Helle (ja hurjat yöukkoset!) väistyi toistaiseksi ja pääsin ratsastamaan ihan päiväaikaan. Päätin mennä kokeilemaan, miten Pena suhtautuisi tyhjällä laidunlohkolla ratsastamiseen. Lohko oli sopivasti laidunnettujen lohkojen välissä, eli kummassakin päädyssä oli kavereita näkyvissä.
Ja Penahan yllätti. Se oli tallissakin rauhallinen, suorastaan unelias, ja sama jatkui pellolla. Menin pari kiekkaa käyntiä, pari ravia ja jopa yhden pellonsyrjän verran laukkaa. Ei ainuttakaan sivuloikkaa, altakatoamista, puhisemista, säikkymistä, mitään. Pari kompurointia, siinä kaikki.
Mikäs siinä, hyvä mieli ja siihen oli hyvä lopettaa! On se vaan vinkeä tyyppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti