Tarpeet ne ei lopu koskaan

Kuinka paljon vermettä ja varustetta yksi ihminen (ja hevonen) voikaan haluta? Ihan semmoista tarpeellistakin vermettä, ei vaan nättiä ja kivaa. Kun yksi asia on hoidettu ja hankittu, tulee seuraava. 

Minä haluaisin nyt estesatulan.
Voi kyllä, kouluratsastaja haluaisi estesatulan!

Meillä on ihana (kallis) koulusatula ja tykkään siitä kovin, mutta nyt kun ollaan hiukan alettu päästä maastoilun makuun niin kyllä sen vain huomaa että koulusatula on tehty sitä varten että istutaan persii syvällä satulassa pitkillä jalustimilla, korkeintaan vähän kevennellään.

Eilen oltiin radalla kaahailemassa, ja sain huomata että kombinaatio koulusatula + koulujalustimet + nilkkamittaiset työmaiharit + reipas laukka kevyessä istunnassa = ei hyvä. Siellä ei vain pysy oikein, jalat tahtoo lepattaa mihin sattuu, eikä jalustimia voi vetää koulusatulassa niin lyhyiksi että kevyestä istunnasta tulisi vakaa ja tukeva. Koulupenkin kookkaat polvituet tulee aika äkkiä vastaan. Sitten kun vielä jalassa oli nahkasaappaiden sijaan maiharit niin nilkalla ei ollut minkään valtakunnan tukea, ja voin sanoa että oloni oli hetkellisesti aika irtonainen, kun Pena reippaasta laukasta päätti kaarteessa vetää liinat kiinni nähtyään pientareella jotain vaarallista. Tuli sellainen sarjakuvamainen tunne, että poni pysähtyy ja satula ja minä jatkamme matkaa eteenpäin.

Voi kun voisikin vain hankkia jonkun edullisen käytetyn ei-niin-nätin estepenkin muutaman satasen budjetilla. Mutta kuten tässä on tullut todettua ensin koulusatulan, sitten koulusatulavyön ja sitten kuolainten kohdalla, Penan maku ei ole halpa eikä sille sovi tai toimi edulliset sinnepäin-tuotteet. Nyt sillä tosin jo on satulansija jossa meidän oma satula pysyy melko moitteettomasti jopa ilman liukuestegeeliä, mutta selkäpituutta ei ole siunaantunut yhtään lisää. Enkä minäkään ole kutistunut, en siis vieläkään mahdu ponisatulaan vaikka sellainen istuisi parhaiten ponini selkään. Puolustuksekseni sanon, että takapuoleni ehkä mahtuisi, mutta vaikka en missinmittainen olekaan niin reiden pituus on kuitenkin enemmän kuin mitä ponisatuloihin on suunniteltu sopivan.

Tämmöinen meillä on, Sommer Esprit, mutta lyhennetyillä siivillä (kuva freestylesaddlery.com)

Sille sopisi kaveriksi tämmöinen? Sommer Diplomat S. (kuva sattelmacher.com)

Tai tällainen, Sommer Opus S (kuva sattelmacher.com)

Ja kun nyt toivomisen makuun päästiin, niin toivoisin myös että kesä pitäisi vähän kiirettä! Olen väsynyt ratsastamaan lumella ja jäällä, vaikka meillä onkin onnistuttu kentän pohjan hoidossa varsin hyvin tänä talvena. Mutta etenkin nyt kun aurinko sulattaa pintaa päivällä ja yöt on vielä kylmiä, kentästä tulee liukas ja kova, ja se näkyy heti Penan tavassa liikkua. Se ottaa varman päälle kaikki kaarteet, nojaa sisään kroppa suorana, supistaa askelpituutta, jännittää selkää. Minä haluan sulan ja kuivan kentän, hevoseltani hokit pois ja kevyet kesäpopot tilalle! Heti! Niin ja sit me voitais vähän taas harjoitella sitä hyppäämistäkin.


Tänään meillä oli tunti ja Pena oli laiska. Luultavasti sillä painoi eilinen keikka radalla vielä lihaksissa, tarkoitukseni ei ollut ratsastaa eilen rankkaa treeniä mutta Penalla oli virtaa vähän turhankin paljon, ja se sättäsi ja kyttäili ja teki niitä äkkijarrutuksiaan, niin päädyin sitten ratsastamaan aika reippaassa temmossa vaan eteenpäin kunnes moinen koheltaminen hiukan hellitti. Hikihän siinä sitten tuli.

Niin tuli tänäänkin, onneksi lopulta myös vähän ponille eikä vain kuskille joka epätoivon vimmalla koitti puskea ponia eteenpäin. Laukassa on tapahtunut jotain ihmeellistä, sillä se alkaa etenkin vasemmalle toimia. Nostot on vaivattomia ja poni on niissä sopivan herkillä, niin että melkein pelkkä painoapu riittää. Laukassa on hyvä rytmi, hiukan paremmin se saisi pyöriä eteenpäin pidemmällä askeleella, mutta se tuntuu säädeltävältä ja vaivattomalta. Muoto nousee edelleen mutta nyt kun laukassa alkaa olla rytmiä ja voimaa ilman että minun pitää koko ajan kannatella ponia, niin matalamman muodon hakeminen ei ole enää kaukana.

Tämän päivän ravityöskentelyistä ei ole juuri muuta kommenttia kuin se, että hetkittäin tuntui siltä että jos nyt lakkaan pyytämästä tätä eteenpäin niin tämä pysähtyy. Vain pysähtyy ja nukahtaa niille sijoilleen. Sellaista hevosta on vähän mälsä ratsastaa. Lisäksi Pena oli jotenkin jäkissä oikeasta lavastaan, tuntui että oikea etujalka painoi enemmän kuin muut ja että poni tavallaan lysähti joka askeleella sinne oikean etujalan päälle. Tätä ratkottiin sillä että kohotin esim. ympyröillä oikealle hiukan sisäkättäni, jotta sain asetuksen selvemmin läpi. Minun piti ajatella tekeväni sisälavalle tilaa liikkua. Sitten jossain vaiheessa laukkatyöskentelyä, kun kohottelin edelleen sisäkättäni ja ratsastin ponin mahaa ulos sisäjalalla, tapahtui jonkinsortin aukeaminen, Pena alkoi pärskiä ja lapa ikään kuin vapautui, asetus löytyi ihan normaalilla pyytämisellä ja tuntui siltä, että poni suoristui ja kohosi, lakkasi makaamasta oikean etusensa päällä.

Kuolaimiin olin myös tyytyväinen nyt kun ne pääsivät ihan oikeaan testiin. Voi olla vain minun kuvitelmaani tämä asia, mutta tuntui että nyt uskallan pitää naruista kiinni ihan kunnolla eikä kunnolla pitäminen tarkoita sitä että Pena kuroutuu edestä niin lyhyeksi että lopulta sen korvat ovat minun suussani. Ehkä tämä johtuu halustani uskoa, että kuolain Penan suussa on nyt hyvä, niin hyvä kuin on mahdollista, ja silloin uskallan myös olla itse siellä ohjan toisessa päässä ilman pelkoa, että aiheutan sille kokoaikaista epämukavuutta.