Venyy, venyy

Nimittäin ratsastaja.
Päätin ryhtyä Hyväksi Ratsastajaksi ja ruveta venyttelemään.

Havainto yksi: kun vääntäytyy venytysohjeiden mukaiseen asentoon, on ensireaktio "eihän tää missään tunnu". Sitten pitää lukea ohje loppuun: on tärkeää suoristaa selkä. Ja jo vain rupeaa tuntumaan!

Havainto kaksi: koirat portin taakse. Meillä on yksi kappale ruoskahäntäafrikkalaista jonka mielestä lattiatasoon laskeutunut emäntä on mahtava tilaisuus nuolla kaikki emännän naaman reiät ja ulokkeet, ja muuten vaan puskea luisella päällä niin lujaa kuin mahdollista. Ja sitten meillä on yksi kappale mustaa mörköä, josta isännän kanssa vitsaillaan että siinä missä Lassie juoksee naapuriin ja soittaa ambulanssin jos omistaja makaa lattialla, meidän Igor ottaa hyvän asennon ja käy pötkölleen maassamakaavan omistajansa hengitysteiden päälle.

Havainto kolme: tuollanoin on paljon pieniä lihaksia joiden olemassaoloa en ole aavistanut. Tuollanoin tarkoittaa tässä tapauksessa lonkan, nivusten ja persiin sisäosia.

Näihin kireisiin pikkulihaksiin olen lähtenyt tutustumaan Mobilatin lantioseudun venytysohjeilla. Oma suosikkini on melko yllättäen tämä:

Olen toivottoman jäykkä takareisistäni, sormien kurottaminen varpaisiin seisaaltaan on kivuliasta ja liki mahdotonta, haara-asennossa istumisesta jalat ja selkä suorana puhumattakaan. Tämäkin asento, jossa siis parkkeerataan kankut seinään kiinni ja nostetaan jalat ylös seinää vasten ja siitä alas sivuille, on alkuun himpan epämiellyttävä, mutta muutaman kymmenen sekunnin kuluttua tunnen, miten kireät lihakset alkaa venyä, lämpö hurahtaa varpaisiin saakka ja olosta tulee raukean unelias. Tuossa asennossa makasin seinää vasten tänäänkin, kun mies tuli illalla töistä kotiin...