Minä tein tänään eläinsuojeluilmoituksen. Elämäni ensimmäisen. En tiedä hevosten omistajaa edes nimeltä, mutta asutaan samalla seudulla ja olen miettinyt ko. pihan hevosenpitoa niin kauan kun siinä pihassa on hevosia ollut (muutaman vuoden). Ilmeisesti paikassa tavoitellaan jonkinlaista pihattoasumista. Ongelma vaan on siinä, että "pihatto" on aina suljettuna, eikä hevosilla ole minkäänlaista suojaa tai kuivaa makuupaikkaa, vaan ne seisovat samassa kuralillissä vuorokaudet läpeensä, viikosta toiseen ja kuukaudesta seuraavaan. Ja juu, olen ajellut paikasta ohi jos jonkinlaisiin vuorokaudenaikoihin ja koskaan hevosilla ei ole pääsyä suojaan tai kuivaan. Ei myrskyssä eikä helteellä, ei yöllä eikä päivällä.
Miksi on niin vaikea puuttua?
Mikä on tarpeeksi huonoa kohtelua - mikä oikeuttaa puuttumiseen?
Miksi asiasta tulee vielä vaikeampi, kun puuttuminen pitäisi tehdä suoraan kohdehenkilölle eikä viranomaistaholle niin kuin nyt?
Minulla on jäänyt mieleen muutamia valmennuksia, joita olen seurannut ja halunnut nousta katsomosta ylös ja sanoa, että nyt tuo on sopimatonta. Sopimatonta ratsastusta, hevosen kurittamista valmennuksen nimissä. Selvästi läpeensä hermostuneen ja mistään enää mitään ymmärtämättömän hevosen prässäämistä ja tarpeetonta voimankäyttöä. En ole todistanut valmentajan maltinmenettämistä, vaan sellaista... Noh, sopimatonta, epäasiallista, ei-mihinkään johtavaa paineistamista. Hermostunut hevonen ei opi.
Olen myös seurannut hevosten irtojuoksuttamista, niin jalostustapahtumissa kuin kotikentilläkin ja halunnut puuttua. Sanoa, että ei se hevosrukka tiedä yhtään mitä te siltä haluatte kun huidotte noin, olette sen tiellä, ahdistatte ja suljette siltä suunnat. Myös traileriin lastaamisessa on nähty jos jonkinlaista, useimmiten toimimatonta, metodia.
Olenko puuttunut?
En.
Koska mikä minä olen sanomaan. Virallisessa tilaisuudessa. Olen sivullinen. Mikä minä olen nousemaan auktoriteettia (järjestäjää, valmentajaa, ihan vaan hevosen omistajaakaan) vastaan?
Mutta ne muutamat tapaukset ovat palaneet niin kiinni verkkokalvoilleni, että kadun vielä vuosia myöhemminkin etten ole noussut ylös ja sanonut. Olen ollut nössö ja suojannut omaa nahkaani. Hävettää. Jos jossain haluan kasvaa, niin rohkeudessa puuttua. Rohkeudessa olla hevosen puolella.
Eilen ratsastuskoulutunnilla oli vähän samankaltainen tilanne. Minulle tuttu ratsu oli muuttunut karsinakäytökseltään radikaalisti. Ennen kiltti, lempeä ja kiinnostunut hevonen oli kireä, pyöri karkuun, väisti kosketusta ja yritti tosissaan purra ja potkia. Minä laitoin sen ensi kertaa kiinni. Ja mietinmietinmietin. Mitä nyt? Voinko sanoa, etten nouse tämän hevosen selkään? Voinko sanoa, että tämä on kipeä jostain? Koska kipua se hevonen viesti.
Olin jo aiemmin sanonut tällä hevosella ratsastettuani, että sen satula ei ole sille hyvä. Silloin henkilökunta tuli kanssani katsomaan satulaa ja toteamaan saman. Satula oli nyt vaihdettu uuteen mutta hevonen oli kuin tulta syöksevä lohikäärme. Minä en pelännyt sitä, tulin vain surulliseksi. Mutta arvaan, että joku pieni hevostyttö varmasti pelkäsi.
Mitä tein? Menin hevosen selkään. Maneesissa se meni työmoodiin ja teki hommansa ihan hyvin. Tunnin päätteeksi loppupalautteen aikana kerroin, mitä ajattelin ja epäilin. Ratsastuksenopettaja otti asiani todesta, kiitti siitä että kerroin ja sanoi ottavansa tämän nyt selvitykseen.
Silti jäi paha mieli. Olisin voinut olla ratsastamatta. Mennä heti sanomaan, että tämä hevonen ei käyttäydy normaalisti ja en suostu ratsastamaan sillä.
Mitä minä pelkään?
Tämä on se asia jonka on muututtava. On mentävä hevonen edellä näissä asioissa, työnnettävä oma arkuutensa sivuun. On oltava enemmän kuin pyhät puheet. On tehtävä jotain.
Hyviä pointteja, itsekin olen ollut vastaavissa tilanteissa, ja olen aika herkkä puuttumaan asioihin, en sillä että minun tapani tai minun näkemykseni olisi ainoa oikea, mutta esimerkiksi kisatilanteissa (lastaaminen, turha raipattaminen) kuuluu myös stewardin tehtäviin, ja silloin näistä voi sanoa suoraan stewardille että aikooko hän tuohon puuttua? Onhan säännöissäkin mainittu epäurheilijamainen käytös. Mutta entäs sitten kun ei ole virallinen tapahtuma.. se on kieltämättä hankala, mennä puuttumaan asiaan ilman että toinen osapuoli loukkaantuu tai suuttuu, enhän minä sillä että toisen ihmisen toiminta olisi typerää (vaikka se sitä olisi) vaan että eläin kuin eläin tarvitsee myös ihmisen puolustusta kun se ei siihen itse kykene..
VastaaPoistaUskon että moni muukin ajattelee, että jos puuttuu jonkun toisen toimintaan, pitäisi itse olla täydellinen ja tehdä aina oikein. Vaikka eihän se niin mene!
PoistaOn myös monia tilanteita joissa on monta oikeaa ja vähintään yhtä monta väärää tapaa, ja tilanteita jotka tulevat eteen niin nopeasti että ei vain hämmästykseltään ehdi tehdä mitään. Ja lukemattomia rajatapauksia: onko kohtelu NIIN inhottavaa ja NIIN pitkäkestoista että siihen pitää puuttua? Koska ei me eletä kuitenkaan karkkimaassa - fakta on, että jokainen hevonen vastustaa joskus jotain ja silti se sen vastustama asia suoritetaan niin kuin ihminen tahtoo. Mutta mihin vedetään raja?
Sama omatuonto kolkuttelee välillä monistakin asioista. Miten se kynnys puuttua on niin korkea ja nimenomaan hevosten kohdalla. Muutama vuosi sitten muistan kun katselin kuinka hevosen omistaja, joka oli tullut tarhan portilla töytäissyksi kun hevosella oli kiire, nappasi juomasangon (sellaisen joustavan you know..) ja hakkasi sillä hevostaan samalla riimunnarussa roikkuen, niin ettei hevosella ollut minkään laista mahdollisuutta päästä tilanteesta pakoon. Ja siinä katselin järkyttyneenä, mutten sanonut mitään. Jälkeenpäin mietin että jos kysessä olisi ollut koiranulkoiluttaja, joka koiransa kiskaisemana olisi tullut lätäkköön kaadetuksi ja siitä syystä hakkaisi sanomalehdellä koiraansa samalla estäen sitä pakenemasta niin ihan varmasti olisin puuttunut.
VastaaPoistaOnko kyse siitä että väkivalta on kuulunut suurena osana hevoskasvatukseen niin kauan ja vielä niin hiljattain ihan hyväksyttävänä (ja käsittääkseni huulupuristimia myydään vieläkin vaikka se on mun mielessäni aivan järkyttävä kidutusväline) osana hevosten kanssa toimimista?
Ehkä voisi aloittaa siitä, että puuttuisi näihin selkeisiin ylilyönteihin? Minä lupaan aloittaa itsestäni, sillä joskus minullakin palaa käämi niin että hevoset saavat kuulla kunniansa vähän tarpeettoman alleviivatusti. Lähinnä siis juuri sellaisissa käsittelytilanteissa joissa koen että ne törttöilevät koska eivät malta kuunnella ja lukea minun viestejäni. Silloin aika pontevasti kyllä ilmoitan, ettei minua sovi survoa mihinkään ovenpieleen, mutta ei sitäkään aina tarttis niin maan perusteellisesti kailottaa jos vähän vähempikin voimakkuus veisi viestin perille. Ja nimenomaan pitäisi toimia niin, että hevosella on mahdollisuus a) tajuta mistä muikkari tuli ja b) väistää painetta haluttuun suuntaan.
PoistaYlilyöntejä vaikeammaksi koen kuitenkin pitkäkestoisen "väärän" toiminnan. Esim. kun ihan hyvää tarkoittavilla ihmisillä on tosi epäsopiva satula tms., tai hevonen on yli- tai aliloimitettu/ruokittu/liikutettu, ja omistajan mielestä kaikki on ok. Asiastahan voi jutella, mutta jos vastapuoli on sitä mieltä että kaikki on ihan fine, niin mitä sitten pitäisi tehdä?
Kyllähän mäkin huudan Vallulle kun hyeena välillä, ja onneni on että se ymmärtää äänelliset ja eleelliset viestit erittäin hyvin. Millä tahansa esineellä hakkaaminen onkin sitten jo sellainen juttu mitä en tekisi. Viime kesänä vahingossa hermostuessani ravautin riimunnarua niin että lukko osui sitä leukaan aika kovasti ja se meni siitä niin tiloihin, ettei uskaltanut liikkua enää eteen eikä taakse. Tuli hyvä muikkari siitä että herkempi yksilö voi reagoida todella vahvasti kipua tuottavaan palautteeseen.
PoistaHyvä aihe, rohkeaa ottaa tämä esiin! Varmasti useimmat meistä jossain vaiheessa elämäänsä ovat joko tietämättömyyttään/typeryyttään rangaisseet hevosta väärästä asiasta, väärään aikaan, väärällä tavalla. Tieto lisää tuskaa, myös itse tehdyistä virheistä. Vaikea avata suunsa toisten eläinten pitoon liittyen tuntematta itseään tekopyhäksi, koska omassa muistissa omat virheet. Näin ainakin itse tunnen, koska olen hevosharrastuksestani osan viettänyt juuri "vanhan koulukunnan" talleilla, joissa hevoset vain "temppuili piruillakseen" ja ne piti pistää kuriin. Satuloiden sopivuus, loimitus, rehujen laatu ei ollut ihan niin justiinsa jne. Siinä on monta ylilyöntiä tullut suuntaan sun toiseen, itse sitä tajuamatta. On ollut kyllä melkoinen matka tähän päivään, luojan kiitos on oppinut toimimaan toisin ja antamaan hevoselle enemmän mahdollisuuksia itseilmaisuun.
VastaaPoista-Kathy
Tällaisesta aiheesta on vaikea puhua, koska keskustelu ajautuu helposti vain ääripäiden välille. Pakotetaan väkivallalla vs. silitellään ja sallitaan kaikki. Ei ruokita ikinä vs. syötetään kultalusikalla. Harmaat alueet siinä välissä ovat ongelmallisia. Kun ei ole kyse elämän ja kuoleman kysymyksistä, mutta pienemmistä hyvinvointiin vaikuttavista seikoista. Aika inhimillisistäkin asioista, loppuviimein.
Poista