Kolmas psyllium-päivä menossa. Olen kokeillut kaikkea mahdollista, jotta saisin psylliumin ja erityisesti magnesiumsulfaatin alas - rehuhuoneessa on kokonainen kotikeittiö erilaisia tarvikkeita ja makuaineita. Ja jotta murhe ei loppuisi Penaan, meillä on myös yksi asiakashevonen samassa jamassa, suoli piukkana hiekkaa, ja eilen iltayöstä toinen asiakashevonen sai ähkyn ja sitä hoidettiin pikkutunneille saakka. Valvottu siis on.
Tällä hetkellä tärkeitä asioita ovat vedenjuominen, puurojen turvottelu ja sekoittaminen sekä paskan kyttääminen ja jokaisesta ulostulevasta pallerosta iloitseminen.
Psylliumina meillä on Eclipsen kokonainen siemen. Kuorijauhettakin kokeiltiin, mutta se turpoaa niin järkyttäväksi tapettiliisteriksi ettei hevoset suostuneet syömään sitä. Koitin kaiken: pellavarouhevellin, melassileikkeen, porkkanaraasteen, omenamehun, leivänmurustelun, löysä puuro kiinteä puuro ja kaikki mahdolliset välimuodot. Ei maistu.
Lopulta toimivaksi psylliuminsyöttökonstiksi osoittautui viherpelletti + pellavarouhe. Molemmista turvotetaan kuumaan veteen todella löysä velli. Sekoitetaan reilu litra molempia laatuja turvotettuna sekaisin keskenään. Lisätään psylliumit kuivana, ruokalusikallinen merisuolaa, sekoitetaan nopeasti ja tarjoillaan heti. Tämä maistuu niin että kuppi kiiltää, sitten jää vielä murheeksi riittävästä vedensaannista huolehtiminen. Mutta kokonainen siemenpsyllium ei turpoa niin mahdottomasti kuin tuo kuorijauhe, eikä tätä ohjeistettu erikseen turvottamaan, siksi uskallan toimia näin. Ja pidän huolen että tuo viherpelletti-pellavavelli on todella vetistä velliä, jolloin hevonen varmasti saa nestettä. Suolan lisääminen parantaa ilmeisen hyvin maistuvuutta mutta toivottavasti tekee myös janontunnetta, jotta vesi kelpaisi syömisen jälkeen.
Tällaisen psyllium-seoksen Pena saa aamuin illoin seuraavat kolme viikkoa. Lisäksi se saa viikon ajan iltapäivisin 100 g magnesiumsulfaattia, jonka olen sekoittanut pellava-melassileike-merisuola -puuroon. Magnesiumsulfaatista varoiteltiin, että se on kitkerää ja hevoset eivät sitä tykkää syödä, ja jos se ei tee kauppansa niin sitten vaan jättää antamatta. Ainakaan ei pidä sotkea sitä psylliumin kanssa, ettei hevonen rupea kieltäytymään siitäkin. Pena ei ole ollut kovin mielissään tästä magnesium-seoksesta, mutta viimeistään seuraavana aamuna on sekin kadonnut kupista.
Sitten on vielä se vesihuoli. Pena on juonut ihan kohtalaisesti, mutta hyvin tavoilleen uskollisena: itse omasta automaatistaan, itse tarhassa omasta juomasaavistaan. Vaikka olen tarjonnut sille pellavalla, leseellä, viherpelletillä, melassilla ja omenamehulla maustettuja vesiä. Olen tarjonnut lämmintä, haaleaa, kylmää. Kapeasta ämpäristä, laakeasta ämpäristä, sinisestä ja punaisesta. Ei kelpaa. Mutta onneksi olen kuitenkin ihan itse nähnyt, että se juo tarhassa ja juo karsinassa. Karsinassa on varuiksi myös ämpärissä vettä tarjolla, automaatin lisäksi.
Saatiin klinikalta ohjeeksi pitää hevonen kevyesti, käyntipainotteisesti liikkeessä, mutta ravia ja laukkaakin on hyvä ottaa vähän joka päivä jotta suolen liike tehostuisi ja hiekka kulkeutuisi eteenpäin. Olen nyt taluttanut Penaa ahkerasti, juoksuttanut vähän liinassa ja vähän irti, sen verran kun se kohtalaisen mieluusti menee. Kaikenlaisia päänheittelyitä, pystyynhyppyjä ja sivuloikkia se kyllä tekee, mutta ei olen ihan hirveän motivoitunut ravaamaan reippaasti. Ratsain aion liikuttaa sitten kun pahin mahanarkominen menee ohi, nyt en ilkeä kiusata toista satulavyöllä vaikka tietenkin selästä käsin saisi eri tavalla liikutettua. Pena kun ei ole mikään supervarma talutuskaveri ainakaan maastossa, kun se saattaa välillä riemastua ja koikkelehtia siihen malliin että taluttajan raajat on vaarassa (kokeiltu tämäkin kuukausi sitten kun sain osuman...). Kentällä käynnin taluttaminen on tosi puuduttavaa eikä liinassa juokseminen sen hauskempaa ole, mutta niitä nyt sitten vaan tehdään kun ei muuta voida.
Kaiken hyvän lisäksi Penalla on lievää räkäisyyttä havaittavissa, mitään ei valu mutta välillä se yskähtää ja nenästä irtoaa klimppi keltaista limaa. Pena on vähän vaisun oloinen, ei millään lailla tuskaisen kipeä mutta sellainen, että paremminkin vois mennä.
*
Tiistain klinikkareissusta vielä sananen: matka meni odotusten mukaisesti, vähän Pena kyseli että pitääkö traikkuun todella mennä ja eikö voisi vain mennä sivusta ohi, mutta ei mitään katastrofaalista. Paikanpäällä se käyttäytyi Penaksi tosi hyvin, hirnui ja huuteli kyllä siihen malliin että siitä kysyttiin, onko se ollut vasta vähän aikaa ruuna, ja papereihinkin kirjattiin yleisestä olemuksesta että valpas, tarkkailee ympäristöään. Lihavuuskunto oli sopiva ja lihaskunto hyvä, mistä olen erityisen ylpeä.
Ensin tehtiin taivutuskokeet niin kuin oli tarkoituskin. Turhaan jännitin, eläinlääkäri osasi tietenkin asiansa hyvin ja ymmärsi Penan kaltaista herkästi reagoivaa hevosta - ei arkaillut eikä väistellyt, toimi rauhallisesti ja määrätietoisesti ja ystävällisesti. Pena antoi hyvin taivuttaa, ja tulokset olivat toivotunlaiset: ontuma 0/5 kaikissa muissa jaloissa paitsi oikeassa etusessa, siinä pienenpieni 0,5 reaktio ensimmäisissä raviaskelissa. Samaisessa jalassa karpaalikanava polven yläpuolella oli vähän täyttynyt. Todennäköisesti nämä johtuvat voimakkaasti hajavarpaisesta jalka-asennosta, ja sehän ei muuksi muutu tuon elinaikana. En pitänyt tarpeellisena kuvauttaa tätäkään jalkaa, reagointi oli niin mitätöntä.
Taivutusten jälkeen Pena sai rauhoittavaa ja mentiin mahan kuvaukseen. Kun kuulin tuomion, hiekkaa ja paljon, niin jotenkin... en yhtään yllättynyt. En hermostunut. Olin oikeastaan helpottunut, kun siellä oli syy. Ja helpottunut, että lähdin tutkituttamaan.
Jännitys ja ahdistus on tullut nyt vasta myöhemmin, mutta pikkuhiljaa nekin varmasti väistyvät. Kunhan vielä alkaisi löytyä hiekkaa kakasta, tietäisin että tulosta tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti