Aloin pohtia treenin ja levon suhdetta ja piti ihan kaivaa vanhat opiskelumateriaalit esiin. Kuvituksena muistiinpanojani Seppo Hyypän vetämältä valmennusfysiologian opintojaksolta, vuosi näytti olleen 2009.
Ei Penan treeni ole millään muotoa kovaa treeniä, jos verrataan vaikka ravureihin tai kilpaileviin ratsuihin. Mutta kuten viimeaikaisista päivityksistänikin on käynyt ilmi, olen nostanut vaatimustasoani Penan treeneissä. Kaikki se mitä on ratsailta tehty, on tehty kunnolla, ja likipitäen joka ratsastuksella on tullut kunnolla hiki (meille molemmille). Olen halunnut, että Pena työskentelee rehdisti koko kropallaan ja olen teettänyt sillä harjoituksia jotka vaativat siltä voimaa ja ponnistelua.
 |
| "Kaikki eivät siedä yhtä paljon rasitusta: fyysinen & psyykkinen" |
Nousujohteinen harjoittelu vaatii palautusjaksoja. Yllä olevassa muistiinpanossa olen kirjoittanut että n. joka kolmannen viikon tulisi olla helppo, palauttava viikko, jotta tukikudokset saavat korjautua. Ulkomuistista olisin kuitenkin väittänyt että urheiluhevosvalmennuksessa käytetään monesti rytmiä kolme viikkoa treeniä, yksi viikko palauttavaa (eli eikös tällöin joka neljäs viikko ole palauttava?). Joka tapauksessa, Penan lievä haluttomuus lähteä töihin oli minulle merkki siitä, että olisi aika ottaa vähän höllempi jakso väliin.
Voi olla että sen väsymys on enemmän psyykkistä kuin fyysistä, mutta yhtä kaikki, tällaisille merkeille on oltava vastaanottavainen. Ja mikäli väsymys on myös fyysistä, alkaa pian liian rankka harjoittelu kääntyä itseään vastaan ("hieman raskas harjoittelu: nykyinen kunto pysyy mutta ei kehitä. Toistuessaan usein johtaa ylirasittumiseen").
Rutistetaan nyt vielä sinne tiistain estetunnille ja pidetään sitten reilu viikko kevyempää. Jos nuo meitä ympäröivät pellot tulisi puiduksi niin pääsisi vähän sänkkärille hölkkäilemään, ja yritän taas kunnostautua ja viedä Penaa taluttaen metsään. Ja sitten vaan annan sen öllötellä tarhassa. Vaikka en millään malttaisi, kun ratsastaminen on niin kivaa juuri nyt!
Mä niin voin samaistua tuohon. Siis oman kroppani osalta. Nyt kun olen kuntouttanut itseäni aika rivakasti, huomaan juuri tuon, että kovemman rasituksen jälkeen tulee rajusti takapakkia, lepovaiheen jälkeen vireys palaa taas ja sitten onkin oikein hyvä olo. Taas lisää rasitusta, ja näin mennään pikkuhiljaa eteenpäin.
VastaaPoistaHmmmph, tässä on muuten oppinut valtavasti fysiologiasta, kun itse joutuu asiat kokemaan oman kroppansa kautta.
Kun googlailin näitä valmennusfysiologia-asioita niin aika monessa lähteessä todettiin etteivät hevonen ja ihminen loppuviimein eroa toisistaan fysiikalta niin paljoa, etteikö samoja treenaamismetodeja voisi soveltaa.
PoistaMielenkiintoista. Olen juuri miettinyt tätä asiaa Ripen kanssa, että pitäisikö minun antaa sille välillä vaikka ihan kävelyjaksoja, jolloin se saisi palautua ja nimenomaan jalat ja nivelet levätä. Vaikkei Ripenkään liikutus mitään raskasta ole, niin yllähän se henkisesti rasittaa ja toki myös fyysisesti. Se kun lähti lihasten osalta aikalailla nollasta liikkeelle.
VastaaPoistaUskon että tuntemuksesi on oikea. Minäkin lähdin pohtimaan tätä tuon Penan käytöksen myötä, ja muistin tuon (2 tai)3+1 -rytmin ja kas vain, aika lailla niissä nyt mennään. Kolmisen viikkoa on puserrettu tiukemmin kuin ennen ja nyt näköjään vähän painaa.
Poistaavartava kirjoitus!
VastaaPoistaKiva kuulla että herätti ajatuksia!
PoistaMahtavuutta että huomioit tällaisia pieniä vinkkejä, joita Pena sinulle antaa! :)
VastaaPoistaOlen koittanut pitää itseni herkkänä sen mielenliikkeille. Vaikeaa on tasapainoilla pehmoilun ja putkinäköisyyden välillä. Kaikki käytös ei ole oiretta, mutta jokin saattaa olla.
Poista