Kuvamateriaalia, kun meninkin poikkeuksellisesti valmennuksen Emmillä, minun parhaalla ja ainoalla työkaverillani.
Emmi on kaikin tavoin ihan toisenlainen hevonen kuin Pena, ja se on todella, todella virkistävää. Se on iso, aivan hervottoman leveä, alkuun vähän jähmeä ja joskus sitä saa/täytyy ratsastaa aika voimakkaillakin avuilla. Se on tamma jonka kanssa täytyy toisinaan käydä neuvotteluja, minkäänlaista simputtamista se ei siedä. Mutta ai että sitä tunnetta kun se saa 600-kiloisen moottorinsa lämpimäksi! Kroppaansa nähden sillä on mukavan letkeä liike jota on silti helppo istua, se kantaa itsensä hienosti, osaa temppuja ja ennen kaikkea, sillä on suuri sydän ja halu miellyttää. Kun sen kanssa pääsee samalle aaltopituudelle, se antaa itsensä ratsastajalle täysin, tekee ja yrittää eikä lainkaan härvää ylimääräistä tai sano kuskille että tee keskenäs. Mahtava hevonen, joka todella palkitsee kun osaa pyytää oikein, mutta ei rankaise vaikka pyytäisi vähän väärin. Tykkään!
Toki sillä näkyy voimassa ja lihaksistossa se, että se tekee päätyökseen melko helppoja tunteja, eikä joudu ihan aina liikkumaan korrektisti oikein päin ja koko kehoaan käyttäen. Jos vain olisi loputtomasti aikaa, hinkkaisin Emmin kanssa varmasti paljon enemmänkin kuin vain näitä satunnaisia tilannetsekkauksia.
 |
| Välikäyntiä matalalla, pitkällä kaulalla |
 |
| Lavat liikkeelle |
 |
| Sulkutaivutusta! Tuli aivohiki kuskille ja hevoselle kun oikein yritettiin |
 |
| Toiseen suuntaan |
 |
| Hieno tamma! Vaan kuka kertois kuskille ettei hevosen pää putoa vaikka sitä ei koko ajan tuijottaisi... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti