En syö!

Psyllium kelpasi vajaat kaksi viikkoa, nyt on tullut stoppi. Iltavelli hyytyy yön aikana kuppiin niin että sen saa laattana nostaa sieltä aamulla pois (se on ihan uskomatonta tavaraa, varmaan samanlaista tulisi jos hyydyttäisi sadalla liivatelehdellä viherpellettimössöä leikattavaan muotoon). Kolme viikkoa pitäisi syödä mutta ei toivoakaan että sinne asti päästäisiin.

Toinen "en syö" alkaa nimittäin olla heinä. Ihan oma tuttu turvallinen esikuivattu säilöheinä. Pena laumoineen on ollut nyt kolmena-neljänä viime päivänä joitain tunteja laitumella totuttautumassa vihreään, ja tuollahan ne pirulaiset seisovat jonossa portilla nytkin, että taas tarttis päästä. Aamuheiniä on vähän levitelty sinne tänne, mutta kukaan kolmikosta ei syö kunnolla. Vanha Immu on ollut tällainen jo vuosia, ei se viitsi heinää syödä keväisin kun se varsin hyvin tietää että tarjolla on parempaakin, ihanaa vihreää ja tuoretta. Ilmeisesti se on nyt opettanut kärkkymisen jalon taidon nuoremmilleenkin. Laidunruoho on parasta eikä sen kanssa kilpaile mikään.

Huomenna onni ja autuus sitten koittaa, nimittäin laidunkausi alkaa meidän tilalla. Penan lauma hieman muuttuu, yksi tulee lisää ja yksi lähtee pois hiukan myöhemmin. Katsotaan kuinka pojat asettuvat. Penan kanssa ei ole ongelmia, vanha hapannaama Immu sen sijaan saattaa olla sitä mieltä ettei hänen ja Penan symbioosiin parane kenenkään vieraan yrittää.

Tarkoitukseni on laiduntaa Penaa pääasiassa ympäri vuorokauden koko kauden läpi, mutta todennäköistä on että joitain huilipäiviä tai -öitä tulee kuitenkin vietettyä myös tallissa. Olen sitä mieltä, että vapaa laidunnus on parasta mitä hevoselle voi tarjota, kuitenkin sen oman jaksamisen rajoissa. Osa hevosista ei lepää laitumella kunnolla ja ne tulevat mielellään talliin ihan vain nukkumaankin. Sen sijaan olen tarkkaillut, että sade tai "huono ilma" ei niinkään tunnu olevan ongelma kesäaikaan. Laidunkatoksia ei käytetä sateensuojana vaan varjona ja turvana ötököiltä. Koen myös, että varmin tapa saada laitumella lihoava, itsensä äärimittoihin ahmiva hevonen on rajoittaa sen laidunnusta rankasti. Toki minunkin hevoseni laitumella lihoavat, mutta järjetön massakausi on mielestäni melko lyhyt, kunhan laitumella olosta tulee arkea. Suuret laitumet ja liikkuva lauma ovat tietenkin hyvinvoinnin perusteita myös, siellä hevonen elää niin kuin hevosen kuuluukin - liikkuu ja syö hiljaksiin sen 16 h vuorokaudesta, ja lopun ajan lepää ja seurustelee laumansa kanssa.

Viime kesältä

Liikkuminen meillä jatkuu toivottavasti ahkerasti, koitetaan silläkin sitten pitää vyötärönympärystä kurissa. Oma satula luistaa ikävästi lavoille, eilen taas manasin sitä kun kävin iltaratsastelulla radalla. Penalla riitti virtaa ja se oli ällistyttävän rohkea ja omatoiminen ohittaessaan paikkaa vaihtanutta laidunkatosta! Katos on vanhassa paikassaan ollut ihan hirveä järkytys joka kierroksella. Nyt kun purin katoksen ja rakensin sen hiukan isompana uudelleen laitumen vastakkaiselle syrjälle, se ei ollutkaan niin pelottava kuin mihin olin varautunut. Mainiota.

Yhdet kisat olisi kiikarissa kesäkuun alussa, mutta riippuu aika paljon satulatilanteesta, voidaanko osallistua.