Perusmeno

Lyhyesti ilmoittaudun että täällä ollaan.

On varmaan ihan hyvä, ettei ole tapahtunut mitään erityisen ihmeellistä mistä kirjoittaa. Ollaan reenattu, ja olen ottanut käytännöksi keskittyä joka toinen kerta raviin ja joka toinen kerta laukkaan. Kahden tehokkaan treenipäivän jälkeen tulee kevyempää, yleensä jossain vaiheessa myös täysvapaa kun ei vain aika riitä ratsastaa joka päivä. On ollut juoksutusta, irtojuoksemista ja tarkoitus olisi taas lähteä jalan metsään kävelemään.

On vaatinut oman ajattelumallin uudistamista ratsastaa joinain kertoina vain käyntiä ja laukkaa. On ollut pakko keskittyä nostoihin ihan eri tavalla, ja siirtymisiin laukasta käyntiin. Vaikeaa! Mutta laukka paranee vain laukkaamalla, olen todennut sen joskus ennenkin. Kun päättää että tänään ei ravata, on ollut pakko löytää laukasta vaihteita - rennompi verryttely- ja jäähdyttelylaukka, sekä sellainen laukka jossa voi työstää jotain. Lähinnä kuitenkin työstetään vain sitä pyöreää matalaa muotoa, jossa pääsen vaikuttamaan Penaan ilman että se jännittää selkää ja karkaa avuiltani pois. Siinäkin on jo haastetta, olen itse taipuvainen vain matkustamaan laukkaa ja Pena on taipuvainen tekemään sitä mikä on sille helpointa, eli töpsöttämään ponimaisesti takajalat tönkköinä ja pää ylhäällä.

Tänään Pena kengitettiin, ja hurraa, takakaviot saatiin vuolulla jo ihan suoraksi! Vielä mennään levikekengillä yksi taikka kaksi kengitysväliä, sillä oikean takakavion seinämä on kannalta vielä ohutta ja haurasta ja tarvitsee extratukea. Niin, ja toki kun olen hetki sitten raahannut hevosen Helsinkiin asti klinikalle syynättäväksi ja kuvattavaksi, koska se ei pysty seisomaan kengitettäessä, mitä se tekee nyt? Seisoo kuin tatti koko toimituksen ajan, ei reuhdo eikä pompi mihinkään suuntaan. Kiitti.