sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Niinhän se tuli

Pakkanen. Ja tietty juuri hankalimmalla tavalla: ensin sataa vettä vuorokauden ja sitten pikavauhtia pakkaselle. Joulupäivän iltana lanasin tuulessa ja pimeässä kenttää ja välillä näytti kuin yrittäisin saada järveä asettumaan. Lanaaminen kuitenkin kannatti - kenttä on nyt tasainen, vaikkakin kova kuin asvaltti. Vielä paskempi vaihtoehto olisi että se olisi kova JA röykkyinen, silloin siinä ei pystyisi ratsastamaan edes käyntiä.

Vähän huonoon saumaan tämä pakkanen nyt tuli - Pena huilaili joulunpyhät ja joutuu nyt siihen päälle himmailemaan käyntiä kunnes tulee lunta tai pakkanen lauhtuu. Tahtoo sanoa, että vähän kertyy pölöenergiaa kun röykkyisessä tarhassakaan ei viitsi juuri liikkua. Tänään tosin tehtiin käyntitreeniä kentällä ehkä 45 minuuttia ja olin Penaan tosi tyytyväinen. Työn alle joutuu nyt pysähdykset (ei saa tulla kättä vasten ja heti ekasta merkistä pitää lähteä eteenpäin hyvää käyntiä eikä valua ja kiemurrella), väistöt ja niissä matala, rento kaula sekä lupa vaihtaa asetuksen suuntaa ilman että muu muuttuu, sekä takaosakäännökset, joita harjoittelen nyt "kuin laukkapiruetteja" eli ihan oikeasti kooten ja vaatien. Lisäksi jumpataan käyntiä eteen ja takaisin kiinni.

(Huomaatteko, ainakin yritän asennoitua positiivisesti siihen että tämänhetkinen sääennuste näyttää meille ainakin kymmenen päivän kävelyjaksoa, koska lunta ei luvata mutta pakkasen pitäisi pysyä.)

Tämänpäiväinen tyytymättömyysannos tuli sitten ratakierroksella kenttätyön päätteeksi. Pena lampsi puoli kiekkaa ihan löysällä ohjalla, mutta lietsoi itsensä takakaarteessa ihmeellisen töröilypaniikkiin, veti itsensä aivan lyhyeksi ja kivikovaksi ja sipsutti kaikkia apujani päin puoliksi ojaan, jolloin päädyin jalkautumaan ennen kuin se hyppäisi siellä pystyyn ja poistuisi horisonttiin. Hetki pyörittiin pienellä sykeröllä ympärilläni enkä antanut Penan pysähtyä ennen kuin kierrokset hiukan laski. Sitten leipäpalkka ja takaisin kyytiin. Nyt oli hiukan notkeampi kaula ja jaloilla sai koskea kylkiä ilman että koko koni uhkasi räjähtää, ja päästiin kohtalaisen yhteisymmärryksessä takaisin pihalle. Aikataulu esti sakkokierroksen joten kompromissiin oli tyytyminen.

Nämä ovat niitä aikoja kun toivon, että olisi vetohevonen ja sille ratsastaja, voisi maastoilla ohi näistä onnettomista kenttäkeleistä. Tai että olisipa oma traileri jolla ajaa maneesille ratsastamaan. Tai että olisipa Pena sellainen hevonen, jonka energiaa voisi purkaa reippaalla sänkipeltorevittelyllä.

6 kommenttia:

  1. Sopiiko kysäistä että millä vehkeellä lanailet kenttää? Onko traktori ja joku piikkilana vai miten? Mun pikkukenttä jämähti just mukavaksi perunapelloksi, olen värkännyt hevosvetoista lanaa mutta on vielä vaiheessa... Minkä kokoinen sun kenttä muuten on? Mukavaa vuodenvaihdetta, sulla on tosi mukava blogi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Meillä on iso kenttä, 64x28 m, ja traktorilla hoituu kunnossapito. Trakorin perässä on jonkun tilan ex-omistajan omatekemä lana joka koostuu metallisista, kapeista "levyistä", ja sivuilla on vielä sellaiset metallisiivet. Ollaan tätä vähän fiksattu miehen kanssa ja kiinnitetty lanaan kuormalava päälle, eli lana otetaan traktorin trukkipiikeille ja kiinnitetään siihen ketjulla. Nosto- ja vetovarsia säätämällä säätyy lanaussyvyys. Viritelmä on ruma ku mikä mutta ajaa asiansa ;) Lumet hoidetaan pois traktorilla ja lingolla, joskus on perälevyäkin käytetty mutta se on veemäisen hidasta hommaa ja jälki on usein huonoa.

      Oikeaa ajoitusta lanaamisen suhteen olen opetellut kohta viisi vuotta... Liian märkää kenttää ei auta lanata näillä vehkeillä koska hiekka vain rullailee ja kuoriutuu, ja kun piikkilanaa ei ole, ei pakkasen kovettamaan kenttään saa mitään otetta. Suolaamista olen joskus harkinnut mutta en ole vielä uskaltanut kokeilla.

      Poista
  2. Meillä on kenttä nyt tuossa vaihtoehdossa 'kova ja röykkyinen' :( Eilen aamupäivällä se oli vielä sula, mutta meidän ajohommien aikana oli sen verran pakastunut, että se olikin ehtinyt jäätymään koppuraksi. Nyt lunta äkkiä jostain, tai sitten hetkeksi lämpöasteita. Tosin me onneksi päästään kyllä tuohon pellolle ja maastoon treenaamaan, kun olen vielä ensi viikonkin kotosalla ja ehtii valoisaan aikaan liikuttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei sataisi niin älyttömästi juuri ennen pakkasta, voisi kentän saada ahkeralla lanaamisella edes hiukan kuohkeaksi pinnastaan jolloin tällainen pakkaskausi ei olisi niin mälsä. Mutta tietty käy aina niin että pakkanen alkaa siitä mihin vesisade päättyy! En tosin moiti pakkasen kuivattavaa ja kirkastavaa vaikutusta :) Pellolle täytyy munkin uskaltaa Penan kanssa, josko se vaikka malttaisi käyttäytyä siellä.

      Poista
  3. Aatonaattona kesäkeleissä aivan priimakuntoisella kentällä ja muutaman päivän sisällä siitä samainen areena on kuin asfalttikenttä... luojalle kiitos maneesista!

    VastaaPoista