Niinhän se tuli

Pakkanen. Ja tietty juuri hankalimmalla tavalla: ensin sataa vettä vuorokauden ja sitten pikavauhtia pakkaselle. Joulupäivän iltana lanasin tuulessa ja pimeässä kenttää ja välillä näytti kuin yrittäisin saada järveä asettumaan. Lanaaminen kuitenkin kannatti - kenttä on nyt tasainen, vaikkakin kova kuin asvaltti. Vielä paskempi vaihtoehto olisi että se olisi kova JA röykkyinen, silloin siinä ei pystyisi ratsastamaan edes käyntiä.

Vähän huonoon saumaan tämä pakkanen nyt tuli - Pena huilaili joulunpyhät ja joutuu nyt siihen päälle himmailemaan käyntiä kunnes tulee lunta tai pakkanen lauhtuu. Tahtoo sanoa, että vähän kertyy pölöenergiaa kun röykkyisessä tarhassakaan ei viitsi juuri liikkua. Tänään tosin tehtiin käyntitreeniä kentällä ehkä 45 minuuttia ja olin Penaan tosi tyytyväinen. Työn alle joutuu nyt pysähdykset (ei saa tulla kättä vasten ja heti ekasta merkistä pitää lähteä eteenpäin hyvää käyntiä eikä valua ja kiemurrella), väistöt ja niissä matala, rento kaula sekä lupa vaihtaa asetuksen suuntaa ilman että muu muuttuu, sekä takaosakäännökset, joita harjoittelen nyt "kuin laukkapiruetteja" eli ihan oikeasti kooten ja vaatien. Lisäksi jumpataan käyntiä eteen ja takaisin kiinni.

(Huomaatteko, ainakin yritän asennoitua positiivisesti siihen että tämänhetkinen sääennuste näyttää meille ainakin kymmenen päivän kävelyjaksoa, koska lunta ei luvata mutta pakkasen pitäisi pysyä.)

Tämänpäiväinen tyytymättömyysannos tuli sitten ratakierroksella kenttätyön päätteeksi. Pena lampsi puoli kiekkaa ihan löysällä ohjalla, mutta lietsoi itsensä takakaarteessa ihmeellisen töröilypaniikkiin, veti itsensä aivan lyhyeksi ja kivikovaksi ja sipsutti kaikkia apujani päin puoliksi ojaan, jolloin päädyin jalkautumaan ennen kuin se hyppäisi siellä pystyyn ja poistuisi horisonttiin. Hetki pyörittiin pienellä sykeröllä ympärilläni enkä antanut Penan pysähtyä ennen kuin kierrokset hiukan laski. Sitten leipäpalkka ja takaisin kyytiin. Nyt oli hiukan notkeampi kaula ja jaloilla sai koskea kylkiä ilman että koko koni uhkasi räjähtää, ja päästiin kohtalaisen yhteisymmärryksessä takaisin pihalle. Aikataulu esti sakkokierroksen joten kompromissiin oli tyytyminen.

Nämä ovat niitä aikoja kun toivon, että olisi vetohevonen ja sille ratsastaja, voisi maastoilla ohi näistä onnettomista kenttäkeleistä. Tai että olisipa oma traileri jolla ajaa maneesille ratsastamaan. Tai että olisipa Pena sellainen hevonen, jonka energiaa voisi purkaa reippaalla sänkipeltorevittelyllä.