sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Tukea ilman vetoa ja kuolainhulluus

Jokunen postaus sitten pähkäilin jonkun toisen asian sivussa sopivaa kuolainvalintaa Penalle. Nyt koko kuolainjuttu tuntuu räjähtävän käsiin. Raspauksen jäljiltä Pena on ollut parempi ja tasaisempi kuin ennen raspausta, mutta ei se ole hyvä vieläkään. Tulee sellainen olo, että se yrittää kyllä mutta jotenkin se ei vain tykkää kuolaintuntumasta suussa. Pitkä matala muoto on ihan ok, alku- ja loppuverryttelyssä. Mutta heti kun pitäisi olla vähän ryhdikkäämmässä muodossa, alkaa kuolaimen rouskuttaminen (huonolla tavalla), ja kevytkin ote aiheuttaa sen että Pena pakenee kuolaintuntumaa hakeutumalla päällään ja kaulallaan virkkuukoukkuasentoon, korkealle ja rullalle.

Penalla on nyt siis käytössä jokin ihan tavallinen halpa kolmipalakuolain. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että se on vähän liian paksu Penan suuhun, liki 20 mm. Penalla on arabimainen, turvasta kapea ja siro pää, ja otsa sen sijaan on leveä. Suu on pieni ja "lyhyt", kuolainkoko on 12,5 cm. On harhaluulo että mitä paksumpi kuolain, sitä pehmeämpi se on - jos kuolain ei mahdu hevosen suuhun ja hevoselle tulee tunne tukehtumisesta, ei siinä oikein voi pehmeydestä ja mukavuudesta puhua.

Olen kokeillut myös kolmipalaa oliivirenkailla, tämä ei ollut hyvä, pakenemista tapahtui vielä voimakkaammin. Palasin takaisin liikkuvaan renkaaseen. Penalla on ratsukoulutusvaiheessa käytetty suoraa nahkakuolainta, ja myöhemmin fullcheek-niveltä.

Olen viettänyt viime päivät seikkaillen hevostarvikesivustoilla, vertaillut ja ihmetellyt ja katsellut. Yhdellä välilehdellä on koko ajan ollut auki SRL:n kouluratsastussäännöt kohdasta sallitut kuolaimet.

Minulle on kirkastunut, että tarvitsen ohuen kuolaimen, kolmipalana, ja jotenkin spesifisti muotoiltuna, niin että kuolain istuisi suuhun paremmin kuin tuo peruspötikkä. Myös kuolaimen materiaalilla on väliä, haluaisin että kuolain olisi niin kiva, kiinnostava ja hyvänmakuinen kuin suinkin, jotta Pena ei haluaisi rullata sitä pakoon. Suoran kuolaimen hylkäsin vaihtoehdoista jossain vaiheessa tutkintojani, kun laitoin peruskoulufysiikkani haasteeseen ja mietin, miten se kuolain oikein siellä suussa asettuu ja miten ohjasotteet siihen vaikuttavat, ja miten viesti hevoselle välittyy. En varmastikaan osaa sanallistaa sitä, miksi luovuin suorasta kuolaimesta, mutta päädyin siihen, että suora tasainen pötkylä suussa on jokseenkin epäreilu. Jos otan vasemmasta ohjasta alaviistoon johtavan ohjasotteen, suora kuolain tuntuu hevosen vasemmassa suupielessä ja hammaslomassa "alas", mutta samaan aikaan oikeassa suupielessä ja hammaslomassa "ylös", eikö niin? Ja eihän siinä ole mitään järkeä?

Tavallaan uskon, että Pena voisi toimia ja tykätä kuolaimettomistakin, ja sinällään minulle olisi ihan ok ratsastaa niillä, mutta kun niillä perhanilla ei saa kilpailla koulukisoissa. Ja kun tässä vaiheessa minulle kuitenkin olisi tavoitteena päästä myös pieniin kisoihin, niin on pakko etsiä sopivaa kuolainvaihtoehtoa "perinteisin" raamein.

Ja mikäköhän siinäkin on että kaikki hyvä tuntuu maksavan aivan tautisen paljon?
Ei kai ole yllätys että suurimman osan ajasta olen penkonut Sprengerin kuolaimia. Olen melko vakuuttunut, että haluaisin kokeilla Penalle Sprengerin Dynamic RS -kolmipalaa ohuimpana mahdollisena eli 14-millisenä. Halvimillaan taisin löytää tuon kuolaimen 110 eurolla...

Kuva horze.fi

Tuossa nimihirviökuolaimessa on tuo kaarevampi muotoilu, keskipalan optimaalinen (?) kallistus, riittävä ohuus, ja materiaalina aurigan, jonka pitäisi olla hevoselle miellyttävä. Kaikki hyvin. Paitsi hintalappu!

Kun olin jo melkein hyväksynyt että joudun laittamaan yli sata euroa reiluun kymmeneen senttiin rautaa, törmäsin Viljar Shopissa tällaiseen:

Kuva viljarshop.com

Kyseessä on Vision sylinterikuolain kuparirullilla. Kuolain on superohut, vain 10 mm, ja se on muotoiltu taas sillä lailla että luvataan hyvää istuvuutta, tasaista painetta kielelle, tilaa niellä ja hengittää. Materiaalin pitäisi olla miellyttävä ja kuparirullien houkutella hevosta imeskelemään kuolainta. Muttia on kaksi: onko tämä koulukilpailusallittu, ja hintalappu 70 e, koska olisihan se ihme jos löytäisin hyvän JA halvan ehdokkaan! Järki sanoisi, että tämän pitäisi olla kilpailukelpoinen, sillä keskiosastaan kiertyvät kuolaimet ovat, eikä tässä varsinaisesti ole muuta poikkeavaa kuin tuo muotoilu ja kuolainosan ohuus (jota ei rajoiteta millään lailla). Pääsen todennäköisesti alkavalla viikolla hipelöimään tällaista kuolainta käsissäni, joten katsotaan.

Lohdutan itseäni, että turhat ja toimimattomat hankinnat voi aina laittaa myyntiin, mutta ongelmaksi tulee se että olen hirveä materialisti ja hamsteri. Ostin taannoin kaksi kallista satulavyötä koska en osannut päättää kumpi olisi parempi. Nyt käytän vain toista (wintecin cairia), ja toinen (Rossnerin nahkainen joustoton s-mutkavyö) lojuu uutuudenkiiltävänä hyllyssä... Mutku se on niin kaunis ja ihana! En halua luopua siitä vaikka en tee sillä mitään! Ja entäs jos kuitenkin tarvitsen sitä joskus ja sit harmittaa että myin!

Kaikessa kuolainpyörittelyssäni olen tullut lopputulokseen, että koko kuolainasia on ihan mahdoton. Ratsastajan pitäisi pystyä antamaan kuolaimen välityksellä hevoselle tukea, mutta ei saisi aiheuttaa vetoa. Kuolain on yhtä kova kuin käsi siellä ohjan päässä, niin ne väittää. Mutta eri kuolaimilla on eri liikemekaniikka, erilainen vaikutustapa. Hidas kuolain (esim. olympia) voi olla hevoselle epäreilumpi kuin perinteisesti kovana pidetty, mutta vakaampi kuolain (esim. pelham). Paksu ei aina ole kiva jos se ei istu, mutta ohuen kautta otteesta tulee helposti terävä.

Minä haluaisin että hevoseni viihtyy kuolaimensa kanssa, koska sitä on nyt olosuhteiden pakosta käytettävä aika usein. Mutta miksi tuntuu siltä, että meillä on Penan kanssa kaikessa kamalan kallis maku? Vai onko se vain niin, että herkkä hevonen todella kertoo epämukavuudesta, vähän jäyhempi sietää niitä perinteisiäkin varusteita vastustelematta, vaikka ne eivät niin hyvin sopisikaan...?

8 kommenttia:

  1. Jopas on hankalaa! Toisilla hevosilla tuntuu toimivan vähän mikä tahansa kuolain ja toisilla vain se yksi ja oikea.
    Kuolain on tietysti siinä suhteessa hyvä sijoitus, että se ei kovinkaan helposti mene rikki, vaan kestää "isältä pojalle". Mutta silti yli 100€ kuolaimesta tuntuu paljolta! Mutta jos se on juuri _se_ kuolain, niin.. Eikös jostain saanut noita vuokrattuakin, että pääsi kokeilemaan? Tarvisi varmaan tosin asua ajomatkan päässä.

    Elmo-vainaa tykkäsi ehdottomasti eniten D-nivelestä ja meksikolaisesta turparemmistä. Muut eivät kelvanneet ja sen kyllä huomasi (tavallisella turparemmillä painoi kädelle ihan jumalattomasti). Ekan kerran kun laitoin sille D-nivelen (esteille) suuhun, niin kaikki palaset loksahtivat paikoilleen ja pää alas tukeutuen kuolaimeen tyytyväisenä, sen jälkeen en muuta käyttänytkään. Toinen sille sopiva oli suora kuolain, se ilmeisesti tykkäsi sitä enemmän, mitä vähemmän oli "liikkuvia osia". :D

    Taavi hyväksyy kaikki, mutta toimi samalla D:llä parhaiten, mutta nykyään sillä on se kuolaimeton, kun me ei kilpailla. :)

    VastaaPoista
  2. Mä voin liputtaa Sprengerin puolesta :) Masalla käytössä kolmipalana ja on hyvä. Otolla on puolestaan Hansbolta ostettu kapea nivel kuparista valmistettuna, toimii todella kivasti.

    Ainakin joistain myymälöistä voi vuokrata Sprengereitä, se olis edullinen tapa testata miten sopii...

    VastaaPoista
  3. Sprengeriä pari vuotta käyttäneenä voin sanoa että on hintansa arvoinen ja tuntuu sopivan tosi monelle hevoselle. Tunnen oman ponini lisäksi monta muuta tyytyväistä käyttäjää :) Itse olen ainakin kokenut että rauhoittaa levotonta suuta.

    VastaaPoista
  4. Mää niin toivoin että kaikki sanois ettei kannata laittaa satasta kuolaimeen :D

    Ei vaan, olen kiitollinen kokemuksista ja harkitsen kyllä vakavasti sijoittamista Sprengeriin. Tuota sylinteriä haluan käydä vähän hipelöimässä ennen päätöstä. Toisaalta jos olen valmis laittamaan siihen 70 e, ja jos se ei tunnukaan ihan nappivalinnalta, niin kai se sitten on aika sama laittaa vielä parikymppiä lisää ja saada se ykkösvaihtoehto Sprenger-nimihirviökuolain.

    Vuokrakuolaintakin olen miettinyt, ihan tästä kulmilta ei taida saada mutta ainakin Reunos Turussa myös postittaa kuolaimia, asiakkaan laskuun tietty. Ja hyvittävät sitten kokeiluvuokran jos päätyy kuolaimen ostamaan.

    jotenkin vaistoni sanoo, että tuo Sprengerin nimihirbiö voisi olla oikea ratkaisu. Vaistoni on Penan kohdalla ollut oikeassa jo monta kertaa - hiekan suhteen, satulavyön suhteen, hieronnantarpeiden, lomantarpeiden ym. asioiden suhteen. Ehkä pitää luottaa siihen.

    Kyllä mullekin on aika laatikollinen kertynyt erilaisia kuolaimia kun Immulle on aikoinaan haettu sitä oikeaa. Kolmeentoista vuoteen en ole löytänyt sille ihan nappivalintaa, monta melko hyvää kuitenkin.

    VastaaPoista
  5. Mulla ollut matalakitalakisella hevosella ohut oliivikuolain 3-palana, litteällä keskiosalla. Siis jos haluaa halvempaa vaihtoehtoa kokeilla ennen noita sprengereitä yms. Tuli vaan mieleen, että oliko tuo oliivikuolain mitä koitit, normaalipaksuinen vai bridongin kokoluokkaa, litteällä vai pallomaisella keskiosalla? Ps. Meillä onneksi nyt hiekkashow ohitse ja hevonen pirteämpi kuin aikoihin :) -K-

    VastaaPoista

  6. Tuossa esim. 14 millinen kuolain ja tuolla sivuilla lisää kohtuuhintaisia vähän erikoisempia kuolaimia, jos kiinnostaa.-K-

    VastaaPoista
  7. Moi -K- ja ensiksi: ihan mahtava kuulla että olette päässeet hiekasta eroon ja kaikki meni hyvin!! :)

    Laittamasi linkki ei jostain syystä näy?

    Kokeilin oliivikolmipalaa litteällä keskiosalla, tosin kovin ohut se ei ollut. Oliivirengas tuntuu tekevän melkein aina sen että kuolain on tosi paksu sieltä missä sen pitäisi asettua nätisti suupieleen ja hammaslomaan, ellei sitten tosiaan ole bridong. Musta tuntuu että Pena vastusteli nimenomaan sitä liikkumatonta rengasta, se tekee kuolaimesta ilmeisesti liian vakaan ja "vahvan".

    VastaaPoista
  8. http://www.jyvasseudunratsukkotarvike.net/tuotteet.html?id=20/

    Jos nyt toimisi... Tuolla on mielestäni vähän normaalia ohuempia kuolaimia. Tuo kiertyvä oliivikuolain oli itselle ainakin ihan uusi tuttavuus, ikinä kuullutkaan moisesta. -K-

    VastaaPoista