Hevostalli.netin vakiokysymys.
Sitten tulee viestiketju täyteen juupas-eipäs-ei sitä näe kuvasta-entäs meneeks tää-kamalaa sahausta-ite oot.
Kun se muodossa liikkuminen ei ole pään asento. Toiset hevoset liikkuvat automaattisesti "oikeinpäin" eli kaula kaarella ja pää nyökyssä, mutta se ei vielä ole muodossa liikkumista. Oikeasti osaavan ratsastajan ei tarvitse ajatella, liikkuuko tämä muodossa tai että ratsastanpa tämän nyt peräänantoon. Vaan ratsastus keskittyy hevosen työstämiseen, liikelaajuuden parantamiseen, lihasten voimistumiseen, notkistumiseen. Harmoniaan, tasapainoon. Irtonaiseen, elastiseen liikkeeseen. Peräänanto on tila jossa liikutaan ja jonka sisällä hevosta työstetään. Muoto on vaihteleva, kunkin harjoituksen mukainen. Ei ratsastus keskity käsiin ja hevosen pään asentoon. Ratsastus on liikettä.
Heli oli koostanut blogiinsa hyvän pienen kirjoituslinkkilistan, ja päädyin varastamaan sieltä yhden suosikkini.
Anna Kilpeläinen kirjoittaa erittäin selkeästi ja ymmärrettävästi siitä, mistä hevosen notkeus, elastisuus ja irtonaisuus syntyvät. Vaikka hän ei otsikoi "mistä peräänanto syntyy" niin näistä asioistahan tässä on kyse. Peräänannossa liikkuvalta hevoselta edellytetään juuri noita edellämainittuja asioita. Kilpeläinen on hienosti myös pilkkonut esim. asetuksen tarpeeksi pieniin palasiin: miten niin pikkuinen asia voikin olla niin monisyinen ja vaikuttaa moneen? Ja etenkin, miten monella tavalla asetuksenkin voi tehdä väärin?
Minä niin toivoisin, että hevostalli.netin keskustelijat joskus lukisivat jotain tällaista ainaisen vänkäämisen sijaan. Opettelisivat katsomaan oikeita kohtia. Ja kun riittävän kauan katsoo oikein liikkuvia hevosia ja myös väärin liikkuvia hevosia, alkaa kehittyä jonkinlainen tuntemus siitä, mihin suuntaan omaa ratsua ja ratsastusta pitäisi pystyä viemään.
Minä opin Kilpeläisen tekstistä taas jotain. Sain sanoja tuntemuksille. Sain havainnekuvan siitä, missä vika on. Taas tiedän vähän enemmän, mitä lähteä kehittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti