Tänään oli tunti, ratsastin tosi huonosti, keskittyminen oli ihan jossain muualla, Pena oli taas nihkeäntahmea lukuunottamatta pari köyrypukkisäikähdysloikkaa, ja minä koitin ratkoa sitä nihkeyttä puristamalla jalat krampissa sen kylkiä. No eihän se mihinkään edennyt, puski vaan lapa edellä aina väärään suuntaan, ja mitä huonommin ratsastin, sitä enemmän harmitti. Ja harmitti sekin, että ollaan viikko vain hömpötelty ja virkistetty kehoa ja mieltä ja eilen Penalla oli kokonaan vapaa, jo toinen tällä viikolla, eikä se siltikään liikkunut mihinkään.
No joo, mutta nyt ehkä viimein sain vahvistuksen sille ettei jokin nyt toimi.
Minä en tiedä, mikä mahan tilanne on. Hiekkaa ei nyt ainakaan ole, mutta onko siellä jotain muuta pielessä. Vai onko se vain kipumuistia, että toisinaan vyön laittoa pitää ihan potkimalla potkia. Ja liittyykö tämä laiskuus / haluttomuus liikkua lainkaan sinne mahaan?
En muista olenko maininnut täällä, mutta olen kiinnittänyt huomiota siihen ettei Pena juuri hikoile näin talviaikaan. Sillä on tosi lyhyt karva, lähes kesäkarvanohut vaikka en ole loimittanut sitä muuta kuin sateeseen ja tosi pakkaseen (-10 asteesta alkaen), se ei vain kasvata kunnon karvaa vaikka on asunut pihatossakin. Silti, se ei ole edes raskaan hankilaukan jälkeen kuin korkeintaan satulavyön alta hiukan nihkeä, ja kuivuu ennen kuin sen ehtii loimittaa. Tämä hikoilemattomuus mietityttää.
Nyt teen sellaisia toimenpiteitä, että laitan rehun vaihtoon.
Mietin sitä työmäärää jonka Pena tekee, ja vaikka se ei ole missään hurjassa treeniprässissä niin se kuitenkin liikkuu säännöllisesti, sillä on joitain vaatimuksia, se kasvattaa lihasta ja voimaa. Eikä voida vähätellä myöskään se omatoimitreenejä tarhassa: joka päivä kahteen otteeseen puolesta tunnista tuntiin rallia, leikkiä ja painia kaverin kanssa.
Nykyisellään Pena on syönyt St.Hippolytin Hesta Mixiä, mutta se on matalaenerginen ja suunniteltu enemmän alkuperäisroduille kuin tällaiselle "jalommalle" ratsuhevoselle. Hesta Mixiä on nyt mennyt puolitoista litraa päivässä, ja lisäksi 1,5 litraa (turvotettuna mitattu) puuroa jossa on viherpellettiä, pellavaa ja melassileikettä. Kivennäisenä meillä on koko tallissa Marstall Force, ja kerran viikossa Pena saa monivitamiinivalmistetta. Heinää meillä syödään pihtaamatta varsin runsaasti neljästi päivässä, heinä on esikuivattua säilöheinää luotettavalta tuottajalta.
Uudeksi rehuksi kokeilen St. Hippolytin Reformmüslia, joka lupaa olla suunniteltu eloisille hevosille ja jossa kokonaisenergia on 2 MJ korkeampi kuin Hesta Mixissä.
 |
| Kuva kopioitu valmistajan sivuilta |
Lisäksi otin kokeeksi samalta merkiltä hiivavalmiste Hefekulturin - ajatuksella, että ei niistä hyvistä bakteereista haittaakaan ole, kun koko ajan kuitenkin on pieni epäilys, onko mahassa kaikki ok.
 |
| Kuva kopioitu valmistajan sivuilta |
Ja sitten vielä mietin ihan puhtaan merisuolan lisäämistä ruokavalioon, kokeeksi, tapahtuuko hikoamisessa jotain. Vai olisikohan jokin elektrolyyttivalmiste parempi?
Yleisellä tasolla en ole purnukkaihminen, mutta hevosalan ammattilaisena olen oppinut huomaamaan, että on yksilöitä, jotka eivät tule toimeen vain heinällä ja kauralla. Ja toisaalta, moni purnukoista ruokittava tulisi toimeen paljon yksinkertaisemminkin ja purkkiruokinta on joissain tapauksissa vain omistajan mielenrauhan vuoksi, mutta asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia kuin keskustelupalstojen vastakkainasetteluissa välillä vaikuttaa. Ruokinta hevosen mukaan. Ja harkiten! Niin että osataan lukea, mitä purkin kyljessä sanotaan ja ymmärretään, mitä se tarkoittaa ja mihin ja millä lailla se vaikuttaa. Ja hintatietoisuudesta ei ole haittaa, pelkistä omenankuorista ei ehkä kannata maksaa 40 e/15 kg.
Tällainen sekalainen ajatuspläjäys tänään. Huonosti menneen tunnin ja ruokintapäätösten lisäksi päivääni ilahdutti se, kun hain Penaa tarhasta ja huomasin, että sen molemmat takajalat valuvat verta. Mahtoikohan kuusi hokinpolkeamaa edes riittää... Etujalasta paranikin juuri yksi sitkeä polkeama, nyt voin hoitaa nämä kuusi uutta. Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti