1/3

Onkohan se pää vai perä vai keskiruumis
tuon verran nyt omistan

Tänään on tehty kauppakirja ja maksoin kauppahinnasta kolmasosan käsirahana
loput lyhentelen pois tässä lopputalven mittaan

Nyt se on todellista
melko lailla vuoden ajan Pena on ollut minulla leasing-sopimuksella ja vaikka kai koko ajan on ollut selvää, etten aio siitä luopua
ollaan nyt kuitenkin ihan todellisen äärellä
Herranjesta, olen ostanut hevosen!

Vaikka mitenkään ei ollut tarkoitus
Olen kovaan ääneen julistanut, että en hanki kolmatta
että seuraavan hevosen vuoro on kun Immusta tai Mikusta aika jättää
ja että seuraava hevonen on varsa, ihan vaikka maitovarsa
ihan oikea iso puoliverinen ratsuhevonen
josta sitten rakennan mieluisen

Ei ihan mennyt nappiin.

Penan olen tuntenut nyt kaksi vuotta
kun tutustuin siihen, se oli nelivuotias raakile jonka kyytiin meni vain ihmiskokoinen Bertta-nukke.
Bertta sidottiin jaloistaan ja käsistään kiinni lännensatulaan Penan selässä ja Bertta-paran tupee lenteli miten sattuu kun Pena koitti kaikin tavoin karistaa sitkeää kuljettajaansa kyydistä
Pikkuhiljaa Bertan saamat kyydit laimenivat, Pena oppi liikkumaan myös liinassa, sitten Mari kiipesi kyytiin, ensin roikkumaan mahalleen, sitten vähitellen istumaan. Minä pidin liinasta kiinni ja olin valmiina koppaamaan jos jotain. Penan on jo silloin pitänyt voida luottaa ihmisiin joiden kanssa se tekee. Hitaasti se alkoi tuntea myös minut, ja päästiin liikkumaan käyntiä taluttaen eteenpäin. Sitten mentiin jo vähän ravia, minä juoksin vieressä, ensin vain suoria pätkiä, sitten myös kaarteita. Jotenkin tässä näen niin selvästi ajan kulumisen: ensin juoksin raskaassa lumihangessa, sitten kevään loskassa kengät märkinä, sitten hiekalla hiki valuen. Tuntui melkein kuin oma lapsi olisi oppinut kävelemään, kun Pena viimein pystyi ravaamaan ratsastaja selässään liinan päässä.

Mitenköhän monta kertaa Mari sanoi silloin, että osta Pena
ja mitenköhän monta kertaa minä sanoin, että enkä osta

Sitten kävi jotenkin niin että ostinkin Penan sijasta koko tilan
ja lupasin pitää Penaa sen aikaa kunnes Mari saa oman tallinsa valmiiksi
ja lupasin myös vähän liikutella sitä jotta se olisi helpompi myydä

Vasta kun Penalla kävi ensimmäinen varsinainen kokeilija, ja seisoin kentänlaidalla katsomassa koeratsastusta, alkoi minusta tuntua että eihän sen nyt näin pitäisi mennä

Sitten tehtiin leasing-sopimus että Pena jää minulle käyttöön
siitä on nyt vuosi
ja nyt ollaan tässä
kauppakirja tehtynä

Mutta mihin se tuosta olisi voinut enää mennä
en minä osaa pitää hevosia niin että ne olisivat vain lainassa, vain käytössä
Minä kiinnyn tuollaisiin rontteihin
tuollaisiin nopeisiin herkkiksiin
niissä on vain sitä jotain
vaikka ne toisinaan meinaavat viedä järjen

Tuolla minun esittelysivullani sanon itsestäni, että törmään elämäni hevosiin oudoilla tavoilla ja jään niihin kiinni
Ehkä Pena sitten on yksi niistä
ei se ollut sellainen jollaista suunnittelin
mutta se on niin Pena

Ilahdun joka kerta yhtä paljon kun huomaan siitä, että en ole sille yhdentekevä
että se luottaa minuun ja tekee minulle ja minun kanssa
semmoinen mahdoton sätkäle mikä se oli
ja nyt se on tuommoinen
ihan jo hetkittäin oikea hevonen

... ja minun!
Minun!