Nyt ne on täällä

Kuten arvelin, viesti paketin saapumisesta tuli maanantaina. Ajelin sitten tänään hakemaan kisapöksyjäni, kisahuopaani ja kuolaimia postista, sopivasti kaksi vuorokautta kisojen jälkeen. No, nyt on vermeet odottamassa seuraavaa koitosta, voisin myös ottaa tavoitteeksi harjoitella letittämistä ennen seuraavia kisoja...

Paketin odotetuin osuus oli siis ehdottomasti nuo kuolaimet. Sprenger Dynamic RS kolmipalat. Hienossa loodassa ne olivat, vaahtomuovipedillä oikein. Kopeloin ja ihmettelin niitä hyvän tovin - kuolaimilta tuntuvat ja näyttävät. 

Keskipalaa on tosiaan kallistettu 45° eteenpäin ja tekstit paketissa lupaavat ihanaa ja hyvää. Ainakin kuolaimet tuntuivat riittävän raskailta (kokeiltu on siis myös ontto nivel, ei hyvä, lepattaa suussa kuin muovipussi tuulessa) ja paksuus 14 mm näytti heti kättelyssä siltä, että on riittävän siro Penan suuhun.

Aika skeptisenä lähdin koeratsastukselle, enkä ihan Sprenger-uskoon hurahtaneena sieltä palannutkaan. Tosin en tehnyt kerta kaikkiaan mitään erikoista, hölköttelin vähän ympyröitä kentällä, nostin molemmat laukat (käynnistä muuten, hyvä Pena!), keventelin vähän lisää ravissa ja menin vielä kiertämään kerran radan käynnissä.

Mutta johtuiko halustani nähdä jotain muutosta vai mistä, niin Pena ei mälvännyt tätä kuolainta juuri lainkaan. Ongelmana on siis ollut liiallisen rullaamisen ja virkkuukoukkuilun ohella sellainen hermostunut kuolaimen jauhaminen, suitsimisvaiheessa pään vetäminen alas ja sivulle ja joka suuntaan (siis kun suitset on jo päässä, ne saa kyllä laittaa ihan hyvin ja suu aukeaa itsestään joka kerta), ja sama oikeastaan myös selkäännousuvaiheessa ja toisinaan ohjia keräillessäkin. Kisavideollakin näkyy, että Penan suu käy levottomasti koko ajan, tosin osa siitä voidaan kai lukea jännityksen piikkiin. Mutta kaikkinensa: suu on ollut levoton ja minulla sellainen kutina, että kuolain aiheuttaa jollain tapaa epämukavuutta, myös silloin kuin se vain on suussa eikä siihen kohdisteta vetoa tai painetta.

Nämä kuolaimet sujahti suuhun ja pienen maistelun jälkeen suu pysyi hiljaa. Se pysyi hiljaa myös kun mentiin kentälle ja aloin nousta selkään. Ratsastuksen aikana näin varjosta muutaman kerran että Pena pureskeli kuolainta, mutta mielestäni vähemmän kuin vanhalla kuolaimella. Tai sitten kuvittelin. En osaa varmaksi sanoa. Itse ainakin olin joka tavoin vähän epänormaali, kun keskityin ihan liikaa siihen miltä kädessä eli suussa tuntuu ja vetääkö se ja painaako ja tukeutuuko.

Mutta ei ainakaan huonompaan mennyt näin ekakerralla! Tietenkin hevosellakin kestää hetki sopeutua uudenlaiseen tunteeseen suussa ja päästä eroon mielikuvasta, että kuolaimeen tukeutuminen on epämiellyttävää. Katsotaan. Ja kuten olen uhannut niin pidän noita perkeleitä sitten vaikka itse jos ne eivät hevoselle sovi, niin kalliit olivat että en jätä pölyttymään mihinkään.

Saapuneen paketin muista tuotteista ei juuri ole raportoitavaa: aivan simppeli valkoinen kouluhuopa ilman mitään härhellyksiä ja aivan tavalliset simppelit valkoiset kokopaikkaiset ratsastushousut. Jotka muuten ovat aika armottomat pelit kun sovitin jalkaan. Jos normaaleissa värillisissä ratsastuspöksyissä useimmat ihmiset näyttävät kenties todellisuutta solakammilta, niin näissä valkoisissa hirvityksissä sitten  paistaa ne pienimmätkin kuhmut ja muhkut pakara-reisi -akselilla. Eikä sovi pitää mustia pikkupöksyjäkään niiden kanssa, myös ne loistavat oikein iloisesti metrien päähän.