Pakkovapaat lusittu ja tänään varsankoulutusasenteella hommiin.
Saavutukset:
- käytäväkäytös: fine. Vain yksi paskaläjä tallin kynnykselle (kuka nyt laitumelle muistais paskoa), yhdeltä puolen kiinni, ei kuopimista, punkemista eikä venkoilua. Pulssi normaali ponilla ja kuskilla.
- juoksutus: kohtalainen. Alkuun ei käyntivaihdetta ja apua ja hui kun kaikki taas jännitti niin. Aloitettiin sitten juoksutuskin vauvavaihteella, eli talutin ympyrää ja jättäydyin pikkuhiljaa keskelle. Myös seis oli hetkittäin hukassa mutta löytyi lopulta kun vähän muistuttelin.
- Selkäännousu: njaaah. Jännitti kamalasti molempia, jäykkää tikkukäyntiä, laitojen mulkoilua, pikkuvolttia keskellä.
- Itse ratsastus: tavoitteet matalalla, "jos nyt käyntiä rentona pari kiekkaa ja jos menee tosi hyvin niin vähän ravia". No ei sitä rentoa käyntiä oikein tahtonut saada, kun juuri sattumalta silloin tuli paikallinen pyörremyrsky, jääkylmä kaatosade ja rakeita. Penan korvat oli suunnilleen kuskin suussa, niin lyhyt se oli, säpsi ja tuijotti ja harkitsi poistumista, mutta minä sitkeästi vain jatkoin käyntiä. Kenttää ympäri. Jos pelotti niin voltti. Lopulta päästiin molempiin suuntiin kierros kävelyä uralla, ei nyt letkeästi mutta päästiin kuitenkin. Sitten tuli ahneus, "jos sitä ravia". Ja täytyy sanoa että onneksi! Ensin Pena oli kuin lentoon lähdössä, mutta sitten kävi jotain. Pena alkoi liikkua (ulkopuolisen silmiin ehkä "kaahata" kuvaa paremmin, mutta pysytään positiivisina). Se eteni ja piteni. Ja minä annoin sen mennä. Mistään muodosta ei ollut tietoa, ohjatkin oli kädessä juuri ja juuri niin että pystyi ohjaamaan, mutta nyt oltiinkin varsaa opettamassa. Ravattiin isoa ravia molempiin suuntiin hyvät tovit, pari sätkyä saatiin mutta niistä jatkettiin vain reippaasti eteenpäin. Tuntui taas hetken siltä, että tämä onnistuu vielä, se tatsi löytyy sieltä taas. Pena alkoi pärskiä ja venyttää selkäänsä. Sade lakkasi. Hyvä kun aurinko ei pilkistänyt, se olisi jo ollut liian satumaista. Hyvän ympyrän jälkeen siirsin käyntiin, pysäytin ja tulin alas. Loppukäynnit talutin.
- Loppuanalyysi: tuskin kovin kaunista katsottavaa mutta onneksi ei ollut yleisöä. Harppova lihava säikky poni ja hämmentynyt ratsastaja. Kaikki vaatteet läpimärät alushousuja myöten ja aikas kylmä. Kallis satulakin märkänä. Aika hyvä mieli silti. Ei ehkä vielä kaiveta Penalle kuoppaa. Ehkä annan meille vielä mahdollisuuden. Ehkä se siitä. Kyllä se. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti