Tänä viikonloppuna on kylvetty auringossa, vaikka kylmää on piisannut edelleen, viime yönäkin -25°C, hrr!
Olen perjantaina ratsastanut hyvän hikikoulutreenin itsekseni kun tunti peruuntui. Note-to-self: nosta välillä vaatimustasoa. Vaadi vähän enemmän. Vaadi vähän korkeampaa muotoa, hiukan enemmän tahtia, poljentaa, terävyyttä. Se osaa ja pystyy kyllä, ei sen kroppa ikinä saa voimaa ja lihasta jos se ei joskus joudu pois sieltä mukavuusalueelta. Tein avotaivutuksia ja pieniä voltteja käynnissä ja ravissa sekä voltteja ja loivaa kiemuraa laukassa niin, että tuli taas hiukan harjoiteltua vastalaukkaakin. Ja vau, mikä tunne treenin jälkeen! Oli todella tehty töitä, yhdessä, kummatkin. Hienoa.
Lauantaina oli tarkoitus kävellä radalla neljä kierrosta. Päästiin puolikas, sitten alkoi hiihtäjiä viuhtoa oikealta ja vasemmalta ja kävely meni tuijotteluksi. Hätä ei ollut tämän näköinen, oli aikaa seistä siellä tuijottamassa ihan niin kauan kun ponista tuntui siltä. Pikkuhiljaa päästiin sitten taas jatkamaan matkaa, mutta hiihto on tunnetusti tunteita kuumentava laji ja Pena oli aika pörhäkkäänä. Päädyin sitten ravuuttamaan sitä rentoa reipasta hölkkää kaksi kierrosta, minkä jälkeen käyntivaihde löytyi taas ja saatiin lopetettua päivän "treeni" rauhallisessa mielentilassa.
Tänään sunnuntaina on ilakoitu kentällä. Piti olla tunti mutta se siirtyi huomiselle. Koska kentän pohja oli hyvässä talvikunnossa, rakensin sinne yhden esteen. Verryttelin Penan liinassa juoksuttamalla. Oikea kierros on sille laukassa selvästi vaikeampi, ja kun se ei osaa/pysty siihen mitä siltä pyydän, sillä menee herne nenään ja se alkaa protestoida ja kiukutella. Kun rauhallinen laukka ei suju ja pyydän aina raville rikkomisesta uudestaan laukkaa, alkaa tulla hännänviuhtaisua ja peränheittoa ja päänviskontaa ja äkkipysähdyksiä vaikka en ota liinasta lainkaan painetta enkä paineista eteenpäinkään muutoin kuin äänikäskyllä. En käytä juoksuttaessa juoksutuspiiskaa, joskus mukanani on kouluraippa jolla lähinnä osoittelen suuntaa jos pelkkä kädellä näyttäminen ei riitä.
Lopulta kaiken kiukuttelun jälkeen Pena malttoi ottaa ohjeita vastaan ja löytyi hetkeksi tasapainoinen laukka. Siitä sitten käyntiin ja riisuin Penalta riimun pois ja laskin sen kokonaan vapaaksi. Käveltiin välikäynnit yhdessä, hyvin se seuraa! Käyntien aikana Pena kävi itsekseen katsomassa estettä, kehuin sitä äänellä kovasti siitä. Sitten pyysin sitä kauemmas itsestäni, vähän reippaampaan askellajiin, ja se ravasi esteelle ja hyppäsi yli. Tästä seurasi tietysti kehuja ja karamelli, ja tähän tapaan otettiin jotakuinkin kymmenen hyppyä.
Olin ja olen edelleen valtavan iloinen ja liki liikuttunut siitä, miten fiksulta Pena vaikuttaa. Se on niin perso sille että sitä kehutaan ja että olen siitä aidosti ylpeä - sen voimalla se tekee ja yrittää näköjään mitä vaan. Ei tarvittu mitään johteita tai kujia esteelle, este vain tönötti siellä uralla ja minä seisoin kentän keskellä ja osoitin kädellä ponin takapäätä kohti että mene mene. Ja Pena meni, hyppäsi, kääntyi minuunpäin ja kun kumarsin ja peruutin (opetettu luoksetulopyyntö siis), se tuli niin valtavan polleana ja ylpeänä ja pöyhkeänä ravia luokseni hakemaan kehuja ja silityksiä ja nameja. Ei röyhkeänä tai tungettelevana, joka kerta en palkinnut namulla vaan toisinaan vain kehun ja silittelin, ja siinä se paistatteli varsin tietoisena siitä miten hienosti se osaa. Ja sitten kun sanoin että kerta vielä ja lähetin sen taas kauemmas, se toisti saman tempun. Esteen nostin lopulta 80 cm:iin ja hypyt olivat helpon ja kevyen näköisiä.
Pitää ehdottomasti videoida näitä meidän hupihetkiä joskus. Pelkään vain että kuvaaminen tekee minusta itsestäni jännittyneen - nyt leikimme aina keskenämme niin ettei paikalla ole ketään muuta. Silloin minä olen täysin rento ja pystyn keskittymään vain hevoseen ja sen kanssa kommunikointiin. On ilo toimia noin älykkään ja vastaanottavaisen ja herkän hevosen kanssa - välillä on näitä päiviä kun tuntuu että ymmärrän sitä ja se ymmärtää minua ihan vain sillä että keskityn olemaan auki, rento ja läsnä. Joskus se ei vaadi mitään muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti