Huoltokatko

Penalla kävi eilen hammaslääkäri, joka samalla laittoi rokotteet. Rokotusten vuoksi Pena saa pienen loman - harmi vaan, että tämä osui juuri mieheni loman kanssa päällekkäin. Kerrankin olisi ollut mahdollista ratsastaa "milloin vain" kun lapselle olisi ollut kotona toinen käsipari hoitajaksi. Toisaalta myös minä aloitan tällä viikolla osa-aikaisesti työt, joten saas kattoo nyt miten uusi arki tästä muotoutuu.

Penan hampaisiin ei kuulunut varsinaisesti mitään uutta. Se ei ole kovin hyvä uutinen, sillä Penalle tulee melko runsaasti teräviä piikkejä jo puolessa vuodessa, ja ollaan eläinlääkärin kanssa toivottu, josko tilanne korjautuisi nyt kun on saatu hyvä ja säännöllinen hoitosuhde aikaiseksi. Ei näytä korjautuvan. Se on sääli, sillä nyt Penan hammashuollossa joutuu tekemään pieniä kompromisseja. Kun puolivuosittain on aina paljon työstettävää, kuluu hammasmateriaali vähän turhan paljon vuosien saatossa. Raspaaja sanoi että yrittää ottaa säästeliäästi, jotta meillä olisi hampaita jäljellä vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta suu kestäisi mahdollisimman hyvänä seuraavaan huoltokertaan.

Pääsin taas itse koittamaan ennen ja jälkeen -versiot purukalustosta ja näkemään poskien limakalvoille piikeistä tulleet naarmut. Huh. Ja Pena on nyt tuntunut ihan hyvältä ratsastaessa, ei sen suu ole ollut mitenkään rauhaton tai huono. Hevoset ovat ihmeellisiä.

Olen kiitollinen tästäkin mahtavasta ammattilaisesta ja hänen osaamisestaan! Väkisinkin tuli mieleen, olisiko esimerkiksi Immulla ollut enemmän vuosia hampaidensa osalta, jos sitä olisi aina hoitanut asiansa osaava eläinlääkäri. Immun purukalustoa höyläsi suurimmaksi osaksi "ihan tavallinen eläinlääkäri" ja silloin alkutaipaleellamme myös kengittäjä, kaikilla välineenä vain se sellainen yksi käsiraspi jolla tunnuttiin raastavan ja raastavan oikein olan takaa. Ei ihme että siitä todettiin 25-vuotiaana ettei hampaissa ole enää mitään mistä ottaa pois...

Huoltokatko saa jatkoa torstaina, kun meille tulee kengittäjä. Olen aiemmin hehkuttanut meidän mahtavaa luottokengittäjää, jolta sitten viime viikolla sain sellaisen puhelun jota kukaan hevosenomistaja ei toivo: häneltä oli murtunut polvi! Tuli ihan kylmä hiki kun aloin arvuutella, mistä löytäisin yhtä pätevän, pitkähermoisen ja luotettavan tuuraajan, joka ei taitamattomuuttaan tai kärsimättömyyttään sössisi sitä balanssia, jonka vakkarikengittäjä on onnistunut Penalle rakentamaan. Luotettavan tahon suositusten perusteella valikoitui tämä torstaina saapuva seppä, toivotaan että kaikki menee hyvin ja voidaan lisätä remmiin yksi uusi luottoihminen jonka puoleen kääntyä jos tarve tulee.