Joulukuun puolivälissä vuonna 2014...
... olen narissut keleistä. Manannut sitä että sataa vettä ja seuraavana päivänä jäätyy eikä kentällä voi tehdä mitään. Kertonut että marrasväsymys jatkuu joulukuulle ja sitten vähän pilkauttanut motivaatiotakin. Antanut Penan elellä kevennettyä joulukuuta.
Joulukuun puolivälissä vuonna 2013...
... olen ollut runsaasti raskaana ja kaivannut hevosen selkään! Pena oli tuolloin jo muuttanut valmentajani talliin ja minä taapersin kolkyt-ja-jotain -viikkoa suuren raskausmahani kanssa viimeisiä työpäiviä ennen äitiyslomaani. Murehdin, palautuuko kroppani koskaan enää ratsastuskuntoon ja painanko ikinä enää saman verran kuin ennen raskautta (palautui se ja painan kyllä). Olen ollut moikkaamassa Penaa ja todennut että se käyttäytyy vieraassa tallissa kuin sika, kuopii ja häslää.
Joulukuun puolivälissä vuonna 2012...
... Pena on ollut sillä rankimmalla hiekanpoistokuurillaan, kun sen suolesta oli löydetty 40 cm x 8 cm hiekkapatsas. Poni on ollut kipeä ja olen pähkinyt mahahaavan mahdollisuutta ja sitä, mikä mahakivun aiheuttaa (no, sen aiheutti hiekka ja kun hiekasta tuolloin päästiin eroon, ei sitä ole ollut enää uudestaan ja myös mahahuolet jäivät aika mukavasti taakse, vaikka aikaa se otti). Olen liikuttanut Penaa eläinlääkärin ohjeen mukaan ja surrut, kun poniin sattuu. Pakko oli ottaa myös toinen kuvakaappaus blogipäivityksestä, jossa kerron että 16. joulukuuta on ollut lunta niin paljon että kentällä on pystynyt tekemään hankikahluutreeniä! Oho!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti