Humpuuttelua

Niin ne kelit vaihtuu, viime viikolla kuljettiin pipo päässä ja nyt on helle!

Olin melko myöhäisellä iltaratsastuksella äsken. Hain ponin nopeaan harjaukseen ja kuntoonlaittoon, laitoin selkään vain padin tarkoituksenani ratsastaa ilman satulaa. Kentällä päämääräni oli se ettei ole päämääriä. Humpuuteltiin menemään ohjat löysinä ja pää luomumuodossa eli vähän miten sattuu.

Huomasin, että raskautta edeltäneeseen kehonhallintaan ja vanhoihin vatsalihasvoimiin on vielä matkaa, sen verran ilman satulaa ravailu otti keskikroppaan. Pysyin kuitenkin kyydissä ja Pena käyttäytyi kivasti.

En tiedä onko hyvä vai huono asia, mutta Pena oli ilman satulaa aivan yhtä vino kuin satulan kanssakin. Sen liikkuminen yksinkertaisesti tuntuu vaivalloiselta, etenkin laukassa. Oikeaan kierrokseen sen oli vaikea ylläpitää laukkaa ilman apua (eli eteenpäinajamista ja riittävää vauhtia) etenkin ympyrän avoimella sivulla. Kun ratsastin näin päämäärättömästi, vailla napakkaa otetta, lähinnä istunnalla ohjaten ja koittaen olla sekä häiritsemättä että liiemmin auttamatta hevosta, Pena tiputti monen monta kertaa oikean laukan raville aina kun sen olisi pitänyt ilman aidan tukea kääntyä. Vasempaan kierrokseen sen sijaan se ihan vallan kaatuu sisään lapa edellä.

Sunnuntaina tulee hieroja. Odotan sitä mielenkiinnolla ja jännittyneenä. Pelkään ettei hän osaa sanoa mitään ja toisaalta pelkään sitä mitä hän mahdollisesti sanoo. Siitä olen kuitenkin hiukan huojentunut, että ongelma ei ilmeisesti tällä kertaa ole satulassa. Vaikka ei sekään hyvä vaihtoehto ole, että vika on ponissa...

Alkuviikolla oltiin maastossa kaverin kanssa, ja pakko hehkuttaa: mentiin metsässä pitkä pätkä kärjessä! Aivan hurjan jännäähän se oli, mutta niin vaan mentiin ja selvittiin. Hieno, rohkea Pena!