Sydänsydänsydän

Rokotusten ja raspausten jälkeinen huoltokatko venyi aikataulusyistä puoleentoista viikkoon, mutta tänään kiipesin vihdoin takaisin selkään. Pena-parka oli ihan resuisen näköinenkin kun en ole edes harjannut sitä (hyvän hevosenomistajan pisteet nousee niin että kohisee) tänä aikana... Hiukan jännitti, millä mallilla se selästä käsin on, ja kaiken lisäksi oli vielä hemmetinmoinen tuuli ja Emmi rallitti tarhassa vieressä. 

Mutta ei taida olla tarpeeksi ylisanoja kuvaamaan fiilistä. Joo kankeita oltiin molemmat, kiikkeriä ja jäykkiä, mutta Penan asenne oli täysi kymppi. Se yritti, toteutti, oli vastaanottavainen, rauhallinen, tasainen suusta. Ei kytännyt, ei säpsyillyt, ei mitään ylimääräistä. Upeeta mahtavaa! Työskentelin vain isolla kahdeksikolla askellajit läpi, välillä tein kahdeksikon sisään pienemmän voltin, ja hain tasaista tahtia sekä joustoa ja kestoa askellukseen. En tiedä onko hyvä vai huono asia, mutta nyt Pena oli hetkittäin jopa "raskas" kädelle. Aina ennen ongelma on ollut päinvastainen, ohja on ollut helposti ihan tyhjä. Etupainoisuus on seurausta voiman puutteesta, toivottavasti tähän saadaan muutos nyt kun kenttä on sula ja siltä osin treeniolosuhteet kunnossa.