Pyyhi pelko pois

Viikko sitten narisin, kun tuli räntää ja kenttä oli kuraa rapaa jäätä ja sohjoa.

Tänään tuli fleecetakissa hiki ja kenttä oli niin kuivunut että kannoin sinne kevään ensimmäiset kavaletit.

Note-to-self: vähäinenkin rutiini tuo varmuutta. En ole kovin monella tunnilla vielä käynyt ratsastuskoulussa, mutta joko käydyt tunnit tai se että olen nyt pienen ajan sisällä hypännyt huomattavasti useammin kuin ennen (tai molemmat yhdessä) tekivät sen, että tänään kotikentällä Penan kanssa puomi- ja kavalettisulkeiset eivät saaneet minua jäätymään.

Treenistä ei jäänyt mitään kovin mullistavaa kerrottavaa jälkipolville, poni oli vähän hämmentynyt pitkän tauon jälkeen ja minustakin tuntui kummalta ratsastaa taas noin lyhyellä otuksella, mutta luulen että tässä oli ihan hyvä kaudenavaus esteiden osalta. Minulla oli ratsastuskoulutunnilta apinoitu linja, puomi-kavaletti-puomi in and out -väleillä ja siitä kahden laukka-askeleen päässä vielä yksi kavaletti. Alkuun raviverryttelin ihan vain kahdella ravipuomilla ympyrällä.

Se oli kuitenkin aiempiin hyppy- ja puomikertoihimme erilaista, että nyt minulla oli selvät sävelet siitä miten halusin Penan kulkevan. Jännittäminen on aiemmin tehnyt minusta matkustajan ja olen mennyt kohti tehtäviä sellaisella herran haltuun -asenteella. Nyt otin kerran jopa aika napakasti Penan seis kun se yritti kiikuttaa minut miljoonaa linjaan sisään, ja toisaalta omalla ponilla uskalsin laukata tehtävien välillä jos en nyt vieläkään ihan kunnolla eteen, niin ainakin paljon enemmän eteen kuin ennen.

Osansa on varmasti talven sileäntreeneilläkin. Sitähän tässä on tahkottu syksystä asti - haluan että Pena on avuilla koko ajan. Esteillä sen ei tarvitse kulkea muodossa mutta se ei silti voi roiskia tehtäviä miten tykkää ja juosta avuiltani pois. Olen aiemminkin kertonut että Pena ei tirintaria välitä jos puomeista säleet lentää, joten sille on ihan sama vaikka tuollaiset tarkkuutta ja kontrollia vaativat harjoitukset kolistelee läpi vähän sinnepäin. Muutamasta hutiloinnista ja ryntäämisestä sisuuntuneena otin sen yhden merkittävän pysähdyksen, siinäkin puomit lenteli ennen kuin oltiin oikeasti seis. Sen jälkeen Pena oli hämmentynyt, ylivarovainen ja suoritti linjan seuraavan kerran ravilla. Ihan ok, ainakaan se ei rynnännyt pidätteitä päin. Ja sitten saatiin kaksi toistoa laukassa, jolloin tunsin laukka-askeleiden rytmin, etujalat nousi nopeasti maasta ja laukka oli voimakasta ja säädeltävää. Hienoa! Palkinnoksi mentiin reipasta laukkaa löysällä ohjalla pari kierrosta ja sitten loppuhölkän kautta käyntiin.

Hyvä siitä vielä tulee! Vaan äkkiä sitä tottuu hyvään - kaipasin kovasti estesatulaa... Jos vain ikinä talous antaa myöden, haluaisin ainakin vuokrata Penalle kesäksi estesatulan niin helpottuisi tuo hyppääminen.