perjantai 20. maaliskuuta 2015

Pieniä ilonaiheita



Pena ja Lohikärmes sopivat samalle heinäverkolle!

Verkko oli testi, sillä pähkäilen edelleen heinäruokinnan ja maan tonkimisen ja ajankäytön ja ruokailurytmin kanssa, kun tässä nyt on näitä elämänmuutoksia osunut väylälle useampia. Halusin kokeilla, a) pysyykö verkko puussa, b) kuinka paljon aikaa sen tyhjenemiseen menee nyt kun se heiluu vapaana ja c) tarvitaanko verkkoja miljoona että sopu säilyy. Kokoaikaiseen verkkoruokintaan en ole siirtymässä, mutta jos jonkinlaisen osittaisen balanssin saisi rakennettua niin hyvä.

Olin valtavan iloinen siitä että tuo häijyläistamma päästi Penan osingoille. Ei niiden tarvitse sydänystäviä olla, jo tämä helpottaa ruokintadilemman ratkaisua.

6 kommenttia:

  1. Jee! :) Pidensikö tämä puiden väliin ripustaminen syömisajan kestoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli edelleen jaossa heinää myös vapaasti, eikä verkko ollut täynnä eikä niitä ollut kuin tuo yksi, joten ihan kovin tarkkaa tilastotietoa en osaa antaa ;) Ainakin sellainen raivopäinen verkon heittäminen on vähäisempää kuin laatikossa, se todettiin nopeasti hyödyttömäksi konstiksi. Eli ehkä kesti vähän kauemmin kun piti syödä siivommin?

      Poista
    2. Veikkaan, että kestää edes vähän kauemmin, kun tosta ei tosiaan voi samalla raivolla nyhtää. :)

      Poista
  2. Hei, olen sama henkilö joka kommentoi sinulle silloin kun kirjoitit tuosta maan tonkimisesta. Meillä on ollut tuolla samalla idealla kun sinun kuvassasi näkyy niin verkot käytössä pari vuotta. Kolmen hevosen laumassa kolme syömispaikkaa. Yksi verkko "jouduttiin" laittamaan tarhan nurkkaan; ensin laitoimme turvallisuussyistä (ettei hevoset mene nurkkaan johon verkko oli laitettu) verkon taakse pari lautaa, mutta se ei toiminut, hevoset saivat aina verkon lautojen väärälle puolelle ja sen jälkeen ei verkosta saanut enää heinää. Tämän jälkeen laitoimme verkon taakse levyn ja siinä näyttää olevan ongelmana ettei hevoset tykkää syödä siitä, en tiedä miksi. Kaksi verkoista on tuolla tavalla vapaana ja hyvin on pelittänyt tähän talveen asti. Nyt tuossa vuodenvaihteessa syystä taikka toisesta hevoset eivät oikein kunnolla halunneet syödä verkoista. Pesimme verkot (toki niitä oli ennenkin pesty) ja kuivatimme, mutta joku mättäsi vaikkei verkko edes tuntunut "koppuraiselta". En tiedä voiko verkot tulla käyttöikänsä päähän johtuen hevosen syljestä tmv. mutta karttoivat kaikki ruokintapisteitä. Alkoi ilmenemään melkoista ruoka-aggressioita, minkä ymmärtää enemmän kuin hyvin kun ruoka on jo liian vaikeasti saatavilla. Yritimme myös antaa osan heinistä maahan ja osan verkkoon, mutta verkolla käyttäytyminen plus hyvin hitaasti syöminen jatkui edelleen, se oikeasti näytti siltä etteivät saa/pysty heinää verkosta. Tai saivat, mutta armottoman hitaasti. Ja sitten tuli taas kärhämää ja siis lauma pysynyt kaikki nämä vuodet samana, ei voi johtua laumadynamiikasta ja aggressio ilmeni vain kun ruoka verkossa, mitään ongelmaa ei siis ollut maahan annettaessa eikä ennen tätä talvea. Luovuimme verkoista kokonaan tuossa alkuvuoden jälkeen, muutaman vikon kokeiltuamme josko toimisi niin että osa maahan ja osa verkkoon. Puhuttiin kyllä josko vielä ennen laidunta kokeilisi, mutta katsotaan nyt. Sen jälkeen kun ovat saaneet taas kaikki heinänsä maahan ilman rajoituksia (eivät siis ole vapaalla heinällä) niin rauha maassa ja syövät samasta kasastakin vaikka olisi tarjolla monta omaa kasaa. Että tällaisia kokemuksia minulla! Mutta sinänsä tuo että verkko roikkuu aivan vapaasti, oli ehdottomasti meillä paras ratkaisu, kaksi vuotta sillä systeemillä mentiin. Terkuin Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Ovat nämä vaan arvoituksellisia olentoja. Pena ja Emmi eivät ole missään tilanteessa syöneet samasta laarista/kasasta, joten olen tosi ilahtunut että ne mahtuivat samalle verkolle. Lähinnä siis siitä syystä, että meilläkin on rajallinen määrä sellaisia paikkoja joihin verkon voisi ripustaa turvallisesti ja siten, että sen ympäriltä pääsee aina tarpeen mukaan väistämään toista. Ja toisekseen verkotkaan eivät ole ihan ilmaisia tai supernäppäriä täyttää, niin en haluaisi kovin montaa verkkoa...

      Mietitkö, voisiko verkkojen hylkääminen johtua kivusta? Olen vastustanut näitä roikkuvia verkkoja siitä syystä, että syömisasento tulee tosi vääräksi, ja se vaikuttaa pidemmän päälle niin lihaksistoon kuin hampaisiinkin, kun hevosen kuitenkin pitäisi syödä turpa maassa.

      Poista
  3. Heissan, kyllä vain, on tämä kipukin mielessä ollut, siis että se olisi syy tähän verkkokäyttäytymiseen. Ja kun se todella tuntui olevan kaikilla tavoin hankalaa; jotenkin kaikilla kolmella syöminen verkosta oli tavattoman hidasta ja juuri se ruoka-aggressio mitä ei todella ole ollut ennen eikä jälkeen kun ruokaa sai taas vaivattomammin. Viimeinen piste verkkojen hylkäämiselle taisi olla se kun olivat syöneet heinänsä maasta niin eivät enää edes yrittäneet syödä verkoista, ottivat siis mielummin sen vaihtoehdon etteivät syö...se oli kyllä paljon puhuvaa. Terkuin Anne

    VastaaPoista