I love my pony part 1000

Laidunkausi hurahti käyntiin maanantaina. Tarkoitukseni on ollut ottaa kuvia, mutta en ole ehtinyt missään välissä kunnolla. Pyh ja pah sanon, että laiduntaminen muka vähentää tallinomistajan työmäärää. Päinvastoin, meillä kasvoi pääluku neljällä hevosella ja osa on edelleen yöt sisällä ja osa laiduntaa yötä päivää ja yks tarvii sitä ja toinen toista, kävelymatkat laitumille on huomattavasti pidemmät kuin tarhoille ja siinähän ne päivät äkkiä venahtavat kaksitoistatuntisiksi kun humppaa tuolla menemään pitkin tiluksia milloin minkäkin saavin/vadin/loimen/kanisterin/voiteen kanssa ja koittaa siinä sivussa valvoa uudistuneita laumoja, että kaikilla on kaikki hyvin. No mutta se siitä, kyllä tähänkin taas tottuu, työt ei näissä hommissa lopu kesken.

Ensimmäinen laidunaamu, vielä ei ollut lauman uusi junnuvahvistus saapunut

Maanantaina meillä oli myös puomitunti, jolloin hiki lensi niin kuskilta kuin hevoseltakin. Ajattelin, että kohta on pakko parkaista etten pysty enää, kun aina tuli vaan käsky tulla "kerran vielä". Harjoiteltiin ravissa ja laukassa temponsäätelyä puomien avulla, eli esim. ympyrällä oli puomeja sillä lailla että yhteen sarjaan piti tulla hitaasti ja aktiivisesti, ja sen jälkeen heti lisätä tempoa ja askelpituutta ja tulla seuraavaan sarjaan isosti sujuen. Tai päinvastoin. Mentiin laukkaakin niin paljon että loppuajasta oli pakko nousta kevyeeseen istuntaan koska olin melko varma että kuukahdan kyydistä jos vielä joudun istumaan satulassa kunnolla. Pena oli hienosti vaikka oli taas joka näköistä oheisohjelmaa pihassa, trailerista puhelinyhtiön miehiin.

Pena on siis laiduntanut yötä päivää maanantaista asti. Olen ollut tosi iloinen siitä, että se on tuonut joka kerta laumansa minun luokseni kun olen jostain syystä niitä huudellut. Toki minulla on ollut mieluisaa asiaakin, ruuanjakoa tai tänä aamuna sisällehakua, kun sadetta oli jatkunut liki vuorokauden ja otin lauman päiväksi sisälle nukkumaan. Loimitettuna ne olivat yön olleet joten sikäli niillä ei ollut hätää, kuivia ja lämpimiä kaikki, mutta kun porukassa on myös Immu 24 v., haluan että se saa kunnolla levätä välillä. Ja oli Penakin väsynyt, se söi hetken karsinassa heinää ja meni sitten pitkäkseen, ja nukkui makuullaan yli kaksi tuntia. Ei haitannut vaikka tallia siivottiin samalla ja kolisteltiin kaikenlaista muutenkin.

Iltapäivällä sade alkoi ohentua ja ajattelin mennä ratsastamaan ennen kuin päästän lauman takaisin laitumelle. Penakin oli virkistynyt ja tuli mielellään käytävälle hoidettavaksi. Hautasin kuitenkin ratsastushaaveet pian, sillä Penalla oli aika reippaasti turvottava haava oikeassa etusessa, polven ja kainalon puolivälissä jalan sisäsyrjällä. Haava ympäryksineen oli arka kun putsasin sitä ja tein siihen betadinehauteen. Haude sai olla paikallaan sen aikaa kun raivasin tieni tiiviin savikerroksen läpi kohti Penan nahkaa - miten se voikin olla niin likainen, vaikka sillä oli ollut loimikin päällä? Tosin myös loimi sai aamulla pesukäsittelyn sillä se muistutti savista panssaria enemmän kuin ohutta sadeloimea.

Haava on sillä lailla nurjassa paikassa, että epäilin ettei hauteeni pysyisi paikallaan liikkeessä. Haava itsessään ei ratsastamista olisi estänyt, mutta en voisi haavaa sitoa laitumelle ettei kääreet sitten tipahda jalassa alaspäin ja aiheuta paniikkia. Kuitenkin olisi tarpeen pitää haudetta haavan päällä jonkun aikaa jotta siitä olisi jokin hyöty, mutta ratsastaessa en näkisi, mitä sidokselle tapahtuu. Päädyin sitten kokeilemaan jotain uutta - ohjasajoa ja/tai juoksutusta kahdella ohjalla. Maastakäsin näkisin koko ajan kääreeni ja saisin napattua sen pois jos ja kun se alkaisi valua.

Otsikon syy on siinä, miten kivasti Pena käyttäytyi. Olen ohjasajanut sitä muistaakseni kerran, eikä sitä ole siihen koskaan mitenkään opetettu. Laitoin juoksutusvyön ja valitsin ohjille aika matalalla kyljissä olevat renkaat kannattimiksi, ja siitä sitten vain ihmettelemään. Minä en varsinaisesti tiedä, mitä minun pitäisi tehdä enkä nytkään ollut tehnyt tarkkaa suunnitelmaa, kunhan katsoin mitä tapahtuu. Ja kaikki meni tosi kivasti! Sain Penan aika mukavasti pyöristymään käynnin aikana. Maasta käsin huomasin, että vasen kierros on Penalle hankalampi myös ilman ratsastajaa - nyt on taas jonkun aikaa ollut ratsastaen sellaista ilmassa, että oikeaan sujuu mutta vasen on vaikea. Kokeiltiin ympyrällä raviakin, jotain kai ohjasajon ja kahden ohjan juoksutuksen väliltä. Eteenpäinpyrkimys meinasin hetkittäin hävitä kun tein ohjilla jotain, mutta kun otin ajopiiskan käteeni niin totesin että liikkuvia osia alkaa olla minulle liikaa. Lopuksi kokeilin vielä käynnissä kokoamista ja lisäämistä ja muutaman väistön urallepäin, ja jummi! Jäi ihan hirmu hyvä mieli tästä liikutuskerrasta, Pena oli hyväntuulinen ja yritteliäs ja se suhtautui näihin kokeiluihini todella malttavaisena ja positiivisena. Se on Penan kaltaiselle äkkinäiselle hevoselle aika paljon.

Haavan turvotus laski reilusti liikutuksen aikana ja niin kuin arvasin, kääreeni valahti alaspäin polven päälle. Sain sen sieltä turvallisesti pois ja putsasin haavan vielä ennen kuin pojat pääsivät takaisin syömään vihreää.