Onko juoksuttamisessa mitään järkeä?

Olen pohtinut otsikon kysymystä viime aikoina ja ajattelin hieman kirjoittaa auki ajatuksiani. Olisi kiva kuulla mitä muut aiheesta ajattelevat, joten rohkeasti kommentoimaan! Ei tarvitse olla samaa mieltä!

Penaa on juoksutettu paljon. Olen juoksuttanut sitä itse ja jo ennen minua, osana sen sisäänratsastusta, sitä juoksutettiin liinassa aina ennen kuin sen kanssa tehtiin muuta. Ja ihan ensimetreillä se myös juoksi ensin vapaana ennen liinaan ottamista. Liinassa juoksuttaminen on kuulunut meidän löyhään viikko-ohjelmaan "aina", ja vielä viime syksynäkin olen joskus pyöräyttänyt Penaa ensin pari kiekkaa liinassa ja tsekannut päivän vireystason ennen kuin olen kiivennyt selkään.

Penalla juoksutus on siis pääasiassa ollut energian purkamista, jotta ei sattuisi vahinkoa ratsastaja selässä. Sittemmin olen ruvennut juoksuttamaan kahdella ohjalla ja ohjasajamaan.

Mutta ydin miksi tätä mietin, on juoksuttamisen todellinen funktio. Nettifoorumit ja blogit antavat nopsaan ymmärtää, että juoksuttaminen on tehokasta työskentelyä "kun sen osaa". Usein tähän tehokkaaseen työskentelyyn liittyy olettamus siitä, että hevoselle puetaan apuohjia joilla se ohjataan haluttuun muotoon. Ja tässä tulee se pointti, miksi minä tätä pohdin. Olen hakenut Penalle oikeaa, riittävän avointa muotoa ja opettanut sille tuntumalla liikkumista uudelleen. Se hakeutuu todella helposti kuolaimen taakse virkkuukoukkumaiseen muotoon ja on edestä aivan tyhjä, ja ratsailta sitä saa pyytää aika tavalla odottamaan ratsastajaa ja silti polkemaan aktiivisena haluttua askellajia ennen kuin se tulee rehellisesti tuntumalle ja nenä nousee pois ryntäistä. Miten tämä toteutetaan maastakäsin? Voi olla että on ryhmä ihmisiä jotka sen osaavat. Tunnustan että minä en osaa.

Järkeni sanoo, että kaikki juoksutuksessa käytettävät apuremmelit vetävät hevosta väärään suuntaan - taaksepäin. Niillä saa kaulan pyöreäksi ja nenän alas, mutta siinäkö se hyöty on? Sitten aktivoidaan liikettä eteen, ja näennäisesti meillä on "itseään käyttävä pyöreänä liikkuva hevonen".

Liina kiinnitetään monin erinäisin tavoin hevosen suitsiin: yksi laittaa liinan sisäkuolainrenkaasta sisään, niskan yli ja ulkokuolainrenkaaseen kiinni, toinen suoraan kiinni sisäkuolainrenkaaseen, kolmas sisäkuolainrenkaasta sisään ja leuan alta ulkokuolainrenkaaseen kiinni. Mikään ei mielestäni oli hyvä ratkaisu, kaikki tavat antavat epäselvää signaalia hevosen herkkään suuhun. Voi olla että kapsoni olisi se ainoa ja oikea ratkaisu jossa olisi jokin järki, mutta en ole nähnyt yhdelläkään harrastajalla kapsonia käytössä.

Liina kiinni sisäkuolainrenkaassa, mahtaa tuntua mukavalta

Apuohjista en ole vielä löytänyt yhtään järkevää. Olen kyllä kokeillut sen hulluimmankin, pessoan, ja ajatellut hetken että kylläpä liikkuu heppa kivasti, mutta morjens, siinähän sidotaan hevosen suu takajalkoihin kiinni! Siinä se sitten nypyttää joka askeleella ja hevonen oppii... mitä? Menemään entistä enemmän taakse nippuun kuolaimen vaikutusta karkuun. Lievempiä versioita on se joustava puuvillanaru joka kulkee selän yli ja etujalkojen välistä kuolaimeen. Testattu, kivasti taas kaula kaarella mutta vaikutus ihan sama - suuhun kohdistuu jatkuva vuoropuolinen nypytys jota hevonen ei pääse pakoon vaikka miten asettelisi itsensä. Pienin paine tulee kun laittaa turvan mahdollisimman lähelle ryntäitä. Sivuohjat: jos ne on löysät, on sama kuin niitä ei olisikaan, ja jos ne on napakat, ne vetävät nenän ryntäisiin eli muoto on taas väärin, liian syvä nyökky. Kumichambon: sama kuin edellä mutta vielä hölmömpi koska sen voi kiinnittää myös etujalkojen välistä. Käyntiä ei voi tehdä millään apuohjalla koska käynnissä hevosen pää ja kaula liikkuvat, ja apuohja estää tai ainakin rajoittaa tätä.

Juoksuttaminen on hevoselle raskasta. Ympyrä on pieni vaikka ihminen kävelisikin hevosen mukana, ja taipumisen hallitseminen maastakäsin vaikeaa. Iso painorasitus tulee sisäetujalalle, ja jos etuosaa kääntää liinasta sisään, karkaa usein takaosa ulos.

Etenkin näin kesäaikaan kun hevoseni liikkuu laumassa laitumella, se ei tarvitse sellaista liikuntaa jossa se juoksisi ympärilläni pientä rinkiä vartin verran. Mitä se siitä hyötyy? Minulle vain tulee sellainen olo, että hevonen on nyt liikutettu. Samalla vaivalla voisin kävelyttää sitä tai laskea sen irti juoksemaan, jos siinä on paljon energiaa. Eipä juuri tule kesällä tehtyä, koska luonnollista, hevosentahtista liikettä tulee jo ihan tarpeeksi. Juoksuttaminen mainitaan monesti myös tapana kuntouttaa hevosta erilaisista vaivoista ja palauttaa takaisin liikkumaan. Ei mene minun järkeeni, jos tosiaan funktiona on jokin muu kuin se että hevonen ylipäätään saadaan liikkeelle ilman ratsastajan painoa. Miten tasapainoton (??) liinassa pyöriminen edistää mitään toipumista? Erilaiset hallitusti toteutetut puomijumpat on asia erikseen.


Eniten sätin tässä itseäni. Sitä että tajuan ajatella näitä asioita vasta nyt. Minä haluan nenä edessä liikkuvan hevosen, joka kantaa itsensä ja minut. Miksi ihmeessä siirtyessäni työskentelemään sitä maastakäsin asentaisin sille jonkun remmin joka opettaa sille ihan päinvastaista kuin mihin ratsailta pyrin? Miksi olen monesti niin laiska, että "vain juoksutan"? Miksen sitten ratsasta? Taluta? (no, koska aika, jaksaminen ja turvallisuus.)

Saan kuitenkin kiittää laiskuuttani siitä, että viime ajat olen juoksuttanut Penaa pääasiassa naruriimussa. Kova väline sekin on, mutta ei ole kiinni suussa eikä ohjaa päätä keinotekoisesti mihinkään jos ja kun liinassa ei ole painetta. Se on ollut nopea napata mukaan eikä ole välttämättä tarvinnut raapia kuraista hevosta puhtaaksi muualta kuin päästä. Naruriimulla juoksuttaessani olen opettanut Penan laskemaan itse päätään ja venyttämään turpaansa eteen ja alaspäin ja palkinnut sitä kehuilla. Samoin olen koonnut sitä lyhyemmäksi teettämälle sillä hetkellisesti hyvin pientä volttia ja pyytämällä siinä voimakasta, hidasta ravia/laukkaa. Tämän verran pystyn säätämään sen muotoa ja liikkumistapaa, mutta esim. vinouden tai sisään kaatumisen korjaaminen ympyrällä liinanmitan päästä on paitsi hankalaa, myös yleensä ajoituksellisesti pielessä.

Naruriimussa liinan päässä 

Korostan vielä, että ymmärrän juoksuttamisen tapana liikuttaa hevonen pikaisesti. Joka paikassa ei ole mahdollista tai turvallista irtojuoksuttaa emmekä vielä elä unelmamaailmassa, jossa aina ehtisi ja pystyisi ratsastamaan tehokkaasti, maastoilemaan pitkästi ja rennosti tai kävelyttämään hevosta narussa niin että sen luonnollinen liikkumisentarve täyttyisi. Monilla talleilla hevosenpitotapa on jo kovin kaukana siitä mikä hevoselle on alunperin ollut luonnollista, ja hevoset ja ihmiset ovat sopeutuneet tilanteeseen ja voivat hyvin. On varmasti parempi että hevonen saa liikkua edes sitten liinan päässä kuin että se vain seisoisi karsinassa tai pienessä tarhassa. Lähinnä haluan herätellä ajatuksia ja keskustelua siitä, miten ja miksi kukakin hevostaan juoksuttaa, ja onko omaan apuohjavalintaan tai apuohjattomuuteen perusteltuja syitä.

Ajattelin haastaa itseni lopettamaan tarpeettoman juoksuttamisen tulevaksi talvikaudeksi. Turvallisuuden nimissä annan itselleni edelleen luvan purkaa hevosesta energiaa, mutta jos haluan työskennellä maastakäsin, teen sen ohjasajamalla (jolloin mennään enemmän suoraan ja vähemmän pientä ympyrää ja jolloin minulla on ainakin näennäisesti myös ulkoavut) ja mieluiten silloinkin kuolaimettomalla, jotta en tekisi suulle ja tuntumaopiskelulle niin paljon tahatonta hallaa. Ja voihan hevosta juoksuttaa myös irti, hallitusti kuten tässä meidän videossamme, tai vähän vähemmän hallitusti, kuten tässä meidän videossamme...