Tukea ilman vetoa ja kuolainhulluus

Jokunen postaus sitten pähkäilin jonkun toisen asian sivussa sopivaa kuolainvalintaa Penalle. Nyt koko kuolainjuttu tuntuu räjähtävän käsiin. Raspauksen jäljiltä Pena on ollut parempi ja tasaisempi kuin ennen raspausta, mutta ei se ole hyvä vieläkään. Tulee sellainen olo, että se yrittää kyllä mutta jotenkin se ei vain tykkää kuolaintuntumasta suussa. Pitkä matala muoto on ihan ok, alku- ja loppuverryttelyssä. Mutta heti kun pitäisi olla vähän ryhdikkäämmässä muodossa, alkaa kuolaimen rouskuttaminen (huonolla tavalla), ja kevytkin ote aiheuttaa sen että Pena pakenee kuolaintuntumaa hakeutumalla päällään ja kaulallaan virkkuukoukkuasentoon, korkealle ja rullalle.

Penalla on nyt siis käytössä jokin ihan tavallinen halpa kolmipalakuolain. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että se on vähän liian paksu Penan suuhun, liki 20 mm. Penalla on arabimainen, turvasta kapea ja siro pää, ja otsa sen sijaan on leveä. Suu on pieni ja "lyhyt", kuolainkoko on 12,5 cm. On harhaluulo että mitä paksumpi kuolain, sitä pehmeämpi se on - jos kuolain ei mahdu hevosen suuhun ja hevoselle tulee tunne tukehtumisesta, ei siinä oikein voi pehmeydestä ja mukavuudesta puhua.

Olen kokeillut myös kolmipalaa oliivirenkailla, tämä ei ollut hyvä, pakenemista tapahtui vielä voimakkaammin. Palasin takaisin liikkuvaan renkaaseen. Penalla on ratsukoulutusvaiheessa käytetty suoraa nahkakuolainta, ja myöhemmin fullcheek-niveltä.

Olen viettänyt viime päivät seikkaillen hevostarvikesivustoilla, vertaillut ja ihmetellyt ja katsellut. Yhdellä välilehdellä on koko ajan ollut auki SRL:n kouluratsastussäännöt kohdasta sallitut kuolaimet.

Minulle on kirkastunut, että tarvitsen ohuen kuolaimen, kolmipalana, ja jotenkin spesifisti muotoiltuna, niin että kuolain istuisi suuhun paremmin kuin tuo peruspötikkä. Myös kuolaimen materiaalilla on väliä, haluaisin että kuolain olisi niin kiva, kiinnostava ja hyvänmakuinen kuin suinkin, jotta Pena ei haluaisi rullata sitä pakoon. Suoran kuolaimen hylkäsin vaihtoehdoista jossain vaiheessa tutkintojani, kun laitoin peruskoulufysiikkani haasteeseen ja mietin, miten se kuolain oikein siellä suussa asettuu ja miten ohjasotteet siihen vaikuttavat, ja miten viesti hevoselle välittyy. En varmastikaan osaa sanallistaa sitä, miksi luovuin suorasta kuolaimesta, mutta päädyin siihen, että suora tasainen pötkylä suussa on jokseenkin epäreilu. Jos otan vasemmasta ohjasta alaviistoon johtavan ohjasotteen, suora kuolain tuntuu hevosen vasemmassa suupielessä ja hammaslomassa "alas", mutta samaan aikaan oikeassa suupielessä ja hammaslomassa "ylös", eikö niin? Ja eihän siinä ole mitään järkeä?

Tavallaan uskon, että Pena voisi toimia ja tykätä kuolaimettomistakin, ja sinällään minulle olisi ihan ok ratsastaa niillä, mutta kun niillä perhanilla ei saa kilpailla koulukisoissa. Ja kun tässä vaiheessa minulle kuitenkin olisi tavoitteena päästä myös pieniin kisoihin, niin on pakko etsiä sopivaa kuolainvaihtoehtoa "perinteisin" raamein.

Ja mikäköhän siinäkin on että kaikki hyvä tuntuu maksavan aivan tautisen paljon?
Ei kai ole yllätys että suurimman osan ajasta olen penkonut Sprengerin kuolaimia. Olen melko vakuuttunut, että haluaisin kokeilla Penalle Sprengerin Dynamic RS -kolmipalaa ohuimpana mahdollisena eli 14-millisenä. Halvimillaan taisin löytää tuon kuolaimen 110 eurolla...

Kuva horze.fi

Tuossa nimihirviökuolaimessa on tuo kaarevampi muotoilu, keskipalan optimaalinen (?) kallistus, riittävä ohuus, ja materiaalina aurigan, jonka pitäisi olla hevoselle miellyttävä. Kaikki hyvin. Paitsi hintalappu!

Kun olin jo melkein hyväksynyt että joudun laittamaan yli sata euroa reiluun kymmeneen senttiin rautaa, törmäsin Viljar Shopissa tällaiseen:

Kuva viljarshop.com

Kyseessä on Vision sylinterikuolain kuparirullilla. Kuolain on superohut, vain 10 mm, ja se on muotoiltu taas sillä lailla että luvataan hyvää istuvuutta, tasaista painetta kielelle, tilaa niellä ja hengittää. Materiaalin pitäisi olla miellyttävä ja kuparirullien houkutella hevosta imeskelemään kuolainta. Muttia on kaksi: onko tämä koulukilpailusallittu, ja hintalappu 70 e, koska olisihan se ihme jos löytäisin hyvän JA halvan ehdokkaan! Järki sanoisi, että tämän pitäisi olla kilpailukelpoinen, sillä keskiosastaan kiertyvät kuolaimet ovat, eikä tässä varsinaisesti ole muuta poikkeavaa kuin tuo muotoilu ja kuolainosan ohuus (jota ei rajoiteta millään lailla). Pääsen todennäköisesti alkavalla viikolla hipelöimään tällaista kuolainta käsissäni, joten katsotaan.

Lohdutan itseäni, että turhat ja toimimattomat hankinnat voi aina laittaa myyntiin, mutta ongelmaksi tulee se että olen hirveä materialisti ja hamsteri. Ostin taannoin kaksi kallista satulavyötä koska en osannut päättää kumpi olisi parempi. Nyt käytän vain toista (wintecin cairia), ja toinen (Rossnerin nahkainen joustoton s-mutkavyö) lojuu uutuudenkiiltävänä hyllyssä... Mutku se on niin kaunis ja ihana! En halua luopua siitä vaikka en tee sillä mitään! Ja entäs jos kuitenkin tarvitsen sitä joskus ja sit harmittaa että myin!

Kaikessa kuolainpyörittelyssäni olen tullut lopputulokseen, että koko kuolainasia on ihan mahdoton. Ratsastajan pitäisi pystyä antamaan kuolaimen välityksellä hevoselle tukea, mutta ei saisi aiheuttaa vetoa. Kuolain on yhtä kova kuin käsi siellä ohjan päässä, niin ne väittää. Mutta eri kuolaimilla on eri liikemekaniikka, erilainen vaikutustapa. Hidas kuolain (esim. olympia) voi olla hevoselle epäreilumpi kuin perinteisesti kovana pidetty, mutta vakaampi kuolain (esim. pelham). Paksu ei aina ole kiva jos se ei istu, mutta ohuen kautta otteesta tulee helposti terävä.

Minä haluaisin että hevoseni viihtyy kuolaimensa kanssa, koska sitä on nyt olosuhteiden pakosta käytettävä aika usein. Mutta miksi tuntuu siltä, että meillä on Penan kanssa kaikessa kamalan kallis maku? Vai onko se vain niin, että herkkä hevonen todella kertoo epämukavuudesta, vähän jäyhempi sietää niitä perinteisiäkin varusteita vastustelematta, vaikka ne eivät niin hyvin sopisikaan...?