Tänään sitten ajelin Espooseen Hipposportiin sovittamaan saappaita. Olin ehtinyt perehtyä nahkasaappaiden kokotaulukoihin siinä määrin, että totesin minun olevan varminta mennä suoraan liikkeeseen jossa valikoima ei ihan heti lopu (mainostavat että heillä on 300 paria saappaita varastossa, huh!). Edullisemmissa saapasmerkeissä koot näytti menevän niin, että lyhyille ja paksuille on omansa ja pitkille ja laihoille omansa. En ole kovin pitkä, mutta minulla on ratsastajan pohkeet, jotka siis ovat ehkä pohkeeni pituuteen nähden leveät, mutta eivät sitten kuitenkaan niin leveät, että täyttäisivät kaikkien saapasmerkkien wide-vartta. Ja kun tähän yhdistetään se että kengänkokoni on mallia kanootti eli naisellinen 41, niin en voinut ajatellakaan että ostaisin saappaat sovittamatta.
Tähän asti ole ratsastellut käytettynä ostetuissa Mountain Horsen saappailla, jotka ovat olleet varrestaan vähän tökerön lyhyet mutta talviaikaan kalsareiden + pitkävartisten villasukkien kanssa ihan kivat jalassa. Nyt kun jalkaan ei enää laitakaan muuta kuin ratsastushousun ja ohuen sukan, huomasin että vanhat saappaat pyörivät jaloissani. Vanhat saavat jäädä odottamaan ensi talven villasukkakelejä, minä hankin itselleni ensimmäiset kunnolliset nahkaiset ratsastussaappaat!
Ajattelin että sovittamisessa menisi tuntitolkulla, ja ohjeistin kaveriksi lähtenyttä miestäni menemään autoon jos kyllästyy. Myyjä katsoi jalkojani, kysyi lestin koon, käski vaihtaa ratsastushousut ylle ja kipaisi varastoon. Sieltä minulle tuotiin Soubirac Arena -saappaat, jotka taiteilin pitkän kenkälusikan ja myyjän vetoketjunvedon avulla jalkaani ja totesin, että otan nämä. En ole ikinä selvinnyt kenkäostoksista näin helpolla!
Saappaat ovat tuollaiset siistit perussaappaat, melko ohutta nahkaa ja nyörit nilkassa, vetoketju takana. Yksinkertaiset ja kauniit, ja hintaluokaltaan minun kassaani sopivat, 350 e.
Samalta reissulta ostin saapastuet ja hetken seikkailtuani myös hiussolki-hiusverkko -yhdistelmän, JOS taas joskus päästäisiin kisoihin niin saisi tukan siististi kiinni. Jotain myös unohtui ostaa, nimittäin nahkaiset kannusremmit. Kun on hienot uudet saappaat niin ei ehkä voi laittaa niihin rispaantuneita nylonisia kannusremmejä...
 |
| Saapastuet |
 |
| Hiussolki verkolla |
Kotona jatkoin sovittelupuuhia ja myyjän ohjeesta vetelin kynttilästä talia saappaiden vetoketjuun, jotta se alkaisi luistaa paremmin. Mitkään kävelykengät ei nuo kyllä ole, vaikka eivät taida olla lähimainkaan niin tönköt kuin ihan oikeat kouluratsastussaappaat. Kyykkyyn pääsemistä en silti kokeile ensimmäiseen puoleen vuoteen nuo jalassa.
 |
| Saappaat ja sovitusassistentit |
 |
| Assistentti pyyhkii naamansa jalkaani |
 |
| Hyvät ne on, mama! |
Toi sun komia tummempi koira ois voinu olla useemmassa kuvassa ;)
VastaaPoistaMulle taas kävi tossa joku aika sitten niin, että mennessäni ostamaan uusia kannusremmejä mukaan tarttui uudet saappaat... Tuli kohtuu kalliit remmit :)
VastaaPoistaEnni, Igor piti komentaa pois koska en halunnut vesikuolaa uusiin saappaisiini! Igor juo niin että se imaisee puolikkaan vesikipollisen poskiinsa ja kulkee sitten ympäriinsä jojot + vedet suupielistä roikkuen. Viehättävää. Voisin kyllä joskus tehdä koirista kokonaisen postauksen, eikös aika usein hevosihmiset ole myös koiraihmisiä...?
VastaaPoistaAnulla on käynyt kalliiksi ostosreissu! Muistitko sitten kuitenkin saapastohinassa ostaa ne remmit joita haitkin :)