Vuosi 2015

Tammikuussa

ollaan oltu löysänlaisesti treeneissä kiinni. Oma motivaationi tuntuu olleen kadoksissa ja kehnot kelit olivat haitanneet harrastamista. Kirjoittelin silloin, mitä Penan ruokavalioon kuuluu ja voisinkin päivitellä noita juttuja nyt vuotta myöhemmin.

Heinillä tammikuussa

Helmikuussa

laitoin talliyritykseni pois ja jätin kotiin vain Penan ja Emmin. Tähän elämänmuutokseen liittyen ajatukseni olivat kaikkialla muualla paitsi omassa harrastamisessa, mutta näköjään ollaan ainakin kerran päästy hankitreeniin pellolle. Kirjoitin myös hevosen hikoilemisesta ja aloitin estetunnit ratsastuskoulussa.

Hangessa helmikuussa

Maaliskuussa

on murehdittu hevosten maan tonkimista ja mupeltamista. Ja surkuteltu taas kelejä ja sitä, että olen treenaillut yksinäni, kun openi oli äitiysvapailla. Koko talvikauden 2014-2015 treenasinkin pääasiassa yksin, mikä tavallaan oli oma valintani ja tavallaan ei. Tein tuona aikana mielestäni aika isoja säätöjä Penan muodon suhteen ja koin, että halusin työstää sitä omassa rauhassani ilman, että tehtävät ja niistä suoriutuminen ajavat hyvän muodon saavuttamisen yli. Me siis hinkkasimme paljon vain suoraa uraa ja opettelimme olemaan ohjalla ja pohkeella ja läsnä. Maaliskuussa Pena raspattiin ja rokotettiin ja meillä kävi uusi kengittäjä vakkarikenkääjän loukkaannuttua. Pohdin myös omia heikkouksiani esteratsastajana ja aloitin "oikeiden ihmisten työt" jolloin arjen aikatauluttaminen kävi melkoisen haastavaksi.

Realismia maaliskuussa

Huhti- ja toukokuussa

olen yhteensä kirjoittanut blogiin 4 kertaa. Kertoo siitä, että olin aika väsynyt, henkisesti ja fyysisesti. Talliyrittämisestä luopuminen oli iso paukku, mutta muutoksen merkitys on hiipinyt ymmärrykseeni vasta viiveellä. Kevät oli hankala ja raskas ja hevoset jäivät vähälle huomiolle. Ratsastuskoulussa kuitenkin kävin silloin kun pääsin, ja hyppäsin ensimmäistä kertaa 110 cm esteen.

Kesäkuussa

ei juuri ole ollut virkeämpää menoa blogin puolella, merkintöjä on tehty 3 kpl. Olin kuitenkin pitkän tauon jälkeen kiivennyt Penan selkään ja todennut, että se on minulle mittaamattoman rakas, vaikka uupumuksessani olin jo pohtinut sitäkin, jaksanko ja haluanko tahkota sen kanssa eteenpäin kun aika ja voimavarat harrastamiseen ovat vähissä. Olen kirjoittanut että koen oppineeni ratsastuskoulussa ratsastamaan ja laukkaamaan, ja tulleeni esteratsastuksen myötä paremmaksi kouluratsastajaksi. Kesäkuussa meille tuli laitumelle muutama "ylimääräinen" hevonen ja tuntui taas kotoisalta kun oli lauma hoidettavana. Totesin että tilapäiskengittäjä nro 1 oli virhevalinta ja löysin tilapäiskengittäjän nro 2, josta näyttäisi nyt puoli vuotta myöhemmin tulleen meidän uusi vakkarikengittäjä.

Heinäkuussa

olin juuri pääsemässä ratsastamisen ja valmentautumisen makuun uudelleen kun Pena polkaisi kannalleen jättimäisen haavan, jota paranneltiinkin seuraavat 2,5 kuukautta. Ja paria päivää myöhemmin Pena polki kengän niin että käänne upposi anturasta sisään. Käärimistä, huuhtomista, putsaamista, koppihoitoa ja sairastarhaa. Kaikkien näiden episodien jälkeen Pena oli hetken kengätön ja kulutti onnettomat takakavionsa vielä onnettomammiksi. Alettiin taas kengittäjän kanssa rakentaa hevosta uudelleen kavioista ylöspäin.

Haava heinäkuussa

Elokuussa

blogin kirjoittaminen on alkanut taas maistua ja elokuu olikin vuoden 2015 aktiivisin kuukausi, 15 kirjoitusta. Olen esitellyt Emmin ja käynyt sillä koulukisoissa nappaamassa kakkossijan, ja kuukauden sairastauon jälkeen palannut Penan selkään. Ollaan hiukan hypätty ja pohdittu liikkumista ja vinoutta ja päädytty siihen, että todennäköisesti tuntemusteni syynä on kavioiden seurauksena kipeytyneet sekundääriset paikat. Hammaslääkäri on taas käynyt (ja minä olen hoitanut sen keikan näemmä ihan oppikirjan mukaan, kröhöm...) ja olen päässyt kiinni ratsastamiseen ja alkanut hinata Penan suoritusten vaatimustasoa ylöspäin ja saavuttanut siten hienoja fiiliksiä ja oivalluksia. Penalla kävi kylässä ponifanit Noora ja Liisa. Alettiin kengittäjän johdolla korjata Penan vinoja takakavioita erikoiskengityksellä.

Emmillä kisoissa elokuussa

Murheenkryynit

Syyskuussa

lähtivät kesävieraat, paitsi yksi jäi tänne eläköitymään, openi Sisse-tamma. Kolmen hepan voimin talveen siis. Aloitin estesatulan metsästyksen ja ostin lopulta Penan hankalaan selkään sokkona (!!!!) edullisen käytetyn satulan joka sopi (!!!!!!). Kirjoitin juoksuttamisesta ja aiheesta käytiin tosi hyvää keskustelua kommenttikentän puolella. Tähän asiaan päivityksenä voin sanoa, että en ole koko syyskautena juoksuttanut Penaa liinassa kertaakaan, enkä koe että kumpikaan meistä olisi jäänyt jostain paitsi. Sen sijaan ollaan kävelty taluttaen paljon enemmän, ja olen mennyt ratsastamaan kiireisissäkin väleissä. Irtona Pena on juoksennellut toisinaan, ei kuitenkaan edes viikoittain. Syyskuussa on vielä ratsasteltu t-paidassa. Olen edelleen nostanut vaatimustasoa ja saavuttanut tuloksia - Pena on ollut melkoisen komean näköinen ja -tuntuinen! Ylipäätään treenamiseen on tullut hieman enemmän suunnitelmallisuutta, ja pohdin myös treeniä ja lepoa. Syyskuussa Pena kävi kanssani kahdesti ratsastuskoulussa tunnilla, sileällä ja esteillä, joista ensimmäinen meni yli odotusten ja toinen päin pyllyä siitä syystä että kuski oli vaan niin nössö ja pelkäsi hypätä omalla hevosellaan.

Syyskuussa komeana

Lokakuussa

syksy oli kauneimmillaan ja keli aurinkoinen ja kuiva, ja me otettiin alkukuu hiukan höllemmin. Ratsastettiin ja käveltiin sänkkärillä ja radalla. Kengitettiin takasiin rengaskenkä alle ja mietittiin taas, johtuvatko hiukan epämääräiset vibani kavioista vai onko poni muualta kipeä ja tarttisko koulusatulalle tehdä jotain. Ratsastaessa vaadin selvästi enemmän itseltäni ja myös ponilta, ja kaikkinensa tekemisessä oli hyvä, uudenlainen draivi. Hyppäsin viikoittain. Hyvä syksy!

Lokakuussa sänkipellolla

Marraskuussa

alkukuun hyvä fiilis vaihtui pieneen huoleen ja epäuskoon, onko poni ihan kunnossa. Penalla kävi hieroja, joka antoi mieltälämmittävää palautetta Penan lihaksistosta ("tämä on lihaksistoltaan parhaiten rakennettu ratsu jota olen vähään aikaan hoitanut"), mutta vahvisti mietteeni siitä, että satula kippaa vähän eteen ja vasemmalle ja että syy tähän on ehkä osin satulassa itsessään ja osin siinä, miten takajalat työntävät. Toinen kinner oli vähän lämmin ja aloin seurailla niitä ja totesin, että lämpöily tulee ja menee ja vaihtaa jalkaa välillä, ja että ehkä loppuviimein kyse on kuitenkin edelleen sieltä kavioista ja kaikki oireet ovat seurausta siitä, että korjaavalla kengityksellä väkisinkin jalan asento vähän muuttuu ja paikat kipeytyy. Marraskuussa keskusteltiin pelkäämisestä, satula lähti toppaajalle ja kengittäjä kehui että Pena alkaa jo osata käyttäytyä kengityksessä.

Joulukuussa

kirjoitin vakuutuksista. Kyseinen kirjoitus oli ensimmäinen Facebookiin levinnyt tekstini ja se on tällä hetkellä luettu 4000 kertaa. Liitin blogini Jalustin.nettiin. Sain tiedon että pääsin opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi. Kentälle tehtiin uusi aita. Penaa ratsastelin estesatulalla ja lopulta sain koulusatulankin takaisin toppauksesta ja totesin, että hyväksi tuli. Lopetin ratsastuskoulutunnit, tipahdin Penalta ja koin että Pena alkaa taas liikkua paremmin. Juuri ennen joulua pusersin pari intensiivistä treenipäivää kokoamisen ja vastalaukkojen parissa ja olin Penasta kovin onnellinen ja ylpeä.




Mitä jäi käteen?
Päällimmäisenä tunne, että olen ison harppauksen edempänä kohti parempaa, oivaltavampaa ratsastusta. On hiukan sääli tajuta, miten paljon enemmän Penasta olisi saanut irti, jos en olisi itse tehnyt niin hassusti aikaisemmat vuodet. Toisaalta taas Pena on viimeisen vuoden aikana kasvanut oikeasti aikuiseksi hevoseksi ja rupeaa mielestäni vasta nyt olemaan henkiseltä kestävyydeltään sitä luokkaa, että sen kanssa voi vetää tiukemmalla ruuvilla ajoittain. Ja onhan Pena minun harjoituskappaleeni, ensimmäinen nuori hevonen jota olen rakentanut itse eteenpäin, eikä mitenkään helppo tyyppi sellaiseksi.

Olen myös käynyt läpi aikamoista mielen myllerrystä ja hakenut suuntaa johon lähteä ja väsynytkin melkoisesti. Mutta ehkä se suunta on kuitenkin hevoset, ja ehkä minulla kuitenkin olisi jotain annettavaa alalle, jossain ja jollain tavalla.

Jos yritän summata näitä mietteitäni yhteen lauseeseen, joudun turvautumaan lainattuihin sanoihin (mutta kun siinä vain on niin suuri totuus):

Jos haluat onnistua hevosesi kanssa, rakasta sitä. 

(Anna Andersen)

Ihanaa joulunaikaa kaikille blogin lukijoille!