Eikä se ole kovin kiva fiilis.
Mulla on sellainen fiilis että meidän satulaa pitäisi jotenkin... rukata. Tai peräti vaihtaa koko kapistus. Tykkään tuosta Sommerista ihan tosi paljon, mutta kun käytännössä koko viime kesä meni sitä ainutta mahdollista muokkaajaa odotellessa niin nyt en ajatellut siihen ruljanssiin ruveta. Me kai asumme liian maalla, jotta sovittajan saisi tänne jollain lailla ymmärrettävässä ajassa. Pääsisinkö sittenkin helpommalla jos vaihtaisin vaikka Albioniin tai Prestigeen tai Cliff Barnsbyyn, joita löytyy jokaiselta satulakauppiaalta ja joihin tarvittavia muutoksia voi tehdä useammassa paikassa?
Satulamme istuu näennäisesti ihan hyvin, mutta pitkän seesteisen kauden jälkeen se on taas alkanut toisinaan luisua eteenpäin. Itse asiassa tämä luisumisen alkaminen menee aika lailla yhteen sen ajan kanssa, jolloin Pena on ollut jotenkin "lavoillaan" ratsastuksessa, ja olen joutunut sitä sieltä kohottelemaan. Mitäs jos se satula kuitenkin aiheuttaa sen että Penan on vaikea kohota ja kantaa itseään edestä? Ja Penan selkä on muuttunut todella paljon! Silloin kun aloin metsästää sille satulaa, se oli säätön, suoraselkäinen tankki. Nyt siltä on paljastunut oikeastaan aika pitkällekin ulottuva selkeä säkä, ja ennemmin sanoisin että sen selkä on kaarevahko kuin ihan lankkusuora...
Murehdin pikkumaisena jo nyt sitä, että entä jos menee satula vaihtoon, niin sitten täytyy vaihtaa suitsetkin ja ohjat ja jalustinhihnat, kun nyt kaikki on kovalla vaivalla haettu sitä oikeaa tummanruskeaa sävyä, eikä mahdollinen uusi satula sitten kuitenkaan ole samaa väriä.
Meille ei kuulu mitään kovin ihmeellistä: ylistän lyhyesti kengittäjäämme, jolle laitoin paniikkitekstiviestin eilen iltapäivällä, kun Penalla oli tarhasta hakiessa toinen takakenkä vääntynyt puoliksi irti niin että jouduin kiskomaan sen kokonaan pois ettei käy vahinkoa. Puoli vuorokautta viestini jälkeen kengittäjä oli pihassa, löi kengän kiinni eikä huolinut edes maksua työstään, ammatti-ihminen vielä! Samaan syssyyn ruuvailin Penalta hokit pois kaikista jaloista niin on kevyempi mennä tästedes. Osaan kyllä itsekin lyödä irtokengän kiinni, mutta Penan kanssa en ala pelleillä kun se ei ole pitkähermoisin hevonen kengittää. Nyt kenkä oli sen verran sievälle sykerölle vääntynyt että katsoin parhaaksi jättää sen oikomisen ja kiinnittämisen sellaiselle joka homman todella osaa.
Tänään oli tunti, meitä oli poikkeuksellisesti kolme ratsukkoa ja sekös Penaa kuumensi. Tehtiin aika perusjuttuja, takaosakäännöksiä ja nopeita & lyhyitä ravisiirtymisiä sekä hiukan ravilisäyksiä. Pena oli oikeastaan aika hyvä, hetkittäin yleisöstä ja muusta härdellistä vähän jännittynyt, mutta liikkui pääasiassa itse eteenpäin hyvin. Ravissa ja yllättäen myös laukassa tuntui muutaman kerran oikeasti siltä, että hevonen kantoi minua ja liikkui laajasti kroppansa läpi (ja minä jopa yhden taikka kahden askeleen ajan osasin istua kyydissä melko oikein vaikka liikettä tuli mummoravia enemmän). Loppukäynnit käytiin kolmen porukassa radalla, takakaarre jännitti ja ahdisti mutta jonon keskimmäisenä hevosena Pena selvisi sieltä ihan kunnialla.
Hyvä mieli, paitsi että haluaisin niin kovasti ratsastaa paljon nykyistä kerta viikkon -rytmiä useammin tunnilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti