sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kiva näyttelyreissu KUNNES

Tänään oli erilainen reissupäivä kun suunnattiin naapurikylään shownäyttelyyn Penan ja uskollisen pikkuponiseuralaisen kanssa. 

Eilen pesin ja puunasin Penan hienoksi ja tänä aamuna letitin sen. Lopputulos oli taas ihan ok, toki sykeröistä tulisi siistimmät jos harja olisi nypitty (eikä siinä olisi pyöreitä joka suuntaan) ja jos sykeröt vielä viitsisi ommella, mutta ei nämä meidän kinkerit ole niin virallisia että ihan niin paljon näkisin vaivaa. 

Kotona lastaus meinasi olla hieman hankalaa, samat ongelmat kuin aina ennenkin: Pena vetää itsensä aivan vinoon sillalle eikä sitten "pääse" omaan osastoonsa, alkaa vängätä päätään joka suuntaan ja kun kohdistan painetta niskaan, se heittää pään ylös, kimpoaa pystyyn ja peruuttaa pois. Tarvitaan vain rutiinia, pelosta ei ole kyse, Penaa ei vain huvita. Sitten kun se päättää laittaa takajalatkin sillalle, se tulee ilman mutinoita perille saakka ja seisoo kopissa sisällä ihan nätisti riuhtomatta tai hermoilematta niin kauan, että luukut saadaan kiinni ja matka alkaa. 

Perille kuitenkin päästiin ihan hyvässä aikataulussa, purettiin hevoset ulos ja siirryttiin verryttelykentälle ihmettelemään menoa. Pena oli melko pörheänä mutta kuitenkin hyvin kuulolla. Tepasteltiin aika kauan ja otin välillä myös ravipyrähdyksiä, lähinnä testatakseni että meillä on myös jarrut... Kovaa saa juosta noinkin pienen eläimen rinnalla jotta sen raviliikkeisiin tulee edes vähän ilmaa! Raskaalla pohjalla tuli aika äkkiä esittäjälle hiki. 

Päivä oli tosi tuulinen ja välillä kenttienlaidoilla lensi kevyet puutarhatuolit ja puomit tipahteli kannattimiltaan. Penaa jännitti myös tuulessa paukkuvat muovinauha-aidat sekä pellon puolella olevat pyöröpaalit, joista heilui muoviset "hännät" tuulen mukana. Se ei kuitenkaan saanut mitään täydellistä pershepulia missään vaiheessa, vaikka toki säikkyikin ja pyrähteli sen vuoksi välillä aika isosti. Sain sen aina nopeasti takaisin kuulolle, enkä joutunut kuin muutaman kerran muistuttamaan, että pelästyessäkään ei sovi rynnätä minua kohti. 


Tässä rentona (kaikki kuvat on ottanut Annika P., kiitos!)

Välillä aurinkokin pilkisti
Odottelun jälkeen oli sitten meidän kehävuoro. Shownäyttelyssä jokainen hevonen arvosteltiin yksin, samoin kuin virallisissa näyttelyissä. Kaikki epäkelvot yksilöt eli ruunat oli omassa luokassaan, muut luokat oli varsojen, ponien, suomenhevosten ja muiden hevosrotujen tammoille ja oreille. Arvosteluvuorolla esitettiin ensin kolmiolla käyntiliikkeet, sitten pienen pysähdyksen jälkeen raviliikkeet, ja sen jälkeen meiltä vielä haluttiin uudestaan käyntikierros. Tämän jälkeen seistiin arvosteltavana.

Minuuko ne kaikki katsoo?

Tärkeänä


Penan kuponki pisteineen näytti tältä:

Tyyppi: rotutyypillinen. 8
Runko: vahva pyöreä sopusuhtainen runko, pitkä laskeva lautanen, hieman lyhyt kaula, kaunis pää. 8
Jalat: hentoluiset, ej hajavarpaiset, tj hieman haja-asentoiset. 7
Käyntiliikkeet: edestä ahtaanlaiset, takaa epävakaa kinner, riittävä yliastunta. 7
Raviliikkeet: irtonaiset, suorat, tahdikkaat. 8
Yht. 38 p, II-palkinto (kaavakkeessa ja tuloslistassa tosin oli laskuvirhe ja yhteispisteiksi oli ilmoitettu 37 p, mutta en sitten mennyt enää korjaamaan kun eipä se palkinnon laatuun olisi vaikuttanut kuitenkaan)


Ruusukkeen vastaanotto
Minua huvitti kun arvostelussa tuomarisetä katsoi ja katsoi Penan jalkoja ja pyysi liikuttamaan sitä eteen ja taakse, "kun ne näyttää siltä että ne osoittaa mihin sattuu". Vekslasin hevosta siinä sitten sedän ohjeiden mukaan kunnes lopulta hän ikään kuin pahoitellen totesi, että kyllä ne nyt vaan on hajallaan vaikka kuinka asettelisi... Teki mieleni sanoa ettei tarvitse pahoitella, tiedän varsin hyvin että yksi jalka näyttää itään ja toinen länteen.

Lopuksi käveltiin vielä koko ruunaluokka kierros kehässä parhaan ruunan valinnan ajan, mutta ei osunut tämä titteli meidän kohdalle. Sitten olikin kemut ohi ja aika pakata ponit taas kyytiin. Nyt sujui lastaus paljon helpommin ja Pena oli muutamassa minuutissa autossa.

Jotta ei totuus unohdu niin laitetaan tällainenkin kuva jossa ei ole pörheydestä tietoakaan, omistajaa sen sijaan naurattaa

Kotimatka ei sitten mennyt ihan oppikirjan mukaan. Pysähdyttiin tankkaamaan ja katsottiin, että onpas traikun toinen rengas löysän näköinen, ei se ollut sitä vielä lähtiessä. Jatkettiin kuitenkin tankkauksen jälkeen matkaa. Päästiin muutama kilometri kun 80 km/h rajoitusalueella se kirottu rengas sitten puhkesi. Onneksi, onneksi kyttäsin sitä pelkääjänpaikalla peruutuspeilistä juuri sillä hetkellä ja ehdin heti huutaa kuskille että jarruta jarruta se rengas puhkesi. Kuski kun luuli että auto hajosi (sitäkin meille on hevosreissussa käynyt...) kun kävi niin epävakaaksi ajaa. Muutamassa kymmenessä metrissä saatiin yhdistelmä pysähdyksiin tienposkeen ja alettiin miettiä, että mitäs nyt. Puhjennut rengas oli penkanpuoleinen, ja sillä puolen tietysti matkusti painavampi Pena.

Hevosten purkaminen kopista ei tullut kyseeseen, autoja viuhtoi ohi kahdeksaakymppiä tasaisena nauhana, ja Penan lastausepävarmuus vielä kaupan päälle, ei kiitos. Auton tunkissa ei riittäisi nostovoima eikä autolla voinut ajaa metriäkään ettei mene koko vanne soikeaksi. Onneksi oltiin tutulla paikkakunnalla ja saatiin soitettua kuskin isä paikalle. Hän tuli rekkatunkin kanssa ja niin sitten nostettiin koko traileri hevosineen kaikkineen tunkin varaan toiselta puolen, irrotettiin rikkoutunut rengas ja kiinnitettiin vararengas, jossa onneksemme oli riittävästi ilmaa. Ja matka jatkui.

Ei tiedetä, mikä renkaan rikkoi - ilmeisesti sisäkumi oli jostain syystä rikkoutunut, sillä päältäpäin renkaassa ei ollut reikää ja kulutuspintaakin siinä oli runsaasti. Ei voi muuta kuin kiittää onneaan, että ei käynyt pahempaa vahinkoa ja saatiin yhdistelmä pysähtymään nopeasti ja turvallisesti. Ja kehut ansaitsee myös Pena, ei vain asiallisesta näyttelykäytöksestään vaan myös siitä, että se malttoi seistä kopissa suuremmin protestoimatta vaikka sai aika rynkytyksen renkaan hajotessa, tunkkia soviteltaessa, nostettaessa ja laskettaessa, ja muuten vaan joutuessaan kuuntelemaan ylimääräistä rutinaa ja kopinaa kopin ulkopuolelta. Kotiin päästyään se tosin juoksi häntä suorana tarhaansa, oli vissiin ihan tyytyväinen kotiinpaluustaan sekin.

2 kommenttia:

  1. Kauhea tilanne, onneksi mitään ei sattunut! Pena näyttää komealta kuvissa ja aika kivat arvostelut tuli :)

    VastaaPoista
  2. Pena kiittää! Aikamoiset tykytykset tuli jälkeenpäin kun aloin miettiä, miten olisi voinut mennä koko koppi nurin ojaan jos ei olisi ollut onnea matkassa...

    VastaaPoista