Ei koskaan saa sanoa ei koskaan

Penalla kävi tänään hieroja.

Kun kerroin esitietoja ja selvitin Penan vinouksia, sanoin hänellekin sen minkä olen sanonut jokaiselle Penaa hoitamaan tulleelle ihmiselle: tämä ei sitten koskaan asetu rauhassa paikoilleen hoidettavaksi, ja jos joku saa sen rentoutumaan niin että sillä silmät lupsuu ja huuli roikkuu niin ostan heti kausikortin kyseisen henkilön palveluihin.

Kuinkas sitten kävikään...

Ensiksi, luota vaistoon.
Vaistoni sanoi että kireys on lanneselän/ristiselän alueella ja heijastuu sieltä lapoihin, vaikka tavallaan tuntuu ratsailta siltä että lavat on ne hankalimmat.

Penan hoitokortti, oranssilla merkitty pahimmat kireydet ja keltaiselle lievemmät

Toiseksi, valitse (vaikka sitten yrityksen ja erehdyksen kautta) oikeat henkilöt hevostasi hoitamaan.

Tämä hieroja aloitti käytävällä, niin että Pena oli yhdellä narulla kiinni. Pena seilaa, heijaa, pureskelee ja touhuaa. Hän pyysi saada hoitaa Penaa vapaana karsinassa. Olin epäileväinen, sillä yleensä karsinassa Pena on vielä levottomampi, etenkin ollessaan tallissa yksin. Hetken aikaa Pena kiersikin rinkiä karsinassa, nyppi hierojaa takinhelmasta ja hihansuista ja käyttäytyi muutenkin hyvin tavoilleen uskollisesti. Tämä hieroja tuntui ymmärtävän kuitenkin Penan tarpeita ja halua osallistua ja näyttää itse kehollaan, mistä hoidetaan ja miten.

Otettiin esiin pieni laser-laite, ja hokkuspokkus. Kun hieroja alkoi käsitellä sen kanssa Penan lanneselkää, tapahtui jotain. Pena vajosi raukeaan nirvanaan, jota tuijotin niin ällistyneenä etten älynnyt ottaa edes valokuvaa sen roikkuvasta alahuulesta ja sylkivanasta joka huulien välistä norui.

Penasta ei löytynyt mitään erikoisen merkittävää kipupaikkaa, päinvastoin hieroja kehui että se on harvinaisen symmetrinen lihaksistoltaan, ja että sillä on kokoonsa ja rotuunsa nähden varsin muhkea, lihaksikas kaula, quarterhevostyyppinen. Mutta lanneselän alueelta saadut hoitoreaktiot viittaisivat siihen, että jossain sormien ulottumattomissa on kuitenkin jokin kipupaikka, jonne laser ylsi. Vika voi kuulemma olla lantion pikkulihaksissa, jotka ovat kireät jalkojen asentovirheiden vuoksi, tai esim. liukastumisvamman takia. Tai todennäköisemmin kireys on lihaskalvoissa, joiden tulkinta ja hoito on tällaiselle tavalliselle pulliaiselle melko mysteeri.

O.T.E-hieronta, jota Penalle käytettiin, hoitaa nimenomaan näitä lihaskalvoja. Hieronta itsessään on pienieleistä ja kevyen näköistä, mutta vaikutukset voivat olla merkittävät. Pena reagoi tuon raukeuden lisäksi maiskuttelemalla suutaan, nuoleskelemalla, haukottelemalla, venyttelemällä itse koko kehoaan sekä lopuksi pissaamalla, mikä on varsin toivottu tulos hierojan mukaan. Hoidon jälkeen Pena pisti pötkölleen karsinaan ja otti torkut sillä välin kun toista hevosta hoidettiin.

Tärkeintä minulle tässä hoitokokemuksessa oli se, että tämä ihminen ymmärsi herkkää hevosta. Hän osasi antaa Penalle aikaa ja tilaa, ja ymmärsi minun huoltani siitä, että herkällä hevosella tuntuu olevan koko ajan meneillään jotain. Että ikinä ei ole tilaa jossa hevonen olisi täysin ilmentämätön. Hän allekirjoitti ajatukseni siitä, että Penalla on vahva kipumuisti, eikä sillä tarvitse olla asioiden isosti pielessä ennen kuin se jo näyttää epämukavuutensa. Hän ei tuntunut pitävän minua hysteerisenä hevosenomistajana jota olisi nyt helppo höynäyttää ja rahastaa sitouttamalla ihminen säännöllisiin hoitoihin. Hän myöskin tuntui ihan aidosti tykkäävän Penasta, sen rehellisyydestä ja herkkyydestä.

Jumppavinkit

Kotihoito-ohjeiksi saimme venytysvinkit sekä muutamia ratsastuksellisia harjoituksia myös. Tavoite on se meidän ikuinen murheenkryyni: Penaa pitäisi saada pidemmälle kaulalle, rehellisesti venyttämään eteenpäin, pyöristämään selkää, käyttämään takajalkojaan, kantamaan itsensä, sen sijaan että se rullaa edestä ylös ja lyhyeksi, pois tuntumalta, ja tiputtaa samalla selkänsä alas. Sen rakenne on sellainen, että se kipeytyy tekemällä noin, sillä sen selkä on melko kaareva jo luonnostaan.

Keskustelustamme poiki myös yksi muutos, jota olen pyöritellyt päässäni pidemmän aikaa. Kyse on kuolainvalinnasta. Olen pähkäillyt ennenkin, mikä olisi Penalle oikea kuolain, ja päädyin silloin Sprengerin RS Dynamic kolmipalaan mahdollisimman ohuena. Päädyin siihen, koska kisoissa pitää olla kuolaimet, ja niille on vielä tiettyjä muitakin vaatimuksia.

Nyt aion kokeilla Penalle kuolaimettomia suitsia. Jos kuolaintuntuman hyväksyminen on herkästä kädestä ja jatkuvasti ammattilaisen hoitamasta purukalustosta huolimatta hankalaa, ja jos tuntuman vältteleminen johtaa (tai on edes osasyyllinen) koko kehon kipeyttäviin jännitystiloihin, on ehkä korkea aika kokeilla ratsastaa kokonaan ilman suuhun tulevaa painetta.

Ongelma on lähinnä minun korvieni välissä: olen kaikki tai ei mitään -henkinen ihminen. Mitä jos Pena on ratkaisevasti parempi kuolaimettomalla? Sitten sen kanssa ei voi kilpailla, jos en enää haluakaan laittaa sille rautaa suuhun. Olen vältellyt kuolaimettomien kokeilemista siinä pelossa, että sitten jäämme ikuisesti käyttämään niitä. En saa omaa ajatusmaailmaani niksautettua niin, että voisimme käyttää sekä että. Nykyään kun vielä suositellaankin vaihtelemaan kuolainta ja myös turparemmityyppiä usein, jotta suuhun kohdistuva paine ei olisi aina samanlainen.

Kuva Päivölän tilan sivuilta

Malttamattomana ihmisenä tein pikaopiskelun kuolaimettomien suitsien maailmaan ja tilasin Penalle tuollaisen star wheel -hackamoren. Päädyin siihen syystä, että a) siinä ei ole perinteisen hackamoren suurta vipuvaikutusta, b) se ei ollut törkeän kallis (vrt. LG bridle 100 e, Orbitless Bridle 80 e) ja c) oletan että tuon kanssa tuntuma hevoseen ja hevoselle on kohtalaisen kuolainmainen verrattuna esim. sidepull-suitsiin EDIT. crossunder-suitsiin, joissa taas pelkään nahkahihnojen "hirttämistä", eli että ne eivät palaudukaan välittömästi ohjasotteen jälkeen vaikuttamattomiksi.

Ei se ota jos ei annakaan.

Olen kaikkineni melko hämmennyksissä nyt. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että Pena todella reagoi hoitoon rentoutumalla. Odotan innolla päästä kokeilemaan sen liikkumista hoidon jälkeen - huomenna voidaan katsoa liikkumista maasta käsin, ja vasta ylihuomenna selkään. Olen huojentunut siitä, ettei ainakaan tällä erää Penan tuomioksi tullut mitään kovin vakavaa, ja myös siitä, ettei satulan alueella ollut mitään moitteita. Odotan kuolaimettomia kuolaimiamme saapuvaksi, tosin toimitusaika voi olla kaksikin viikkoa. Olen iloinen siitä, että saatoin löytää vaistoni ohjaamana asiantuntevan henkilön Penaa huoltamaan myös jatkossa. Eiköhän tässä ole pureskeltavaa yhdelle päivälle.