Olen kärvistellyt kolme pitkää väliviikkoa edellisestä estetunnista ratsastuskoulussa mutta tänään taas pääsin! Ratsuna sama kaveri kuin edellisellä kerralla, kilometrikaulainen Konsta, johon saatoin ehkä löytää hiukan nopeammin säätöjä tänään. Nyt meitä oli tunnilla viisi ratsukkoa, vaan ihan mukavasti päästiin silti tekemään hyppyjä. Tehtävinä oli kavaletti-puomi-kavaletti -innarilinja, kavaletti - lankkupysty -linja kahdella laukalla, ja kavaletti-puomi-kavaletti -innari josta kaksi laukkaa toiselle lankkupystylle, ja lopuksi nämä kaikki kolme tehtävää ratana.
Konsta oli tällä kertaa jo aiemmalla tunnilla, ja vaikka se näennäisesti liikkuikin itse eteenpäin, niin tuntui edelliskertaa vaikeammalta löytää riittävän etenevä laukka. Ehkä se oli vähän väsynyt tai sitten minä vain taas aivan liian arka ratsastamaan. Millä saisi naputettua kontrollifriikin päähän sen että kaarteissa esteiden välissä saa ja pitää ratsastaa eteen, jotta voi sitten odottaa kohti estettä? Kavaletti-innarilinja oli hyvä harjoitus minulle, siinä ikään kuin joutui sellaiseen putkeen tai imuun, jossa rytmi tuli itsestään enkä ehtinyt säätää ja peruuttaa niin paljon esteväleissä. Minua vaivaa käänteinen vauhtisokeus, tuntuu että menen jo ihan hurjan kovaa laukkaa vaikka oikeasti ei edetä mihinkään. Erotan kyllä hyvän rytmin hypyissä kun sellainen sattuu kohdalle, mutta rohkeus tuoda hevonen tehtävään sisään riittävän isossa laukassa vielä puuttuu.
Ehkä opin vielä. Kivaa kuitenkin oli taas, ja nyt pitäisi päästä kahtena seuraavanakin tiistaina tunnille. Ratsastamisen ilon lisäksi olen iloinen siitä että pääsen harrastamaan jonnekin muuallekin kuin omalle tontille. Kun on tehnyt töitä kotona monta vuotta, ja koko ajan harrastanut kotona, ja nyt vielä viettänyt reilun vuoden lapsen kanssa tosi tiiviisti kotona, niin on aivan uskomatonta luksusta lähteä jonnekin pois. Olla poissa ja ajatella omia juttuja ja tehdä sitä mikä tuntuu mielekkäältä. Yhteen ratsastustuntikeikkaan menee minulta liki kolme tuntia aikaa, ja ne kolme omaa tuntia tuntuvat tulevan todella tarpeeseen. Enkä niiden aikana uhraa ajatustakaan sille, miten kotona pärjätään!
Kuulostaa mukavalle! Irtiotto arjesta on joskus mahtavaa!
VastaaPoistaMinulla tilanne on toinen, kun hevonen ei asu kotona, joten se on minulle se irtiotti normaalikuvioista. Se paikka, jossa saan olla ihan oma itseni, tehdä omia juttujani, joista nautin.
Ja kyllä - pää meinasi hajota hevosettomana, kun en keksinyt mitään yhtä hyvää arjesta irroittajaa, jossa saisi ajatukset pois kaikesta muusta. :)
Pitikin kirjoittaa tuohon että useimmille se tallille meno on irtiotto arjesta. En ihan hevillä vaihtaisi pois sitä että saan pitää hevoseni kotona, mutta kun sekä työ, harrastus että vapaa-aikakin on aina samalla tontilla niin arjesta irtautumisen kokemus jää toisinaan melkoisen laimeaksi. Onneksi voi käydä irtaantumassa arjesta jonkun toisen hevosella :)
PoistaYmmärrän varsin hyvin että ilman omaa hevosta oli hankalaa! Oman hevosen kanssa harrastaminen on niin aikaavievää hommaa, että hevosen jäljiltä jää melkoisen iso aukko täytettäväksi. Aika lailla saisi zumbata salilla ennen kuin se aukko täyttyisi!