Se on minun polvitaipeeni uusissa saappaissa ratsastetun valmennuksen jälkeen. Itku meinasi päästä suihkussa kun kirvelsi niin, ja laina-Kiefferin jäljiltä ei ollut paljoa vaille etteikö -anteeksi nyt vaan- toosani olisi ollut samassa kuosissa. Siitä ei tule kuvaa, lupaan sen.
Liikun kuin rampa ankka, eikä hevoseni taida voida sen paremmin. Ei todellakaan oltu hohdokkaita tänään, Penan sään seutu on turvoksisissa oman satulan jäljiltä ja kaikki liikkuminen on taas lähtökohtaisesti jännittynyttä. Laina-Kieffer pysyy paikallaan mutta jokin siinä on ettei Pena viihdy siinä, ja ratsastaminen menee kipittämiseen ja kiemurtamiseen. Laukassa tilanne on merkittävästi parempi, ravi sen sijaan... noh, ei takerruta siihen. Olen toiveikas että viikon päästä tilanne helpottuu kun satula-auto saapuu.
Omaan surkeuteeni sen sijaan saattaisin kaivata pari lohduttavaa sanaa siitä, että saappaat kyllä muokkautuvat ja pehmiävät ja ovat vielä jonain päivänä aivan ihanat, kuin päälleni valetut. Tai vaikka pari näppärää käytännönvinkkiä, mitä teen siihen asti...
Jos noi saappaat hinkaa tuolta polvitaipeesta noin, kehottaisin hommaamaan sellaiset kantakiilat, millä saat oman kannan hieman ylemmäs ja saappaan reuna ei enää yllä ihan taipeeseen asti!
VastaaPoistaSamaa ehdotan kuin Anu, hanki kantakiilat. Ja kyllä niistä saappaista pian tulee pehmeät ja juuri sun jalkaan sopivat :) Muistan kyllä itekin kun ostin uudet saappaat, polvitaipeet oli kauheassa kunnossa muutaman viikon ja SATTUI.
VastaaPoistaKas tässä harrastus jossa intiimi- ja muutkin alueet saavat kyytiä. :D
VastaaPoistaKantakiilat! Saakohan sellaisia tavallisesta kenkäkaupasta tai vaikka Prismasta? Rampa ankka kiittää!
VastaaPoistaJa musta tarttis rohkeasti puhua myös siitä, miten ratsastajanaisten alakerta voi. Eiköhän jokainen tiedä jonkun virhearvion seurauksena, miltä tuntuu privaattialueen hiertymät.
Omat kantakiilat sain liikkeestä josta ostin saappaat, mutta luulis että niitä saa ihan normikaupoistakin.
VastaaPoistaEläinlääkärikaverini Emmin (esiintynyt myös blogissani) kanssa joskus asiasta keskusteltiin. Silloin totesin että itselläni on asiat vielä kun hiertymiä "down there" kertyy ihan jokunen vuodessa. Kaveri kun on ratsastanut koko pienen ikänsä ja aina välillä kuukausitolkulla ilman satulaa sopivan penkin puuttuessa, avautui ettei hänen hanurinsa ole enää millään tavalla kaunista katseltavaa. Olen myös itse havainnut että alakerran iholla on taipumusta hankautumista parannuttuaan tummentua, niin että jälki on jotakuinkin ikuinen. En sitten tiedä onko edellinen ihan henkilökohtainen ominaisuus?
VastaaPoistaPennejä taivaasta -kirjassa oli vallankumouksellisesti ihan kokonainen kappale aiheesta ratsastukseen sopivat alusvaatteet. Pakkohan tähän on jotain niksejä olla. Kyllähän jotkut treenaavat niitä kisahevosiaan tuolla euroopan mailla 8h päivässä.
Mäkin ilahduin kun luin Pennejä taivaasta, siinä on muutenkin ihanan kursailematon ote moneen asiaan.
VastaaPoistaJonkun blogista olen lukenut hiertymäasiaa, oliskohan se ollut Ruuhkavuosiratsastaja kun niistä kirjoitti? Toisilla hiertymät tulevat sinne etupuolelle ja toisille takapuolelle kannikoiden väliin. Minä olen ennen kuulunut tähän kannikkasakkiin, mutta tämä lainasatula on sen verran kova ja pitkällä etukaarella varustettu että häpyluu on löydetty ihan uudella tavalla. Auts.
Mutta kylläpä sitä aika nopeasti, näin jos ihan alusvaatevalinnoista puhutaan, löytää omasta kaapistaan, yrityksen ja erheen kautta tosin, ne alkkarit jotka mieluiten jalkaansa kiskoo kun ratsaille on menossa. Kolmen tunnin maastoreissun opettamana mm. kaikki pitsireunainen on ehdoton NOT :D
VastaaPoistaJa olen huomannut saman, että satulallakin on väliä. Ratsastuskouluaikoina muistan suurimman kauhuni olleen eräs pv-ruuna. Sen lisäksi, että se oli aivan jatkuvasti poljettavaa mallia, niin sillä oli maailman suurimman ja hirveimmän etukaaren omaava satula. Hrr. Vieläkin puistattaa.