Pääsiäinen lomalla

Pena piti pääsiäislomaa kolme päivää. En edes harjannut sitä kertaakaan, kuskasin vain aamulla tarhaan ja illalla pois. Eilen kun kävin kameran kanssa tarhassa, olin huomattavasti suuremmassa suosiossa kuin vielä torstaina, jolloin sain todella nyrpeän irvistyksen vastaani kun menin hakemaan ponia tunnille. Tämä hapannaamavastaanotto oli taas yksi pieni vinkki siitä, että nyt ponin ei ole hyvä ja kiva. Normaalisti se lähtee mielellään mukaani.

Todiste siitä ettei ole harjattu!

Ponijono

Tänään oli aika palata kevyesti töihin. Nyt ei ollut hapannaamailusta tietoa vaan sain ihan innokkaan ja ystävällisen ponin mukaan tarhasta. Käytävällä tosin piti sohlata koko ajan edestakaisin, etenkin kun tallissa oli meidän lisäksi muutakin liikennettä.

Menin kentälle ajatuksena tehdä käyntitöitä, sillä kenttä alkaa olla aika epämääräinen pohjaltaan. Ratsastin kaaria ja ympyröitä, joilla väistätin takaosaa ulospäin. Lisäksi halusin kunnolla etenevää ja polkevaa käyntiä suoristuksien aikana. Taas sain käyttää aika lailla energiaa siihen että sain ponin hereille ja rehellisesti liikkeelle.

En tiedä mikä on syy ja mikä on seuraus, mutta nyt kun olen ajatellut syvällisemmin meidän ratsastuksellisia ongelmia, niin löydän kaksi merkittävää tekijää: 1: Pena ei liiku kunnolla eteen. Se jää pohkeen taakse, jolloin sen liike on suppeaa hipsuttelua. Kun ratsastan sitä eteenpäin, päästään osin ongelmaan 2: minä en ota/pidä/vaadi tuntumaa ohjalla, ja eteenratsastus tuo vain vauhtia (hetkellisesti), ei ponnekkuutta ja voimaa.

Tänään pyrin pitämään narut käsissäni ihan kunnolla, silläkin riskillä että muoto rullautuu liian lyhyeksi. Sitä Pena yrittää seuraavaksi, kun se ei pohkeesta saakaan vain siirtyä raville. Jonkun aikaa saatiin keskustella siitä, liikutaanko vai sipsutellaanko, mutta olen siihen tyytyväinen että Penan hermo kestää jo nykyään vähän painokkaampaakin ratsastamista, eikä se heti heittäänny sellaiseen avuttomuustilaan jossa se alkaa tarjota vain pukkeja ja pystyynhyppyjä. Näitäkin se on tehnyt, ennen ihan tosi helpoista asioista kun se ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää.

Kun väistätykset alkoi sujua, siirryin etuosakäännöksiin. Taas tavoittelin nopeaa reaktiota pohkeeseen, käännöksissä luonnollisesti sivulle ja käännöksen jälkeen heti hyvää käyntiä eteenpäin. Saan olla tosi tiukkana itseni kanssa etten vain heitä ohjastuntumaa pois kun alan ratsastaa eteen! Lopuksi otin vielä hieman ravia, ja ainakin tuntui siltä että käyntityö tuotti tulosta ja ravikin lähti ihan eri lailla kuin normaalisti. Ravailin hetken kaaria ja ympyröitä, vaadin taas isoa liikettä tuntumaa vasten. Kun tuli hyvä pätkä, siirryin takaisin käyntiin ja kävelin vielä hetken tuntumalla. Tässä huomasin, että vaikka olin ratsastanut ehkä 25 minuuttia, Pena alkoi väsyä ja halusi painua edestä matalaksi ja nyt jopa raskaaksi kädelle. Mutta parempi tämäkin kuin liian ylös kurkottava ylikevyt tuntumaa pakoileva suu! Käytiin vielä loppukäynnit radalla jossa kaikki oli hurjanjännää ja pelottavaa, niin jännää että vähän piti mennä pohkeenväistössä pätkiä jotta keskittyminen säilyi minussa eikä esim. auringon sulattamissa vaarallisissa maalaikuissa hankien keskellä!

Aiheeseen liittymätön kuva: Penan "hiukan" haja-asentoiset etujalat

Tuommoinen ikävä kolhu on osunut kavioon, eipä sille muuta mahda kuin antaa kasvaa pois

Loppuun pari bonuskuvaa minusta ja maailman parhaasta vanhasta ponista:

Mikuponi 27 v. ja jokakeväinen sulkasato

Tukka hyvin, anna karkki