli kuitenkin ihan normi työpäivä, tosin edelleen mentiin varsankoulutusasenteella, ei kummoisia ratsastuksellisia vaatimuksia. Tänään saldo oli isosti plussan puolella, ei yhtään paniikkipaskaa talliin eikä kentälle! Pienestä on oltava iloinen.

Laitoin Penalle kokeeksi korvahupun, jossa tosin korvanpaikat ovat ehkä kolme kertaa Penan ponikorvien kokoiset. Todennäköisesti hupun vaikutus oli lähinnä psyykkinen (minulle), Pena säikkyy yhtä paljon silmillään kuin korvillaankin, eikä huppu vaimenna kuin ehkä hiukan tuulen suhinaa. Mutta huppu ei myöskään haitannut menoa, joten tulipa kokeiltua sekin.

Kentälle olin laittanut kaksi puomia, ja lisäksi sinne oli ilmestynyt laidoille tussatut ämpärit markkeeraamaan ratsastuskentän kirjaimia. Kierrettiin ensin maasta käsin tönimässä ja haistamassa jokainen ämpäri, eivätkä ne sitten yllättäen olleet selästäkään käsin niin pelottavia kuin uumoilin. Taas oli lempeänletkeää työtä vuorossa, tavoitteena rento ja eteenpäin liikkuva hevonen joka ei sätkyile, muodosta viis. Ja täytyy sanoa, että Pena oli oikein hyvä! Ei todellakaan tehty muuta kuin ravattiin pitkänä ympyröitä ja puomien ylityksiä, käveltiin hetki ja tehtiin samaa laukassa molempiin suuntiin. Laukkakin oli oikein hyvää, eteneväistä ja rytmikästä, ja maltoin mieleni olla korjaamatta kaarteissa kaatuvaa hevosta. Tuli pitkästä aikaa hyvä mieli ratsastamisesta, ja taas sain todeta, että aito tyytyväisyys välittyy kyllä hevoseen ilman kehujakin - toki myös kehuin Penaa, mutta sen olemuksesta vain huokuu se, miten tyytyväinen sekin on itseensä kun se on osannut sen mitä olen pyytänyt.

Osasin lopettaa ajoissa, siitä pisteet kotiin. Paksulle ponille tuli hiki joten siirryimme suihkuun, ja sitten piti ottaa valokuvia synttärisankarista. Mutta eihän sitä sitten hymyilyttänyt. Ei yhtään.

Ei naurata.

Ei sitten yhtään!

Lahjoin ponia leivällä josko se suostuisi vähän poseeraamaan. Laihoin tuloksin.

Tänne sitä namia.

Nom nom.

Yksi ihan hyvä kuva saatiin ja sitten kyllästynyt valokuvamalli pääsi laitumelle piehtaroimaan ikävän suihkun jäljet pois.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti