Rakkoni paranevat. Eilinen oli vielä irvistelyä kyykätessä ja oikeastaan ihan missä vaan, huonoa oli olla ilman housuja ja housujen kanssa, polvitaipeiden iho ei halunnut kestää kertakaikkiaan mitään. Tänään oli jo niin hyvä meno että uskalsin laastaroida taipeeni, vetää ratsastushousut jalkaan ja ottaa uusintamatsin saappaiden kanssa (uusilla kantakiiloilla, toki).
Koulutreeniin en vielä tohtinut, joten lähdettiin radalle. Oli tosi kova tuuli ja laitoin Penalle varuiksi korvahupun. Se näyttää ihan naurettavalta pienten arabinkorviensa kanssa full-koon hupussa, korvankärkiin jää viiden sentin tyhjät pussukat jotka lepattavat tuulessa, enkä tiedä onko pipolla mitään muuta kuin lumevaikutus. Joka tapauksessa, alun jännittämisen ja sätkyilyn jälkeen Pena toimi tosi tosi kivasti! Radalla liikkumista helpottaa nyt se, että kaikki meidän 15 hevosta laiduntavat radan keskellä tai läheisyydessä, joten aina on jossain joku näköpiirissä. Ja tällä kertaa takakaarrekaan ei ollut millään muotoa paha, siellä laiduntaa neljän ruunan porukka joka ei pelkää mitään, syö ja tuijottaa vaan. Minä itse käänsin muutaman kerran Penan pois ennen kaarretta, kun ajattelin että se jännittyy naapurin ladossa meneillään olleesta polttopuukuorman teosta (ladon isot ovet auki ja kopinoita ja liikahduksia), mutta mitä vielä, Pena lähinnä pyrki sinne kaarteeseen joten annoin sen sitten mennä. Eikä mitään. Jäi taas tosi hyvä mieli!
Huomenna on kengitys, laitetaan eteen vähän kevyempää kenkää jos sillä olisi vaikutusta takomiseen ja kompasteluun. Ja ilmoittauduin kisoihin viikon päästä tiistaina, luokkana helppo C:1. Ja satula-auto vahvisti tulevansa sunnuntaina, joten asiat näyttäisivät olevan ihan mallillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti