Sen puolesta olisi saanut talvi jatkua, ettei olisi ihan vielä tähän vuodenaikaan tarvinnut alkaa pähkiä tonkimisvimman kanssa. Mutta näillä mennään, ja nyt siis paljas maa pilkottaa jään alta ja kaivelu on taas alkanut.
Pakko on hiukan vinkua: en vain ymmärrä, missä vika! Miksi Penan pitää koko ajan tonkia, järsiä ja mussuttaa jotain? Miksi se tarve liittyy kevääseen ja syksyyn? Olen nyt seurannut sen puuhia ja todennut, että samaa tahtia sulamisen kanssa se on alkanut enemmän ja enemmän järsiä mm. puiden kaarnaa tarhassaan. Lumiseen talviaikaan järsiminen oli satunnaisempaa, samoin pihattomökin seinät saivat pääpiirteissään olla rauhassa. Nyt niitäkin syödään majavan lailla koko sen ajan, kun ei ole heinää edessä.
 |
| Penan puutyömaat |
Ja kun nyt kerran tuo Emmikin alkaa kuulua blogin kalustoon, on mainittava, että myös se syö maata. Emmi kuopii maahan kuopan ja kaivaa suuhunsa kasvien juuria. Se on älyttömän ahne hevonen, paljon ahneempi kuin Pena, ja paljon ärhäkämpi myös lihoamaan. Jalkavaivaisena sen ei pitäisi lihota lainkaan, joten tässä ollaan todella kiusallisessa pattitilanteessa - onko ainoa ratkaisu hiekansyönnin estämiseksi mättää heinää vapaasti saataville silläkin riskillä, että hevoset paisuvat muodottomiksi ja kärsivät sitten lihavuudestaan suoraan tai välillisesti?
 |
| Emmin kuopat |
En voi välttyä pyörittelemästä, mitä minä teen väärin näiden kanssa, kun molemmilla on sama vika. Mikä on olosuhteissa pielessä? Olen mielestäni tehnyt kaiken voitavani sen eteen, että hevoseni voisivat hyvin, että niillä olisi hyvä, virikkeellinen elämä, riittävästi hyvää ruokaa, kunnolla ulkoilua, seuraa ja niin edelleen. Silti ne aloittavat maan nassuttamisen heti kun jää ja lumi sulaa. Kuinka paljon ne matkivat toisiaan? Emmillä on ollut tätä taipumusta jo edellisessä kodissaankin, siellä se tosin on ollut hiekkatarhassa ja keskittynyt lähinnä siilaamaan kaikki heinänkorret napaansa niin tarkasti, että psylliumille on ollut käyttöä. Penalla taas tuntuu olevan pakonomainen tarve tehdä jotain koko ajan. Yksi kääntämätön kortti Penan kohdalla on erilaiset lelut tarhaan, niistä on kokeiltu vasta hevospallo, joka on viihdyttänyt lähinnä koiraa. Meillä ei myöskään ole metsää, josta voisi käydä kaatamassa kunnolla rankoja tarhaan viihdykkeeksi.
Syksyinen heinäverkkokokeilu jäi melko lyhyeksi, sillä systeemistä ei ollut merkittävää apua. Emmi ja Pena tyhjensivät verkoista kahden ruokintakerran heinät muutamassa tunnissa, ja norkoilivat sitten lopun päivää portilla sen näköisinä, että olen unohtanut heidät kokonaan. Palasin vanhaan ja jaoin heinää taas useassa pienessä erässä pitkin päivää enkä verkottanut.
Seuraava siirtoni on todennäköisesti paluu verkkoihin, mutta vähän toisella tapaa. Kun meiltä lähtee viimeisetkin vieraat hevoset pois, ei minun tarvitse enää kamppailla omatuntoni kanssa siinä, pystynkö varmasti tarjoamaan kaikille tallin hevosille samat extrat kuin omilleni. Tämän myötä minulle tulee vapaus kokeilla erilaisia ruokkimissysteemejä ilman että sama täytyy toteuttaa kaikille muillekin hevosille. Olen vastustanut roikkuvia heinäpusseja lähnnä siitä syystä, että syömisasento menee niissä luonnottomaksi. Nyt luultavasti on valittava kahdesta pahasta se pienempi: luonnoton syömisasento muutaman kuukauden ajan keväisin ja syksyisin, versus hevonen luonnottoman täynnä hiekkaa keväisin ja syksyisin. Olen siis ajatellut hankkia lisää pienisilmäisiä verkkoja ja ripustaa niitä puiden väleihin ja laittaa osan laatikoihin kuten syksylläkin. Tavoitteena siis vaikeuttaa ja hidastaa heinän syömistä niin paljon, että sallitun syömiseen menee enemmän aikaa ja ei-sallitun syömiseen jää vähemmän, jos lainkaan, aikaa.
Toki mietin myös, onko hevosillani jokin puutos, joka aiheuttaa maansyömisen. Heinä on samaa läpi sisäruokintakauden enkä vekslaa ruokintoja huvikseni. En tosin myöskään ole tarjonnut lisävitamiineja kausittain, koska käyttämäni kivennäinen on vitaminoitu. En tiedä, miten mahdollista puutosta voisi selvittää - verikokeella? Lisäravinteiden lisääminen sokkona ei tunnu järkevältä vaihtoehdolta. Vapaasti syötävät kivennäisvadit taitavat olla niin sokeroituja että ahneet hevoset syövät niitä kuin karamelleja konsanaan. Ja onko vika sitten oikeasti fyysinen vika, vai onko tämä tapa, vai muuten vaan henkimaailman hommia? Saa heittää ajatuksia.
Hei! Et sinä mitään väärin tee, ole huoleti ;) Olen "hiekkahevosen" omistaja ja voin vannoa että olen tämän asian eteen tehnyt kutakuin kaiken mitä tehdä voi. Olen käyttänyt käsittämättömän määrän tunteja seuratessani omani (ja muidenkin) maan syömistä, miettinyt syitä, miettinyt yhdistäviä tekiöitä. Lisäksi olen konsultoinut tämän asian tiimoilta liki kymmentä eri eläinlääkäriä (ihan vain siksi että jos heillä olisi asiasta eriäviä mielipiteitä), mukaanlukien Helsingin yliopistollisen hevossairaalan johtavaa elliä, joka on tehnyt ison tutkimuksen tästä. Olen puhunut asiasta Saastamoisen Markun kanssa, tämän lisäksi kaikki voodoo-nuken pistelijät, luonnonmukaisen ruokinnan asiantuntijat etc. Siis oikeasti kaikki mahdolliset reitit on tutkittu.
VastaaPoistaLopputulos: Ei ole mitään yhdistävää tekijää taikka syytä mistä tämä johtuu, kaikki teoriat mitä on, ovat arvailuja. Heitelty on ilmaan toki monia eri teorioita, mutta ne eivät kuitenkaan tehoa kaikille ja osalle voi tehota hetkeksi kunnes "vaiva" palaa takaisin. Yleisesti eläinlääkärit ovat olleet sitä mieltä että lihavuus itsessään tuo niin paljon muita sairauksia että siihen ei kannata ryhtyä. Psylliumkuurit sulan maan aikaan, toiset tarvitsee ne kerran kuussa (poissuljettu laidunkausi jos on laitumella), toisille riittää kuuritus keväisin ja syksyisin.
Kiputiloihin ei usko oikeastaan mikään taho; Tätä tekevät ihan minkäikäiset hevoset ja niiden käyttötarkoitukset ovat lepohevosista kilpahevosiin.
Minua itseäni tämä asia ahdisti ensimmäisen vuoden (siis siitä kun selvisi että hevosellani on tällainen tapa) ja olin sitä poiskin jo laittamassa. Nyt kuitenkin vuodet ovat kuluneet ja olen asian kanssa ihan sinut. Toki se vaatii säännöllistä Psylliumkuurien syöttöä, mutta olen aina joskus kuvauttanut hevostani eikä hiekkaa ole ollut vaikken olisi kuuriakaan hetkeen toviin syöttänyt. Hevoseni voi kaikin puolin ihan hyvin.
Vielä lopuksi; jokaisella hevosella on yleensä jonkin verran hiekkaa, se on normaalia. Myöskään kaikki syöty maa-aines ei jää sisuksiin, vaan tulee ulos ilman apukeinoja. Multa/savi ovat tässä kiitollisempia kuin tämä perinteinen hiekka. Eikä minun hevoseni ainakaan ole hiekasta kiinnostunut, vaan ihan siitä maasta, että joku siinä on. Siltikään kukaan ei ole varmaksi asiaa pystynyt kertomaan mikä, pelkkä ravintoaineiden mahdollinen puutos ei sitä selitä, harvoin näillä hevosilla on sellaista.
Kivennäis,-ja hivenaineet voit määrittää verikokeista, mutta sekään ei ole aukoton. Jos hevosesi esim.Ca on korkea, voi se olla korkea myös siksi että sillä on Ca puutos, mutta on irtaannuttanut omasta luustostaan kalkkia vereen joka nostaa arvoa. Eli hyvä lukema voi ollakin huono. Omalla hevosellani olen otattanut näitä arvoja monen monta kertaa (yleisimmät kivennäis,-ja hivenainearvot) eikä niissä mitään ihmeellistä ole ollut. Ei ainakaan sellaista jolla tämän selvittäisi.
Anteeksi pitkä kirjoitus, mutta kuten huomaat, asiaa taitaisi olla kirjan verran :) Älä itseäsi ruoski, et tee mitään väärää. Suosittelen tarkkaan miettimään vapaan heinän, se ei ole portti onneen. Ja melko usein ne kaivavat maata silti, mitään yhteyttä ei ole löydetty että hevoset tekisivät sitä ruoan puutteesta, nehän tekevät tätä myös kesälaitumella.
Terkuin Anne
Kiitos Anne ihanan kannustavasta kommentista! Tosi paljon minäkin olen näitä pohtinut, vaikka Penan hiekkaepisodista on jo 2 vuotta (!!) aikaa. Sen jälkeen hiekkaa ei ole suolistossa ollut, kiitos kevät- ja syksypsylliumin ja yhden talven hiekkatarhailun - sama siis meillä, hiekka sinällään ei kiinnosta, vaan luonnonpohja laukaisee kaivelun. Emmillä on ollut yksi ähky jonka taisin itse aiheuttaa aloittamalla psylliumin kylmiltään täydellä annoksella (600-kiloiselle hevoselle menee psylliumia aika satsi...), mutta siitä selvittiin kotona eläinlääkärin avulla. Emmi kurailee syksyisin ja keväisin, kesällä ja lumisena talvena lanta on normaalia eikä vesipieruja tule, eli oletettavasti hiekkaa ei päädy suoleen laitumelta vaan ainoastaan sulan maan aikaan tarhasta.
PoistaVaikka jokin minussa uskoo etten aiheuta itse tätä käytöstä hevosissani, niin en silti voi välttyä itseruoskinnalta hetkittäin. Pelko niiden sairastumisesta on suuri. Olen kanssasi samoilla linjoilla tuon vapaan heinän suhteen, tyystin rajoittamatonta heinänsyöntiä en voi harkita näille, lihavuuden haitat on liian suuret enkä vain tässä elämäntilanteessa ratkea liikuttamaan kahta hevosta niin paljon, että paino pysyisi kurissa. Heinää nämä kuitenkin saavat runsaalla kädellä, eli kaivelu ei minkään järjen mukaan voi johtua nälästä. Kuonokopan pitäminen sotii minun etiikkaani vastaan eikä käytännön toteutus kokopäivätarhaavilla, useaan kertaan heinää saavilla hevosilla ole aivan yksinkertaista.
Lohdullista silti, etten ole yksin näiden ongelmien kanssa. Tsemppiä sinulle ja hevosellesi, ja kiitos vielä kun kommentoit!
Näitten hiekkapohdintojen vuoksi tänne aikanaan eksyinkin ja samoja ahdistavia ajatuksia käynyt läpi asian suhteen. Tänä vuonna en ole syöttänyt yhtään psyllium-kuuria, koska lanta ollut normaalia eikä hevosella mielestäni sellaisia oireita, että olisi kuuri tarpeen. Hevoskohtaisiahan nämä jutut on, olen tullut oman hevosen suhteen siihen tulokseen, että seuraava yhdistelmä tuntuu vievän pahimmat tonkimiset pois: kivennäissanko (Nuo Mervuen Equine Equo Boost-mineraalikivet on kyllä sellasta betonia, ettei siitä hetkessä ahmattikaan saa selvää tehtyä. Joskus koitin puolittaa sitä, että saisin talliinkin molemmille palaset, puolen tunnin taistelun jälkeen päätin ettei enää ikinä, niin kovaa se on...) vapaasti saatavilla, säännöllinen liikunta (ei jaksa enää etsiä virikkeitä tarhasta niin paljon) ja väkirehut minimiin/korvattu mm. rypsillä/soijalla ja suolalla+ ruokintakalkki talvikaudella. Mitä enemmän sitä tonkimista koittaa estää, sitä enemmän sitä todennäköisesti tapahtuu. Viime kuussa hiiri oli huomaamattani syönyt tiensä laatikon läpi rehujen sekaan ja hevosen maha ärtyi sen vuoksi, luulin hetken jo hiekan olevan syyllinen, mutta kokeilin ensin maitohappokuuria ja vaihdoin laatikon sisällön, niin oireilu hävisi. Välillä mahanpurut voivat siis johtua jostain ihan muustakin, mutta oma pää tarjoaa ensin hiekkaa vaihtoehdoksi :) Mikäli oireilut eivät olekaan hiekasta johtuvaa, luulen tuon psylliumin vain pahentavan tilannetta, aika rankka kuuri vatsalle kuitenkin. -Kathy
VastaaPoistaNiinpä, täytyy löytää omalle hevoselle toimiva systeemi, ja hyväksyä että se nyt vain vaatii systeeminsä pysyäkseen kunnossa. Pena ei ole (vielä) oirehtinut mitenkään enkä siis usko että sillä hiekkaa on tällä hetkellä, tarhapuuhailussa vain huomasin muutoksen kun lumet lähti, ja aloin pelätä, koska oireet alkaa...
PoistaPsyllium on siitä ikävä kun sitä pitää syöttää niin järjettömiä määriä! Näistä hevosista kumpikaan ei sitä mielellään syö, ja kun kuuri on pitkä, menee temppuiluksi ja kikkailuksi, ja hevoseen tulee työnnettyä siinä sivussa kaikkea sellaista rehua mitä se ei normaalisti syö eikä tarvitse. Emmi esimerkiksi ei syö greenlineä eikä pellavaa edes sellaisenaan vaikka ahne muutoin onkin, joten se reilu puoli kiloa psylliumia per päivä on ihan älytön koittaa syöttää sille.