Jänishousun maastoreissu

Edelleen jatkuu anti-kenttätreenailut. Tänään saatiin maastovarmaa vetoapua joten päästiin ihan kokonaan pois omalta tontilta. Tämä oli nyt Penan toinen maastoreissu tarhakaveri Alexin hännän alla piilossa ja hyvin sujui taas! Nyt suunnattiin radan kautta peltotielle, josta pääsisi kivan kokonaisen lenkin. Koko lenkin päästäkseen tarvitsisi kuitenkin mennä naapurin konehallin pihan poikki ja se on vähän jännä paikka. Päädyttiin käymään vain siellä hallin kulmalla kääntymässä ja palattiin samoja jälkiä takaisinpäin, ja sitten suunnattiin vielä metsään.

Pena oli hiukan enemmän lämpöisenä kuin edellisellä kerralla - näin sillä tuntuu menevän kaikki asiat. Eka kerta menee jokseenkin jännäshokissa, sitten toisella kertaa on jo sen verran itsevarmempi olo että uskaltaa vähän nostaa häntää tötterölle ja töristä ja poukkoilla. Kun sitten metsässä päätettiin kääntyä takaisin kotiin, otettiinkin Penan kanssa kärkipaikka. Kesti ehkä puoli askelta Penan tajuta, että Alexin turvallinen perä on hävinnyt nenän edestä ja nyt ollaan ihan up-yours niinku Matti Nykänen konsanaan. Koitin itse pysyä rentona ja jatkaa vain juttelua niin kuin aikaisemminkin. Pena oli aivan kireänä ja sipsutteli pää pystyssä pikkuaskelin eteenpäin. Yhtä siirtolohkaretta se pelkäsi parin sivuhypyn verran, sitten lauloi lintu väärän nuotin ja taas meni polvet löysäksi, ja luntakin putosi puiden oksilta ja hui ja kauheeta. Koko poni tuntui siltä kuin sen kroppa olisi kiveä ja jalat makaronia. Mutta urheasti Pena johti meidät metsästä pois takaisin tielle, ja siinä vaarallisen ladon kohdalla vaihdettiin taas Alex vetohevoseksi.

Pohdin lenkillä ääneen, että tuskin Pena mihinkään uskaltaa lähteä vaikka pelkääkin, todennäköisesti se vain sinkoaa joitain askeleita johonkin ilmansuuntaan säikähtäessään ja pysähtyy siihen. Pikkuhiljaa etenemällä uskon voivani totuttaa sitä maastossa liikkumiseen, ehkä joskus päästään radalta pois ihan yksinkin. Tänään olin jo tosi tyytyväinen siihen että mentiin hetki ekana eikä maailmanlopun paniikkia tullutkaan!

Pihalla tarhaan viedessä jännitys purkautui kummalliseen superspurttiin ilman mitään näkyvää syytä. Onneksi oli sattumalta suitset vielä päässä, koska olin laiska ja riisuin vain pelkän satulan tallissa ja vein Penan suoraan suitsista tarhaan.


Sitten vähän terveyshavaintoja:

Pena on taas ollut äksy kuntoonlaitossa. Oikeastaan tosi äksy. Irvistelee ja potkii kun laitan mahavyötä, tai harkitsen sen laittamista. Samoin se potkii kun puen sille lapasuojusta, jossa tulee vyö kainaloiden takaa kiinni. Sen sijaan loimen pukeminen ei aiheuta mitään.
Ratsastin joulusta uuteen vuoteen pelkästään Wintecin cair-vyön kanssa, ja sinä aikana kiukuttelua ei juuri esiintynyt. Nyt halusin testata myös toista uutta vyötämme, nahkaista s-mutkavyötä jossa ei ole joustoja, ja olen käyttänyt sitä noin viikon ajan. Voisiko äkäily johtua vyöstä? Tai pikemminkin, voisiko sillä ilmapaneelivyöllä olla näin paljon merkitystä, voiko muka yksi vyö muuttaa käytöstä niin paljon? Nyt otan taas wintec-vyön käyttöön ja katson mitä tapahtuu.

Vai onko siellä mahassa sitten kuitenkin jokin muu pielessä. Vatsahaava on ainut joka tulee mieleen, vaikka mitään muita oireita ei ole kuin tuo mahanalusen arkuus. Harjatessa kiukuttelua ei ole ollut, se liittyy vain satulointiin, eikä edes satulointiin vaan siihen vyön laittoon. Ei edelleenkään kiristämiseen, vaan laittoon.

Onko jollain kokemusta Aloe Vera -geelijuomista hevosille?
Sieltä täältä olen poiminut neuvoja että tällaisesta on ollut mahavaivaisille apua, ja koska kyseessä on kuitenkin luonnontuote jonka ylimäärä poistuu elimistöstä itseksiin, en kokeilulla varmaan häviä muuta kuin rahaa.