Nyt se on virallista

Nyt se sitten on virallista: Pena on minun ihan ikioma! Maksut on maksettu ja tänään vein omistajanvaihdospaperin raviradan toimistoon Hippokselle toimitettavaksi. Olin tästä kaikesta niin tohkeissani että vaihtorahatkin jäi toimistosta saamatta, onneksi ei ollut kyse kuin muutamasta eurosta.

Onhan siinä jotain hohdokasta, että ostaa omilla rahoillaan hevosen. Immun ja Mikun olen saanut niin nuorena etten ole itse maksanut niiden ostohintaa. Penasta maksamani summa oli ihan toinen kuin mitä siitä olisi voinut pyytää vapailla markkinoilla - maksoin siitä sen mikä sillä oli pyyntinä silloin kun sitä vielä koitettiin kaupata muillekin. Raakilehevosen hinnan. Olen kauppaan enemmän kuin tyytyväinen! Tiedän saaneeni edullisesti potentiaalisen nuoren hevosen. Hintaan tietenkin vaikutti oma työpanokseni, sillä tämän reilun vuoden kestäneen leasing-sopimuksen aikana minä olen ollut se joka on vienyt Penan ratsastuksellisesti siihen pisteeseen missä se on nyt.

Eilisestä tunnista sananen: vatsalihakset on kipeänä harjoitusravivolttisulkeisista. Havaitsin taas, kuinka paljon ihmisellä on pieniä syviä vatsalihaksia. Sellaisia jotka nyt kiristävät kun haukottelee tai yskäisee. Niitä on kyljissä ja lähes nivusissa asti, ne on niitä joilla asentoa kannatellaan. Hiki tuli, ravissa tuli myös hyvä mieli ja hetkittäin olo että ollaan Penan kanssa hyvinkin samassa kurssissa. Laukassa alkoi väsymys jo painaa ponia eikä laukka ollut niin hyvää kuin edeltävänä päivänä. Silti selvittiin ehkä viisitoistametrisiä laukkavoltteja molempiin suuntiin.

Sain myös sovitukseen Kiefferin koulusatulan, joka istui Penan selkään hämmentävän hyvin ja tuntui jättävän lavoille jopa paremmin tilaa kuin oma satulamme. Eikä ollut liian pitkäkään! En kuitenkaan halunnut "tuhlata" tuntia satulan kokeiluun, joten kuivasovitin sitä vain käytävällä ja vaihdoin sen sitten loppukäyntien ajaksi selkään. Palaamme asiaan tulevina päivinä! Hiukan pelkään että oma persiini ei viihdy tuossa, tunsin nimittäin vähän turhan selvästi myös häpyluuni Kiefferin ei-niin-pehmoista istuinta vasten.

Tällä viikolla ohjelmistossa on taas jotain jännää: olen ilmoittanut Penan show-näyttelyyn tulevalle sunnuntaille! Luvassa on siis ponin kylvetys edeltävänä päivänä ja tarttis vissiin sitä letitystäkin ehtiä kokeilla ennen H-hetkeä... Tänään harjoittelin sen verran esittämistä, että sain vahvistuksen ettei Penaa voi muilla välineillä kuin liinalla esittää. Jos se jo kotona lämpeää niin että tarjoaa kahdella jalalla kävelyä niin en uskalla ajatella kuinka käy jos koitan esittää sitä vieraassa paikassa pelkkien ratsastusohjien päässä. Olen silti melko innoissani tulevasta reissusta, taas yksi hyvä harjoituspaikka käydä katsomassa maailmaa kotipihan ulkopuolella.