sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Finnderbyn jälkimainingeissa lähes yhtä pätevinä

Kiva päivä Finnderby-yleisönä! Ostoskassiin ei tarttunut muuta kuin hyönteismyrkkyä, ostin nyt kokeeksi sitä hurjanvaarallista ja kohuttua Dr. Repeliä. Ilmeisesti se on ainesosiltaan melko pitkälti Tri-Tecin kaltaista, ja Tri-Tecin voittanutta ei vain ole ollut sen jälkeen kun maahantuonti lopetettiin.

Illalla kiipesin derbyn innoittamana Penan selkään. Eilen jätin liikutuksen suosiolla väliin, tuuli niin älyttömän kovaa koko päivän että oltaisiin vain menty takapakkia saavutetussa rentoudessa. Tänään oli ajatuksena vaatia pikkuisen edelliskertoja enemmän mutta pitää edelleen rentous ykköstavoitteena. Verryttelin käynnissä kolmikaarisella kiemurauralla ja ravissa pääty-ympyröillä, ja siitä vähitellen ravi-käynti -siirtymiä kolmikaariselle ja lopulta koko kolmikaarista ravissa. Vasen puoli on taas todella merkittävästi kankeampi, joten keskityin jumppaamaan Penaa irti vasemmasta ohjasta mutta kuitenkin niin, että poni pysyisi pitkänä ja letkeänä. Ravissa oli poweria vaikka muille jakaa! Ja kyllä se kyttäilykin vähenee kun keskitytään eteenpäin liikkumiseen ja työntekoon.

Välikäyntien jälkeen tehtiin pituushalkaisijalta väistöä käynnissä uralle, uralla laukannosto ja laukkaa pääty-ympyrällä. Pena oli oikein pätevä! Pari tosi hyvää käynnistä nostoa saatiin. Laukassa oli myös vauhtia ja tekemisen meininkiä, myös yksi ilopukkiloikkakohtaus tuli keskenkaiken. En rankonut enkä vaatinut muuta kuin kääntymistä, jotta laukassakin säilyisi eteenpäinpyrkimys. Pena oli koko ajan tosin hyvin ajatuksella ratsastettavissa, se oli reipas mutta myös siirtymät alaspäin onnistuivat vain ajattelemalla ja vatsalihaksia kiristämällä.

Olin tosi tyytyväinen Penan herkkyyteen ja tekemisen ja liikkumisen iloon! Jotenkin tuo Finnderbyn seuraaminen herätti hirveän hyppykuumeen, joten kai sitä on taas mentävä omalle epämukavuusalueelleen ja ruvettava hypähtelemään. Suhteeni esteisiin on juuri näin ristiriitainen: hyppääminen on jännää ja kamalaa ja pelottavaa ja silti sitä on välillä vaan pakko päästä tekemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti