tiistai 18. marraskuuta 2014

Anna ohjien olla

Miten mahdottoman vaikeaa voi olla ratsastaa niin ettei lähde yhtään nypeltämään ohjalla! Tänään yritin sitä ja vaati ihan täyden keskittymisen. Silti valokuvat ja liikkuva kuva paljastivat, että välillä tein jotain - ihan pikkuisen kuitenkin asetin kun Pena jännittyi ja nosti nenää. Halusin kokeilla, miten ja millaiseen muotoon se hakeutuisi jos en itse hakisi muuta kuin että se liikkuisi voimakkaasti eteenpäin.

Kaasu oli alkuun ihan hukassa. Sain kolme kertaa herätellä Penaa eteenpäin kevyt pohje, ei reaktiota -> raipankosketus -kuviolla, ennen kuin se alkoi reagoida siihen kevyeeseen pohkeeseen. Raipalle Pena on superherkkä ja ampaisee eteenpäin liioitellun lujaa, mutta nyt kun olen sitkeästi vain totuttanut sitä raippaan, se ei enää jää jännittyneeksi vaikka reagoisikin isosti.


Älä tee käsillä mitään. Mitään!



Kuvat oli lähes kaikki käynnistä, joka oli tänään ihan ookoo, ei mitään kovin kummoista. Kun siirryin raviin, oli eteenpäinpyrkimys edelleen hukassa ja Pena sipsutteli pikkusievää ravia. Aloin ratsastaa eteen. Eteen eteen eteen! Tuli ihan dorka olo kun kaahasimme hirviravia ympäri kenttää, ja myönnän että mietin jossain vaiheessa, ettei tässä ole mitään järkeä, ei se ikinä lähde pyöristymään kaulastaan itse.

Vaan niin se vaan alkoi pyöristyä. Ensin pärskintää, askel alkoi pidetä, ja kun hidastin omaa kevennystäni (edelleen käsi ihan vain paikoillaan tuntumaa kannattelemassa, ei muuta), alkoi Pena vastata hidastamalla tempoa mutta säilyttämällä pitkän askeleen. Harmittaa etten ole vielä kertaakaan saanut kuvia tai videoita siitä, kun Pena on tuntuu minusta oikeasti hyvältä!

Alkusipsutusravia
Pieni videopätkä käynnistä:




Jatkamme harjoituksia. Kuski koittaa jatkossakin malttaa mielensä käsien kanssa ja ratsastaa hevosen hyvin eteenpäin, jos se tuntuu hitaalta. Pitää olla jotain mitä koota.

Eväillä

10 kommenttia:

  1. Aivan kun olisin omasta maanantaista lukenut... Meillä oli samat harjoitukset ja tänään aion jatkaa. Siinä tosiaan tulee aika hölmö olo kun poni kipittää pää pystyssä ympäri maneesia, mutta ei auta. On saatava poni pohkeen eteen ja liikkumaan kunnolla. Mun on vaan niin helppo sortua siihen ohjien nypräämiseen, vaikka ongelma on takana eikä edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä saan sentään yleensä ratsastaa ihan keskenäni, ilman yleisöä. Luulen että jos joku olisi edes vahingossa jossain kentän liepeillä niin sortuminen ohjalla kikkailuun olisi vielä isompi. Nimenomaan siksi, että tuntuu niin pöljältä vaan kevennellä menemään tukka putkella.

      Poista
    2. Mä ratkaisin asian eilen niin että kerroin maneesissa samaan aikaan olleelle tallikaverille mikä on homman nimi, joten hän ymmärsi meidän hirvihölkän idean :D

      Poista
  2. On muuten todellakin mahdotonta olla tekemättä käsillä, ehkä se tulee kädellisellä olennolla niin selkärangasta.

    Minä olen ihan kuvitellut, etten paljonkaan tee käsillä, mutta tänään kun en osannut ratsastaa senkään vertaa kuin normaalisti niin yllätin käteni monta kertaa pyytämästä asioita, joita ei kädellä pitäisi pyytää. Ainoa lohtu oli, että meno parani lopussa ja silloin sain käteni vähän sellaiseksi kuin haluaisin sen aina olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että on muitakin jotka painivat näiden asioiden kanssa! Mä luulen monesti että mun kädet ovat hienosti kannettuina oikealla paikallaan. Sitten kun näen valokuvan niin reisillähän ne makaa. Minne katoaa yhteys käsiini kun alan ratsastaa?

      Poista
  3. Voi että toi on hyvä harjoitus, itsekin tein monesti. Se tunne on kyllä mahtava, kun hevonen sitten pyöristyy, on herkkä ja eteenpäinpyrkivä, ja se on rehellisessä peräänannossa...parasta! Ja voi hurrrrja, kun mun teki mieli mennä ratsastamaan just nyt, kun luin tuon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy ottaa tämä "kaahailu" tavaksi ja katsoa, lyheneekö lopulta "kaahailuun" tarvittava aika ennen kuin muoto alkaa löytyä. Tänään oli päivä nro 2, ja kesti kauemmin kuin päivänä nro 1. Tosin tänään oli kesselienergiaa ja eteenratsastus aiheutti pientä ilokarkailua myös (joka tosin karisi kun edes pikku loikkimisesta ei tullut jarrua vaan pohjetta).

      Poista
  4. Kyllä niin samoja fiiliksiä oli, kun ratsastin kukkahackamorella pari pv sitten...Kyllä muuten karusti näyttää ratsastaako istunnalla ja pohkeella tarpeeksi... Hevonen kyllä hakee tuntuman minkä pituisella ohjalla tahansa kuolaimettomallakin, mutta alkaa painaa ohjalle liikaa, eli menee etupainoiseksi. Piti olla todella nopea jalalla ja vakaa istunta, että hevonen kantoi itsensä tasapainossa, oli kevyellä tuntumalla ja saatiin edes muutamia askeleita sitä samaa joustoa raviin, mitä kuolainten kanssa ratsastaessa. Taidan tässä ottaakin kuolaimettomilla parin vk kuurin, vaikka ihan hirveän vaikeaa se onkin, kun ei ohjalla voi pelata niin paljon kuin kuolainten kanssa...-Kathy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Mietin itsekin kukkahackamorella, että mahtaa tuntua pölöltä hevosesta se "asettaminen" ja "kuolaimen liikuttelu" jota kuolaimen kanssa olen pitänyt aika normaalina.

      Poista
  5. Ratsastin huvikseni vielä tänään normiliikutuksen lisäksi C-merkin kouluohjelman noilla kukkiksilla... Huhheijaa sai olla tarkkana istunnan ja pohkeen kanssa noinkin simppelissä ohjelmassa, kun tehtävät vaihtuvat ripeään tahtiin. Omissa treeneissä sitä tavallisesti etsii tiettyä fiilistä, ennen kuin siirtyy seuraavaan tehtävään. En ollut rehellisesti sanottuna tajunnutkaan, miten paljon sitä kuolainta tulee itse asiassa käytettyä. Ihan hyvä palautus maan pinnalle... Mutta hevosella ainakin tuntui olevan hauskaa :) -Kathy

    VastaaPoista